Krk

Kroatian kielessä ei vokaaleita turhaan sanoihin lisäillä :) . Aikalailla venäjältä kuulostava Kroatian kieli on huvittanut meitä sammakon kurnutuksella kuulostavalla Krk-saaren (ja kaupungin) nimellä ja muilla omilla erikoisilla paikoillaan, kuten Kakan, Sali, (H)vaarin saari sekä Baska Voda. Pulaan ollaan menossa ensi viikolla, toivottavasti kaikki menee siellä sitten hyvin, ettei olla ihan pulassa :) .

Elämämme kuluneella viikolla Krk:ssa on mennyt leppoisasti. Useamman peräkkäisen purjehduspäivän jälkeen tuulet veivät meidät kätevästi Krk:lle ja päädyimme tänne vähän vahingossa poiketen alkuperäisestä suunnitelmasta viettää aikamme pääosin viereisellä Cresin saarella. Krk on osoittautunut oivalliseksi paikaksi ja lukeutuu ehdottomasti tähänastisien uusien Kroatian paikkojen kärkeen. Jo pelkästään purjehduksemme saarelle oli upea ja ikimuistoinen delfiiniparven toivottaessa meidät tervetulleiksi hyppimällä veneemme vieressä puolimatkasta. Aiemmista huonoista ankkurikokemuksista huolimatta päätimme taas rohkaistua sen käyttöön kun valitsimme yöpymispaikaksemme Punatin lahden, mikä oli varsin suojaisa, mutta samaan aikaan tarpeeksi iso, että meillä olisi varaa vähän valuakin ankkurin kanssa jos tuuli yllättäen kääntyy. Kolme yötä meni ankkurissa hyvin kun päädyimme laskemaan pää- sekä peräankkurin peräkkäin alas. Tällä yhdistelmällä saimme kunnon pidon pohjaan. Uuden ankkurin ostoaikeita ei kuitenkaan ole kuopattu, sillä tilasimme ja maksoimme uuden Rocnan meitä odottamaan Italian Triesteen.

Punatissa aikamme sujui lähinnä venettä huoltaessa sekä pyykkäillessä. Ankkuripaikkamme oli suuren 500-paikkaisen sataman vieressä ja pääsimme nauttimaan lyhyellä kumppis (kumivene) matkaamisella kätevästi samoista palveluista. Jari liimautui veneiden varaosakauppaan kuin pieni lapsi karkkikauppaan nähtyään sen suuren tarjonnan ja muu perhe ilahtui ison ruokakaupan tarjonnasta useiden surkeiden minimarkettien jälkeen. Jari päätti loppuunsaattaa Kastelan lähtösataman tutka- & antennityömiesten surkean työjäljen loppuun mastossa ja korjata heidän puolitiehen jääneet liitokset, jotta saatiin taas mastovalot asianmukaisesti toimimaan. Paula vinssasi siis Jaria kahtena peräkkäisenä iltana kädet hellänä yli 20- metrisen maston huipulle ja kuvista päätellen työn lomassa aika taisi mennä vähän maisemien ihasteluunkin.

Seuraavaksi ohjelmassamme olisi tarkoitus purjehtia takaisin mantereelle ja Rijekan kaupunkiin. Ensimmäiset vieraamme vanhemman poikamme kummit perheineen saapuvat sunnuntaina. Heillä on viisi poikaa, joten odotettavissa on paljon mieluisia leikkikavereita ja reipasta meininkiä kun 11 henkilöä sulloutuu 12 hengen veneeseen asumaan neljän sijaan. Vaikka pitkään odottamamme vieraat saapuvat vasta sunnuntaina aiomme siirtyä määränpäähän jo tänään, jotta ehdimme hoitaa vuokra-auton ja Italian ankkurikeikan sekä tarvittavat esivalmistelut ennen sunnuntaita.

Alun perin keulan piti osoittaa Rijekaan jo keskiviikkona 28.5, mutta pienen polttoaine sekoilun jälkeen päädyimmekin Punatin naapurisatamaan Krk:n kaupunkiin, jossa on tankkausmahdollisuus laiturissa veneille. Jarilla on ollut työlistallaan diesel tankin putsausoperaatio kun se tyhjenee, jotta saadaan filtteröityä tankin pohjan varsin roskainen ja töhnäinen mömmö pois. Kastelasta lähtiessämme 320 litrainen polttoaine tankkimme näytti olevan mittarin mukaan täysi. Matkan edettyä aloimme epäillä mittarin olevan rikki kun se näytti aina vain olevan ihan täpötäynnä vaikka olimme joutuneet matkaamaan moottorilla pidempiäkin pätkiä. Kirjanpidosta huolimatta eilen aamulla lähdön hetkellä tankit päättivät tyhjentyä juuri ankkureita nostaessamme, joten purjehdussuunnitelman muuttuivatkin tankkien putsausoperaatioon ja taksikeikkaan kanisterin kanssa huoltoasemalle. Samalla kun röörit avattiin oli taas kätevään vaihdella kaikenlaisia tiivisteitä, joten Jari pääsi taas silmät kiiluen shoppailemaan venekauppaan. Poikien nukkuessa päiväunia Paula ja Jari tyhjensivät ja suodattivat yhteistyössä polttoaineen pariin kertaan, jotta putket ja tankin pohjan nurkatkin saatiin siisteiksi. Tämän jälkeen moottori vielä ilmattiin, jotta saatiin kone käyntiin ja nokkamme kohti Krk:n kaupunkia, josta saisimme tankkimme kunnolla täyteen. Tankkien putsausoperaation yhteydessä tankin mittarista irronnut johto liitettiin takaisin ja tehtiin päätelmä, että Kastelassa joku oli ilmeisimmin tyhjentänyt talven aikana tankkia, koska meidän moottorin käyttömäärällä ehjän tankin 320 litraa ei olisi voinut vielä kulua.

Tänään iltapäivällä olisi siis uusi yritys kohti Rijekaa. Sitä ennen käymme kuitenkin tutkimassa hienoksi paikaksi havaittu Krk:n kaupunki ja etenkin sen linna, mikä on rakennettu 1100-1300 luvulla.

Saaristoelämää

Lähes viikko on taas vierähtänyt pikavauhtia Kroatian saaristossa. Sibenikin sekä Skradinin jäätyä taakse ja matkamme jatkuttua kohti pohjoista "charter-vene ruuhka" merellä on pikkuhiljaa alkanut väistymään ja olemme pysähdelleet aidosti "keskellä ei mitään" paikoissa, jossa elämä tuntuu olevan hyvällä tavalla pysähtynyttä. Viime yö meni leppoisasti poijussa Dugi Otok saaren pohjoiskärjessä Veli Rat nimisen pikkukylän kupeessa.

Pari viikkoa sitten yöllä tapahtuneen läheltä piti tilanteen jälkeen ankkurimme antoi taas periksi Skradinissa. Toisella tapahtumakerralla oli päivä, Jari pesemässä Krka joen makealla vedellä veneen kantta ja tilanne havaittiin heti. Tämän jälkeen aloimme tutkia ankkuriamme tarkemmin, sillä emme enää jaksaneet uskoa, että olisimme itse kokeneina ankkurin käyttäjinä voineet jo toistamiseen hoitaa homman väärin. Pikaisella googlailulla totesimme veneen mukana ostetun ankkurin olevan liian pieni veneen tarpeisiin. Ei ole siis ihmekään, että ankkuri ei koventuneessa ja kääntyneessä tuulessa pitänyt, vaikka meillä toisella kerralla oli kaksi ankkuria keulasta alhaalla. Edessä on siis uuden pääankkurin hankinta. Olemme todennäköisesti päätymässä Rocna 33 kg ankkuriin, joita saisi Italian puolelta Triestestä. Näillä näkymin olemme parin päivän päästä Rijekassa, joten taidamme vuokrata ensi viikolla sieltä päiväksi auton ja hurauttaa 75km Italian puolelle ankkurin ostoon.

Viikkoomme on mahtunut Skradinin mieleenpainuvien vesiputouksien, kesyjen joutsenien ja trampoliinipuiston lisäksi paikkoja nimeltään Vodice, Kakan, Opat, Sali ja viimeisimpänä Veli Rat. Opatissa yövyimme pienessä ravintolan ylläpitämässä omassa laiturissa/satamassa, johon sai kiinnittyä ja yöpyä ilmaiseksi jos myös söi illallista ravintolassa. Meidän perheen ravintolaillallinen kyseisessä ravintolassa maksoi suunnilleen saman verran kuin olisimme olleet poijussa tai halvassa satamassa, joten diili oli ehdottoman kannattava ja ruoka oikein hyvää. Ravintola sijaitsi kivasti kirkkaassa laguunissa päälle sata metriä korkean kivisen mäen kupeessa. Pahimman kuumuuden hellitettyä (+ 28 astetta) päätimme kivuta Opatin 110 metriselle kivihuipulle pientä polkua pitkin, väistellä teräviä ja reikäisiä kiviä sekä ihastella hienoja maisemia sekä saarella vapaana juoksentelevia villilampaita. Opatin jäätyä taakse erkanivat myös meidän sekä Tuulan ja Oton veneen kurssit. Tuula ja Otto lähtivät pikkuhiljaa takaisin kohti Splitin seutua ja suomeen.

 

Vaikkakin olemme jo ohittaneet charter venekuntien suosituimmat "turisti" satamat olemme silti jatkaneet päivittelyä Kroatian satamien ja poijupaikkojen järjettömistä hinnoista. Meidän kokoiselta veneeltä satamassa vietetty yö Kroatiassa maksaa keskimäärin 50-110€ (sis.vesi ja sähkö), poijupaikkoja toistaiseksi on irronnut noin 40€/yö. Hinnat ovat viime vuosina nousseet kovasti ja aikamoisia kiskurihintoja kyllä pyytävät kun ottaa huomioon, että jossain paikoissa tähän hintaan tarjolla ei ole edes vessoja tai suihkuja ja että monesti ihan siinä lähistössä yöpyisi halvemmalla hotellissa tai majatalossa. Ainakin tähän mennessä keräämiemme tietojen mukaan oikeastaan ihan kaikissa muissa maissa Kroatian jälkeen satamat ja poijut ovat halvempia, joten pikkuhiljaa alkaa olla jo sellainen olo, että voisi siirtyä muuallekin tai ainakin saada nyt jo pian se uusi ankkuri, johon voi luottaa.

Saavuimme tänään Premudalle. Ennen lähtöämme Veli Ratista Paula kävi poikien kanssa virkistävällä aamu-uinnilla veneestä lämpimän auringon paisteessa. 19 asteista merivettä ei nyt vielä voi sanoa hirveä lämpimäksi, mutta mukavan virkistävää ainakin jälkikäteen se oli ja siitä tuli hyvä olo pitkäksi aikaa.

Skradin

Alkuviikosta Kroatiaa ja kai melkein koko Itä-Eurooppaa piinannut matalapaine haittasi matkantekoamme Primostenissa. Aiemmin uumoilleemme myrskyn laantuminen ei mennytkään ihan odotuksien mukaan, vaan paheni avomerellä aina hirmumyrskylukemiin, joten päätimme pysyä useamman päivän turvallisesti satamassa. Charter veneitä vaihtui kuitenkin satamassa tiuhaan ja vähän jo rasittavuuteen asti saatiin olla kokoajan suojelemassa omaa venettä kun kokemattomat kipparit tulivat ja lähtivät kovalla kelillä ja kolhivat omia ja toisten veneitä. Hyvällä tuurilla ja omalla valppaudella (toisin sanoen reippaalla työntöavulla pois kyljistämme) saimme pidettyä oman veneemme vailla suurempia haavereita toisin kuin esimerkiksi samassa satamassa majaillut ranskalaisen eläkeläispariskunnan vene, joka sai parin päivän ajan molemmille puolille osumaa kun veneet kolhivat heitä milloin kylki, milloin ankkuri edellä. Kovalla sivutuulella peruutus laituriin ei ole ihan helppo juttu ja vaatii tarpeeksi vauhtia, jotta veneessä säilyy ohjailtavuus. Muutaman kerran saimme nähdä myös varoittavia esimerkkejä siitä mitä käy kun vauhtia on liikaa ja peruutetaan ihan liian kovaa päin betonilaituria....Onneksi kai kaikilla oli vakuutukset kunnossa ja mikä tärkeintä, henkilövahinkoja ei tullut.

Perjantaina parin päivän myräkän jälkeen keli laantui sen verran, että mekin päätimme lähteä jatkamaan matkaamme. Päätimme suunnata Sibenikin ohi Skradiniin ja jäädä sen edustalle ankkuriin. Keli oli vielä viileämpää ja kun mentiin suoraan vastatuuleen meininki oli hyvin suomen kesäpurjehdus tyyppistä menoa pipot päässä ja useampi kerros vaatetta päällekkäin sullottuna. Matkan loppupuoli Krka jokea pitkin oli varsin mieleenpainuva huikeine kanjoneineen, siltoineen ja mutkaisine kiharoineen.

Lauantaina normaalin aamupuuhailun ja pyykinpesun jälkeen päätimme lähteä kävelyretkelle viiden kilometrin päässä sijaitseville upeille luonnonpuiston vesiputouksille. Pojatkin jaksoivat taittaa matkan hienosti kävellen ja juosten eikä reissun jälkeen kymmenen kilometrin taivalluskaan estänyt heitä vielä innostumasta myös sataman läheltä löytyneestä puistosta ja trampoliinista.

Ensi viikolla luvassa olisi ennusteiden mukaan taas kunnon kesäkeliä. Keskiviikon tai torstain tietämille on nyt ennustettu +28 astetta lämmintä. Toivottavasti ennusteet nyt tällä kertaa myös pitävät paikkaansa kun hämmennykseksemme monesti eri ennusteet ovat povanneet hyvinkin poikkeavia säitä, eikä ole aina ollut ihan varmaa mihin sitä kannattaisi luottaa.

Aurinkoa ja ukkosmyrskyä

Terveiset pilvisestä Primostenista! Päädyimme tänne aallonmurtajan suojiin maanantai aamuyönä parin laguunissa vietetyn ankkuriyön jälkeen.

Alkuviikolla säämme ovat olleet varsin vaihtelevia, ensin viikonloppuna meillä oli helteistä keliä laguunissa ja Primosteniin päätimme lähteän hieman kovemman tuulen alkaessa puhaltaa ja pyörittäessä meitä sinne sun tänne ankkurissa. Leppoisan ensimmäisen yön jälkeen, su-ma yönä ankkurissa saimme herätä varsin erilaisissa merkeissä kun Paula havahtui yöllä puoli neljän aikaa kovaan tuuleen ja vesisateeseen. Aivan kuten olimme illalla varsin erilaisia sääennusteita tavatessamme päätelleet, tuuli oli kääntynyt yön aikana päinvastaiseen suuntaan ja alkanut työntää meitä rantakivikkoa kohti. Sunnuntai-illan ankkurikettingin lyhentäminen 35 metriin ja perän sitominen rantapuuhun ei ollut auttanut näemmä tarpeeksi, sillä Paulan vilkaistessa aamuyöllä ulos olimme enää vain noin viiden metrin päässä terävistä kivistä ja ajautumisesta juuri vaihdettu uusi peräsin edellä rantaan. Unihiekat katosivat silmistä varsin nopeasti kun alkoi hirveä huuto ja Jarikin ampaisi silmät ummessa käynnistämään moottoria ja siirtymään mahdollisimman nopeasti syvemmille vesille. Ulkona oli tuolloin vielä pilkkopimeää, joten saatuamme tilanteen hallintaan ja päästyämme keskemmälle laguunissa jäimme vahtiin auringon nousua odotellessa sekä varmistamaan, että ankkurimme pitää koventuneessa tuulessa. Viiden aikoihin valoisan tultua päätimme lähteä jo vähän etuajassa seuraavaan suunniteltuun satamaan Primosteniin parin kymmenen mailin päähän.

Maanantaiaamu Primostenissa valkeni lämpimänä ja leppoisana. Seitsemän aikoihin perille päästyämme kun aikuiset olisivat mieluusti painuneet takaisin pehkuihin lapset tietenkin heräsivät ja päätimme lähteä köpöttelemään kylille mummojen ja pappojen kanssa samaan aikaan. Primosten aamuvarhaisella todella näytti parhaita puoliaan ja oli ihanaa tutustua uuteen sympaattiseen kylään ja täydentää muonavarastoja tuoreilla vihanneksilla, hedelmillä ja leivällä torilta sekä leipomosta löytyneillä herkuilla.

Tukevan lounaan ja päiväunien jälkeen virkistynyt perheemme kapusi kylän kukkulalle kauniin kirkon kupeeseen ihastelemaan nunnan ahkerointia kirkon hienojen kukka-asetelmien kanssa sekä hautausmaata, jolta oli vaikuttavat näkymät merelle.

Tiistai samassa paikassa sujui perinteisemmissä merkeissä arkipuuhien ja veneen laiton lomassa. Paula pesi pyykkiä käteväksi osoittautuneen pulsaattoripesukoneen kanssa, kävi kaupoissa ja valmisti illallista isolle joukolle Tuulan ja Otonkin saavuttua samaan satamaan ja Jari valmisti venettä sääennusteissa lupailtuun kovaan ukkosmyrskyyn ja mahdollisiin 45-60kn koviin tuulenpuuskiin. Muutamat läpiviennit ja kannen luukun vaativat vähän tilkitsemistä, että sateen tullen emme saa vesiä sisälle ja kumijollamme eli kumppiksemme sai testaukseen uuden hiljaisen sähköperämoottorin. Pojat iloitsivat satamassa pyörivästä kissasta ja huolehtivat kisun, lokkien ja kalojen hyvinvoinnista leivänmurusilla. Lähiranta näyttää olevan myös kovasti poikien mieleen ja kokoajan tuntuu olevan kova kiire kiviä heittelemään.

Ennusteista huolimatta viimeyömme oli ainakin tässä suojaisassa satamassa rauhallinen. Illalla alkoi luvatusti sade ja ukkonen, mutta kovaksi myrskyksi se ei muuttunut missään vaiheessa. Suomenlippumme liehuu veneen perässä edelleen villisti ja tällekin päivälle sadekuuroja on luvassa, mutta keli tuntuisi silti olevan leppymään päin...ainakin kai viimeistään huomenna.

Köydet on irti !

Kuten otsikkokin jo kertoo tänään vihdoin 1,5 kk veneen laittamisen jälkeen saimme hommat siihen pisteeseen, että pääsimme vihdoin matkaan. Ystävämme Otto ja Tuula, joilla vene on ollut jo 11 vuotta talvehtimassa samassa Kastela Marinan satamassa olivat jo saaneet paattinsa vesille ja odottelivat meitä 18 mailin päässä Veli Drvenikissä ankkurissa luonnonrauhasta nauttien. Otto ja Tuula ovat myös nimettyinä veneemme kummeiksi, kuten olivat aikanaan S/y Aidallekin, heillä kun on paljon seilausta takanaan esimerkiksi heidän taannoiseltaan 6 vuoden maailmanympäripurjehdukseltaan. He asuivat Helsingissä myös melkein meidän naapurissa ja Tuula auttoi meitä lasten hoidossa viikoittain.

Olemme nyt siis matkalla. Ankkuroimme Oton ja Tuulan veneen viereen asumattoman Veli Drevnik saaren Mala Luka poukaman suojiin. Matkamme sujui kivasti keskimäärin 7,3kn keskinopeudella. Keli on varsin kevyt ja tulimmekin lähes koko matkan moottorilla, jotta pääsimme perille ennen pimeän tuloa.

Oli oikeastaan taas kerran tosi hyvä, että asetimme itselle deadlinen milloin lähdetään ja saimme ruoskittua työmiehiäkin priorisoimaan meidän venettä ja saattamaan hommansa loppuun. Maston kaapelien kanssa oli vähän ongelmia ja ne päätettiin viime metreillä uusia kaikki kokonaan, joten tutkan ja muiden mööpelien asentaminen ei mennytkään ihan heittämällä. Viime päivinä mastossa on kököttänyt ukkoa yksi toisensa perään eikä 21m korkeus ole näköjään juuri huimannut.

Veneessä tavarat alkaa kai nyt vihdoin löytää paikkansa. Aina kun olen ajatellut, että nyt homma on hoidettu, niin taas kaikki kaapit on tyhjennetty ja vedetty taas jotain uusia piuhoja. Aamulla ennen lähtöä kauppareissun ja veneen pesun lisäksi ohjelmassa oli myös 650 litraisten vesitankkien pesuoperaatio. Aiemman veneen 10 vuotisen historian aikana tankkeja ei ole kai juuri pestykään, on vain luotettu, että kloori hoitaa homman. Alla kuvia eilisen räjähdystilasta kun taas kerran kaikki sohvatyynyt oli revitty irti, katosta panelit pois ja työkaluja joka paikka täynnä.

Viimeiset pari päivää sää on ollut mitä parhain. Lämpötila on pyörinyt +25 asteen kieppeillä ja aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta. Huomiseksi on vielä luvassa hyvää säätä, ma-ti akselilla ainakin nyt lupaillaan vähän sadetta.