Satamastoppi tuli ihan hyvään saumaan, sillä vähän huonompaa
keliäkin oli tarjolla ja olisimme todennäköisesti jääneet kuitenkin vähän
pidemmäksi aikaa tuulijumiin johonkin Guadeloupen lahdista ennen
vastatuuliosuutta Antigualle. Autolla kiertelimme Guadeloupen molemmat puolet
ja tutustuimme ajan kanssa museoituun sokeriruokotilaan, viidakkoon tulivuoren
kupeessa ja muutamaan rantakaupunkiin. Ranskaan kuuluva saari oli taas
Martiniquen tavoin niin eurooppalaisen oloinen sivistys paikka, että osa kylistä
tuntui melkein liiankin tavallisilta ja tylsiltä. Toisaalta oli kiva päästä
taas pienen tauon jälkeen turvallisen sivistyksen pariin, saada Jari tauteineen
kunnolliseen lääkäriin saamaan diagnoosi jostain zikavirukseksen ja
denguekuumeen sekoituksesta (oireet eivät olleet ihan yksi yhteen kummankaan
kanssa ja koska tauti oli jo helpottamassa ja sairaalahoitoon ei ollut tarvetta,
niin kallista testiä ei lääkäri halunnut tehdä) ja päästä tuplakokoiseen
Prismaan ihmettelemään loputtomia ruokahyllyjä ja ostamaan kaivattua tuoretta
lihaa, kanaa, vihanneksia ja muita hankalammin saatavia herkkua. Kun kaikki
korjaukset satamassa olivat valmiit, lähdimme sopivin päiväpurjehduksin Les
Saintesin ja Deshaiesin lahden kautta kohti Antiguaa. Point a Pitren ja Terre
de Hautin (Les Saintes) välissä näimme riemuksemme ison noin 12 metrisen
ryhävalaan kyljellään vilkuttelemassa meille. Kunnon kuvaa hillittömän
kokoisesta otuksesta hämärtyneessä illassa ei saatu, joten ainut todistusaineisto
on kolme metriä pitkästä evästä eli kädestä, jolla hän meille pitkään
heilutteli kyljellään makoillen.
![]() |
| Kuorma oli kaatunut tielle ja paikalliset keräilivät kotiin viemisiä |
![]() |
| Kuumia lähteitä tulivuorella viidakossa |
![]() |
| Ravulle olisi kelvannut meidän kamera! |
![]() |
| kummallisia vihanneksia |
![]() |
| Kolmimetrinen ryhävalaanevä vilkuttaa meille |
43:n mailin matka Antigualle taittui reippaasti
sivuvastatuulessa. Varauduimme hakkaavaan ja märkään vastatuuleen, mutta
onneksi matka taittui hienosti alle kuudessa tunnissa reilun 7 solmun
keskinopeudella eikä kenelläkään ollut reilummista aalloista huolimatta paha
olo. Windex eli tuulensuunnanosoitin sanoi sopimuksensa irti ja se lensi maston
huipulta mereen kovassa tuulessa. Myöhemmin tarkastuksissa selvisi, että
tuuliruusun alapuolella sijaitseva jalustakin oli taas jo ihan hapettunut ja
pitää vaihtaa, täällä etelän merillä kun suola ja aurinko pilaa kaiken ihan
ennätysajassa, vaikka tämäkin vaihdettiin viimeksi tasan kaksi vuotta sitten ja
oli nyt jo tässä kunnossa… Antigua ja sen English harbour oli mieleemme. Nätti
luonnonsatama ja hienot veneet marinan ja talot 1700-1800-luvuilta tekivät
vaikutuksen ja ankkuroimme sataman edustalle Freeman bayhin ja Falmont
harbouriin kolmeksi päiväksi. Yksi yö riitti meille Freeman bayssa, sillä pieneen
lahteen kovasti veneitä pyörittäneeseen puuskittaiseen tuuleen ahtoi aivan
liikaa veneitä ja me saimme taas tietenkin ärsytykseksemme jännätä yöllä
osummeko tyhmästi ihan meihin kiinni ankkuroineeseen ranskalaiseen charter-veneeseen
vai emme. Ranskalaiset purjehtijat ovat monien keskuudessa jo aikamoinen vitsi.
He purjehtivat ja hoitavat veneitään kuten autojaankin eli ne ovat aina vähän
niin ja näin… ne ovat kulahtaneita ja lommoilla ja aina jos jossain on pienikin
kolo niin sinne parkkeerataan tai ankkuroidaan, vaikka muut olisivat jo
todenneet, että siellä ei ole enää järkevää tilaa. Tästä kuitenkin taas
selvittiin lepuuttajia laittamalla ja pyytämällä heitä ottaa ketjua meidän
tavoin hieman lyhyemmäksi törmäyksen välttämiseksi. Falmont Harbourin isomman
lahden puolelle siirryimme seuraavana päivänä ja täällä tilaa oli hengittää
paljon mukavammin, tuulikin puhalsi normaalisti ja vesi oli kirkkaampaa. Yhtenä
iltana otimme taksin ja menimme ihailemaan Shirley Heights -nimiseen paikkaan auringon
laskiessa maisemia ja nauttimaan barbeque buffet-illallista. Aika moni muukin
oli tullut paikan päälle ja porukkaa oli juhlimassa saaren ykköspaikassa tungokseksi
asti. Meille pari tuntia riitti ja palasimme pimeän tullen takaisin reggaen
pauhusta ihanaan hiljaisuuteen. Hieman ennen jollalle pääsyä vastaan tuli vielä
paikallinen aasinsa kanssa, jota jäimme tietysti ihailemaan ja pojat pääsivät
vähän testaamaankin ratsastusta kiltillä aasilla. Antigua oli mukava paikka
kaikin muin tavoin paitsi tulli- ja maahantulomuodollisuuksien osalta, sillä
saimme sisään- ja uloskirjautumisiemme osalta järkyttävän huonoa palvelua ja
olimme ihan ymmällämme heidän suhtautumisesta meitä kohtaan ja rahan
nyhtämisestä heidän ihan naurettavilla säännöillä kuten että alle 12-vuotiaat lapset
eivät voi olla veneen miehistöä vaan ovat matkustajia ja näin ollen heistä piti
maksaa 60 USD maastapoistumisveroa. Yhteensä kaikenlaisiin veroihin kolmen
päivän osalta täällä meillä meni yli 130€ kun edellisessä maassa ranskan
puolella yli kahdesta viikosta maksoimme veroja yhteensä noin 10€.
Kun Antigualle oli sanottu heipat otimme suunnan kohti Montserratia.
Tämä englannille kuuluva pieni saari taitaa olla tämän päivän Pompei, sillä
tämä toimiva tulivuorisaari tuhoutui lähes kokonaan vuonna 1995 kun saaren
tulivuori purkautui ja 2/3 saaresta mukaan lukien pääkaupungin jäi laavan alle.
Saaren tulivuori on edelleen hyvin aktiivinen ja ennen saarelle lähtöä olimme
tarkastaneet tulivuoren aktiivisuuden Montserrat Vulcano Observatoryn sivuilta.
Tulivuori oli nyt rauhallinen, mutta pari päivää aikaisemmin oli tapahtunut 6,5
richterin asteikon maanjäristys lähistöllämme 160 km Antiguasta itään. Tämä saari on tunnettu huonoista
ankkurointimahdollisuuksistaan. Aika iso osa saaresta on aluetta, johon ei
turvallisuussyistä veneellä pääse kahta mailia lähemmäksi rantaa ja
pohjoiskärki, johon mekin ankkuroimme ei puolestaan ole kovin suojainen saaren
takaa kääntyvälle vanhalle mainingille. Little Bay niminen lahti ei ollut kovin
iso ja vaikka siellä oli vain pari venettä emme mahtuneet sen sisään niin, että
olisimme olleen aalloilta suojassa. Kun tulivuori itsessään oli niin kaukana,
että sitä ei päässyt tästä paikasta ihailemaan eikä lähikyläkään näyttänyt kovin
kummalliselta päätimme jättää heiluvan ankkuripaikan lounaan ja uimisen jälkeen
ja lähteä saman tien kohti St. Kittsiä.
Ihan emme päivänvalossa St. Kittsille päässeet, mutta
purjehdus itsessään oli loistava ja matkamme 42Nm uuteen maahan taittui
mukavasti 9-10kn vauhdilla pitkiä matkoja. St. Kittsillä meitä odotti hyvä
ankkuripaikka saaren eteläkärjessä Ballast bayssä hyvillä näköaloilla viereiselle
saarelle Nevikselle. Tällä apinoiden asuttamalla saarella muita purjehtijoita
ei paljon näkynyt ja saimme nauttia hyvästä rauhallisesta ankkuripaikasta
kolmen päivän ajan. Välillä kävimme kätevästi sisään- ja uloskirjautumassa
samalla kertaa Basseterren pääkaupungissa ja tankkaamassa veneen vesitankit
täyteen pienessä marinassa kauppareissun ohessa. Tämä pikkukaupunki näytti
olevan myös isojen risteilijöiden suosikkipaikka ja kolmen ison ristelijän
paikallaolo kaupungissa näkyi kyllä aika muovisena meininkinä kun kaikki
paikalliset yrittivät tietenkin kaupata turisteille kaikkea mahdollista ja
monet yllättävän humalassa olleet turistit puolestaan sekoilivat kaduilla tax
free ostoksia tehden. Pari korttelia risteilijäsatamasta, hienoista taloista,
turisti krääsästä ja ”kuvaa itsesi apinan kanssa”-ukoista ulospäin ja se taas
tavallisempi normaali Karibian hökkelitalokylä avautui eteen paikallisineen normipuuhissaan.
Sinne mekin talsimme ja saimme kivasti täytettyä ruokakassimme kaupassa, jotta
pääsimme takaisin veneeseen ja kauemmas kaikesta hälystä takaisin omaan
yksinäisyyteemme ankkuripaikan suojiin.
Seuraavaksi vuorossa on St. Barts tai St. Martin. Tuuli on taas koventunut yli 10 m/s:ssa, joten pitää vähän tutkia mihin ja milloin kannattaisi mennä seuraavaksi, jotta ei tarvitsisi hakata ihan suoraan vastatuuleen. Välillä ikään kuin ”väärässäkin järjestyksessä” saarten koluaminen voi kannattaa, sillä jos kauemmalle saarelle tuulen suunta on parempi, matka etenee sinne todennäköisemmin nopeammin ja mukavammin kuin täysvastaiseen lähemmäs.
Seuraavaksi vuorossa on St. Barts tai St. Martin. Tuuli on taas koventunut yli 10 m/s:ssa, joten pitää vähän tutkia mihin ja milloin kannattaisi mennä seuraavaksi, jotta ei tarvitsisi hakata ihan suoraan vastatuuleen. Välillä ikään kuin ”väärässäkin järjestyksessä” saarten koluaminen voi kannattaa, sillä jos kauemmalle saarelle tuulen suunta on parempi, matka etenee sinne todennäköisemmin nopeammin ja mukavammin kuin täysvastaiseen lähemmäs.




















































