Guadeloupe, Antigua, Montserrat ja St. Kitts

Pari viikkoa on hujahtanut ohi taas hetkessä. Vaaratilanteesta maston kanssa selvittiin ja Jarin kumma tauti parani muutaman päivän horroksen jälkeen lepäämällä. Les Saintesin saarilla Guadeloupella haavoja nuoltiin pari päivää ja kun Jari oli siinä kunnossa, että purjehdusta voitiin jatkaa kahteen pekkaan käynnistimme moottorin ja siirryimme varovasti Guadeloupen pääsaaren keskivaiheille Point a Pitren pääkaupungin marinaan korjailemaan venettä. Parin päivän huoltostoppi venyi 11:sta päiväksi kun takavaijerin plokin vaihdoksen yhteydessä huomattiin sivustaagin yhdestä vaijerista erään säikeen hajonneen, joten sivustaagin molemmat vaijerit piti myös vaihtaa. Tällaista mittatilaustavaraa ei ymmärrettävästi ollut hyllyssä tarjolla, joten odoteltiin sitten vähän pidempään kun tavara matkasi Ranskasta Guadeloupelle kahteen otteeseen, kun ensimmäisestä lähetyksestä oli puolet tavaroista unohtunut. Homma saatiin lopulta hoidettua, mutta hinta oli järkytys. Osien hinnat olivat 50-100% kalliimmat kuin ohjehinnat. Onneksi satama oli hyvä ja halpa ja me saatiin hoideltua omia juttuja ja kierrettyä saarta parin päivän verran vuokratulla autolla. Kauemmin piiputtanut perämoottorikin päivitettiin uuteen 6 heppaiseen ja se verhottiin myöhemmin huolella vanhoilla mustilla shortseilla mahdollisimman rumaksi ja kulahtaneeksi, jotta se ei kiinnostaisi uutuuden kiillolla varkaita.

Satamastoppi tuli ihan hyvään saumaan, sillä vähän huonompaa keliäkin oli tarjolla ja olisimme todennäköisesti jääneet kuitenkin vähän pidemmäksi aikaa tuulijumiin johonkin Guadeloupen lahdista ennen vastatuuliosuutta Antigualle. Autolla kiertelimme Guadeloupen molemmat puolet ja tutustuimme ajan kanssa museoituun sokeriruokotilaan, viidakkoon tulivuoren kupeessa ja muutamaan rantakaupunkiin. Ranskaan kuuluva saari oli taas Martiniquen tavoin niin eurooppalaisen oloinen sivistys paikka, että osa kylistä tuntui melkein liiankin tavallisilta ja tylsiltä. Toisaalta oli kiva päästä taas pienen tauon jälkeen turvallisen sivistyksen pariin, saada Jari tauteineen kunnolliseen lääkäriin saamaan diagnoosi jostain zikavirukseksen ja denguekuumeen sekoituksesta (oireet eivät olleet ihan yksi yhteen kummankaan kanssa ja koska tauti oli jo helpottamassa ja sairaalahoitoon ei ollut tarvetta, niin kallista testiä ei lääkäri halunnut tehdä) ja päästä tuplakokoiseen Prismaan ihmettelemään loputtomia ruokahyllyjä ja ostamaan kaivattua tuoretta lihaa, kanaa, vihanneksia ja muita hankalammin saatavia herkkua. Kun kaikki korjaukset satamassa olivat valmiit, lähdimme sopivin päiväpurjehduksin Les Saintesin ja Deshaiesin lahden kautta kohti Antiguaa. Point a Pitren ja Terre de Hautin (Les Saintes) välissä näimme riemuksemme ison noin 12 metrisen ryhävalaan kyljellään vilkuttelemassa meille. Kunnon kuvaa hillittömän kokoisesta otuksesta hämärtyneessä illassa ei saatu, joten ainut todistusaineisto on kolme metriä pitkästä evästä eli kädestä, jolla hän meille pitkään heilutteli kyljellään makoillen.

Kuorma oli kaatunut tielle ja paikalliset keräilivät kotiin viemisiä

Kuumia lähteitä tulivuorella viidakossa

Ravulle olisi kelvannut meidän kamera!

kummallisia vihanneksia

Kolmimetrinen ryhävalaanevä vilkuttaa meille

43:n mailin matka Antigualle taittui reippaasti sivuvastatuulessa. Varauduimme hakkaavaan ja märkään vastatuuleen, mutta onneksi matka taittui hienosti alle kuudessa tunnissa reilun 7 solmun keskinopeudella eikä kenelläkään ollut reilummista aalloista huolimatta paha olo. Windex eli tuulensuunnanosoitin sanoi sopimuksensa irti ja se lensi maston huipulta mereen kovassa tuulessa. Myöhemmin tarkastuksissa selvisi, että tuuliruusun alapuolella sijaitseva jalustakin oli taas jo ihan hapettunut ja pitää vaihtaa, täällä etelän merillä kun suola ja aurinko pilaa kaiken ihan ennätysajassa, vaikka tämäkin vaihdettiin viimeksi tasan kaksi vuotta sitten ja oli nyt jo tässä kunnossa… Antigua ja sen English harbour oli mieleemme. Nätti luonnonsatama ja hienot veneet marinan ja talot 1700-1800-luvuilta tekivät vaikutuksen ja ankkuroimme sataman edustalle Freeman bayhin ja Falmont harbouriin kolmeksi päiväksi. Yksi yö riitti meille Freeman bayssa, sillä pieneen lahteen kovasti veneitä pyörittäneeseen puuskittaiseen tuuleen ahtoi aivan liikaa veneitä ja me saimme taas tietenkin ärsytykseksemme jännätä yöllä osummeko tyhmästi ihan meihin kiinni ankkuroineeseen ranskalaiseen charter-veneeseen vai emme. Ranskalaiset purjehtijat ovat monien keskuudessa jo aikamoinen vitsi. He purjehtivat ja hoitavat veneitään kuten autojaankin eli ne ovat aina vähän niin ja näin… ne ovat kulahtaneita ja lommoilla ja aina jos jossain on pienikin kolo niin sinne parkkeerataan tai ankkuroidaan, vaikka muut olisivat jo todenneet, että siellä ei ole enää järkevää tilaa. Tästä kuitenkin taas selvittiin lepuuttajia laittamalla ja pyytämällä heitä ottaa ketjua meidän tavoin hieman lyhyemmäksi törmäyksen välttämiseksi. Falmont Harbourin isomman lahden puolelle siirryimme seuraavana päivänä ja täällä tilaa oli hengittää paljon mukavammin, tuulikin puhalsi normaalisti ja vesi oli kirkkaampaa. Yhtenä iltana otimme taksin ja menimme ihailemaan Shirley Heights -nimiseen paikkaan auringon laskiessa maisemia ja nauttimaan barbeque buffet-illallista. Aika moni muukin oli tullut paikan päälle ja porukkaa oli juhlimassa saaren ykköspaikassa tungokseksi asti. Meille pari tuntia riitti ja palasimme pimeän tullen takaisin reggaen pauhusta ihanaan hiljaisuuteen. Hieman ennen jollalle pääsyä vastaan tuli vielä paikallinen aasinsa kanssa, jota jäimme tietysti ihailemaan ja pojat pääsivät vähän testaamaankin ratsastusta kiltillä aasilla. Antigua oli mukava paikka kaikin muin tavoin paitsi tulli- ja maahantulomuodollisuuksien osalta, sillä saimme sisään- ja uloskirjautumisiemme osalta järkyttävän huonoa palvelua ja olimme ihan ymmällämme heidän suhtautumisesta meitä kohtaan ja rahan nyhtämisestä heidän ihan naurettavilla säännöillä kuten että alle 12-vuotiaat lapset eivät voi olla veneen miehistöä vaan ovat matkustajia ja näin ollen heistä piti maksaa 60 USD maastapoistumisveroa. Yhteensä kaikenlaisiin veroihin kolmen päivän osalta täällä meillä meni yli 130€ kun edellisessä maassa ranskan puolella yli kahdesta viikosta maksoimme veroja yhteensä noin 10€.

Kun Antigualle oli sanottu heipat otimme suunnan kohti Montserratia. Tämä englannille kuuluva pieni saari taitaa olla tämän päivän Pompei, sillä tämä toimiva tulivuorisaari tuhoutui lähes kokonaan vuonna 1995 kun saaren tulivuori purkautui ja 2/3 saaresta mukaan lukien pääkaupungin jäi laavan alle. Saaren tulivuori on edelleen hyvin aktiivinen ja ennen saarelle lähtöä olimme tarkastaneet tulivuoren aktiivisuuden Montserrat Vulcano Observatoryn sivuilta. Tulivuori oli nyt rauhallinen, mutta pari päivää aikaisemmin oli tapahtunut 6,5 richterin asteikon maanjäristys lähistöllämme 160 km Antiguasta itään. Tämä saari on tunnettu huonoista ankkurointimahdollisuuksistaan. Aika iso osa saaresta on aluetta, johon ei turvallisuussyistä veneellä pääse kahta mailia lähemmäksi rantaa ja pohjoiskärki, johon mekin ankkuroimme ei puolestaan ole kovin suojainen saaren takaa kääntyvälle vanhalle mainingille. Little Bay niminen lahti ei ollut kovin iso ja vaikka siellä oli vain pari venettä emme mahtuneet sen sisään niin, että olisimme olleen aalloilta suojassa. Kun tulivuori itsessään oli niin kaukana, että sitä ei päässyt tästä paikasta ihailemaan eikä lähikyläkään näyttänyt kovin kummalliselta päätimme jättää heiluvan ankkuripaikan lounaan ja uimisen jälkeen ja lähteä saman tien kohti St. Kittsiä.

Ihan emme päivänvalossa St. Kittsille päässeet, mutta purjehdus itsessään oli loistava ja matkamme 42Nm uuteen maahan taittui mukavasti 9-10kn vauhdilla pitkiä matkoja. St. Kittsillä meitä odotti hyvä ankkuripaikka saaren eteläkärjessä Ballast bayssä hyvillä näköaloilla viereiselle saarelle Nevikselle. Tällä apinoiden asuttamalla saarella muita purjehtijoita ei paljon näkynyt ja saimme nauttia hyvästä rauhallisesta ankkuripaikasta kolmen päivän ajan. Välillä kävimme kätevästi sisään- ja uloskirjautumassa samalla kertaa Basseterren pääkaupungissa ja tankkaamassa veneen vesitankit täyteen pienessä marinassa kauppareissun ohessa. Tämä pikkukaupunki näytti olevan myös isojen risteilijöiden suosikkipaikka ja kolmen ison ristelijän paikallaolo kaupungissa näkyi kyllä aika muovisena meininkinä kun kaikki paikalliset yrittivät tietenkin kaupata turisteille kaikkea mahdollista ja monet yllättävän humalassa olleet turistit puolestaan sekoilivat kaduilla tax free ostoksia tehden. Pari korttelia risteilijäsatamasta, hienoista taloista, turisti krääsästä ja ”kuvaa itsesi apinan kanssa”-ukoista ulospäin ja se taas tavallisempi normaali Karibian hökkelitalokylä avautui eteen paikallisineen normipuuhissaan. Sinne mekin talsimme ja saimme kivasti täytettyä ruokakassimme kaupassa, jotta pääsimme takaisin veneeseen ja kauemmas kaikesta hälystä takaisin omaan yksinäisyyteemme ankkuripaikan suojiin.

Seuraavaksi vuorossa on St. Barts tai St. Martin. Tuuli on taas koventunut yli 10 m/s:ssa, joten pitää vähän tutkia mihin ja milloin kannattaisi mennä seuraavaksi, jotta ei tarvitsisi hakata ihan suoraan vastatuuleen. Välillä ikään kuin ”väärässäkin järjestyksessä” saarten koluaminen voi kannattaa, sillä jos kauemmalle saarelle tuulen suunta on parempi, matka etenee sinne todennäköisemmin nopeammin ja mukavammin kuin täysvastaiseen lähemmäs.