Saaristomeri ja kotiinpaluu

Ulkomerien ihmeet ovat jääneet taa ja olemme saapuneet muutaman vuoden tauon jälkeen takaisin suomen aluevesille. Pidemmän urakan jäljiltä päätimme viettää tutussa Maarianhaminassa useamman päivän ja neljä päivää kuluikin nopeasti monien tuttujen seurasta nauttien sekä pyykkiä pesten. Meillä oli sovittu yhdet venetreffit ja ystäväperheemme oli liittymässä miehistöömme, sen lisäksi näimme sattumalta muutaman muunkin tutun veneilevän perheen. Pitkään keskenämme seilattua useiden tuttujen näkeminen oli tosi mukavaa, päivät vaihtuivat iltoihin vauhdilla kuulumisia vaihdellessa.

Kun viisi koneellista pyykkiä oli vihdoin pesty ja venettäkin vähän järjestelty sekä nelihenkinen ystäväperheemme liittynyt miehistöömme irrotimme köydet ja lähdimme kohti Sottungaa perätysten s/y Zorron kanssa. Ajatus oli leikkimielisesti kisata ystäviemme venettä vastaan, mutta tuulen puuttuessa saimme tyytyä moottorimarssiin perätysten. Hieman myöhemmin Maarianhaminassa tavattu s/y Siiri miehistöineen liittyi vielä seuraamme ja meillä oli aikamoinen seurue kasassa. Meillä oli veneessä oman perheen lisäksi 4 vierasta, Zorrossa 3 + 4 vierasta ja Siirissä 4 henkeä, joten menoa ja meininkiä ei ainakaan puuttunut kun veneissä ja laiturilla viipotti yhteensä 10 aikuista ja 9 lasta. Illan aikana ajelimme poikien paloveneellä ja lasten nukkumaan mentyä aikuiset jatkoivat vielä illanviettoaan Alicen istuinkaukalossa.

Seuraavana päivänä oli aika jatkaa matkaa. S/y Zorro miehistöinen lähti kohti Kökaria ja me vierainemme s/y Siirin kanssa kohti kivaa Björkön luonnonsatamaa. Björkö on siitä kiva paikka, että pienen saaren sisältä löytyy oma makeavetinen lampi. Meriveden oltua harmillisesti todella sinileväinen, lampi oli kivasti pari astetta lämpimämpi (+22,5c) ja täysin puhdas. Pakkasimme siis oitis uimakamppeet, keksit sekä virvokkeet kassiin ja suuntasimme lammelle. Illan kruunasi herkullinen grilliateria ja illanvietto jälleen aikuisten kesken kun lapset oli saatu yöpuulle.

sinilevää enemmän kuin tarpeeksi

Aamun valjettua lapset vaativat uutta uimareissua, joten kesän ehkä parhaan päivän satuttua kohdalle, uimareissu lammelle toistettiin. Tämän jälkeen Siirin miehistölle vilkutettiin ja jatkoimme vieraidemme kanssa seuraavaan luonnonsatamaan Lilla Kroköön. Tämä paikka ei nyt ihan Björkön veroinen ollut, mutta ehdimme täälläkin pienen ilta reippailun tehdä ja kävimme etsimässä metsästä sodanaikaiset tykit ja bunkkeri.

26.7 jätimme Lilla Krokön taaksemme ja käänsimme keulan kohti Hankoa. Vilkutimme ystävämme kotimatkalle, täytimme ruoka- ja vesivarastomme sekä ostimme pojallemme ensimmäiset omat purjehduskengät. Hanko tuntui tylsältä ja liian tutulta paikalta, joten jatkoimme parin tunnin pysähdyksen jälkeen suoraan Tammisaaren edustalle veneseuramme saareen. Valinta oli onnistunut, sillä seuran saari lämpimine puusaunoineen odotti meitä melkein tyhjänä ja meno oli suurten seurueiden jälkeen ihanan pysähtynyttä. Emme olleet aiemmin tässä seuran saaressa käyneet, mutta paikka pääsi saman tien ihanan rauhansa vuoksi joka vuotiselle ”must visit” -listallemme. Saaressa rentouduimme kunnolla ja vietimme täällä lopulta pari päivää saunoen, uiden, vesileluilla leikkien ja hyvästä ruoasta sekä juomasta nauttien. Toisena päivänä teimme saaren pikkuveneellä retken läheiseen Prediumin satamaan. Täällä nautimme jätskit, katsastimme venetarvikeliikkeen ja tyhjensimme lähitienoon puskat mustikoista, vadelmista ja metsämansikoista.

Hanko:

 

Seuran saari:

 

Predium:

 

Seuran saaresta aikamme nautittuamme oli aika jatkaa matkaa. Ajattelimme ensin mennä neljän tunnin matkan Bärosundin ohi Jacobshamniin, mutta auringon hävittyä pilvien taa ja sateen vallattua loppupäivän sääennusteen pääsimme puksuttaa 45 mailia suoraan moottorilla seuraavalle seuran saarelle Porkkalan lähelle. Paluu vanhalle tutulle ja rakkaalle, joka viikonlopun peruspurjehduskohteellemme tauon jälkeen tuntui ihan mahtavalta. Paikka on meille niin tuttu, että tunsimme olevamme tavallaan jo kotona. Saaren edustalla rantautuessamme näimme hylkeen ja sekin tuntui jotenkin super mahtavalta, ei sen puoleen ettäkö emme niitä olisi tässä jo tarpeeksi nähneet, vaan koska juuri täällä se on todella erityistä ja harvinaista. Saaressa kaikki oli sopivalla tavalla niin kuin ennenkin. Pienten veneiden laituri oli täpötäynnä, niin kuin aina ja isompien veneiden laiturissa saimme viettää aikamme ihan omassa yksinäisyydessämme. Saaren kaksi saunaa oli vuosien aikana uusittu ja varsinkin etelän puolen uusi sauna oli esteettömine merinäköaloineen niin pesu- ja takkahuoneesta kuin saunastakin upeat. Viime kerralla saarella vieraillessa lapset  olivat vielä niin pieniä, että heillä tästä helmestä ei ollut mitään muistikuvia. He ihastuivat kuitenkin meidän tavoin saareen viimeistään kun olivat löytäneet grillikatoksen vierestä keinun, leluja sekä mahtavat mustikkapaikat. Marjoja oli niin paljon että niiden välissä ei voinut juuri kävellä tallomatta niitä samalla. Täältä ei voinut tietenkään lähteä heti pois, joten nautimme ”kotiretkisaarestamme” kaksi päivää mustikkapuskissa istuen, grillaillen sekä tietysti molempia saunoja peräkkäisinä päivinä testaillen. Mustikoita päätyi suun lisäksi lopulta myös pari litraa lasten ja Jarin avulla kippoonkin ja Paula pääsi kaikkien iloksi leipomaan viimeisenä päivänä vielä mustikkarahkapiirakan.

 

Tätä maisemaa kelpasi katsella saunanlauteilta

 

 

Lauantaina 30.7.2016 oli seikkailumme viimeisen legin vuoro. Lyhyt, vain 18 mailin purjehduksemme taittui muutamassa tunnissa ja Helsingissä veneseuramme laiturilla meitä odotti pieni joukko sukulaisia ja ystäviä. Köydet kiinnitettiin, kuvia otettiin ja kuohuvaa nautittiin yhdessä juhlistaen kahden vuoden ja kolmen kuukauden seikkailumme päättymistä ja kotiin paluuta. Olimme samaan aikaan iloisia ja ylpeitä hienosti sujuneesta seikkailustamme, mutta myös haikeita siitä, että tämä pitkä sapattimme ilman stressi ja aikatauluja on samalla nyt myös todella loppu. Matkamme on ollut huikean hieno ja olemme tehneet sekä nähneet paljon. Purjehdimme kaikkiaan 15952 Nm, mikä on 75% maapallon ympärimitasta ja kävimme kaikkiaan yli 40 maassa tai erityisalueella. Kalleinta veneily oli Kroatiassa ja Espanjan rannikolla, missä satamamaksut olivat yli 100 euroa yö ja halvinta Kreikassa, missä satamamaksut olivat 10-20 euroa yö. Ruoka oli halvinta ja parasta Kreikassa sekä Kanarian saarilla. Kalleinta ja huonointa Karibialla. Keskimäärin eläminen oli samanhintaista kuin Suomessa. 

Mikään ei kuitenkaan kestä ikuisesti, joten on aika alkaa pikkuhiljaa miettiä uusia kuvioita elämään ja etsiä uusi koti, työ, auto, huonekalut ja paljon kaikkea muutakin mistä luovuimme purjehtimaan lähtiessämme. Esikoisemme koulu alkaa parin viikon päästä, joten on aika kääntää perheessämme uusi sivu. Pian elämämme on taas varsin aikataulutettua koulujen, töiden, päiväkodin ja harrastusten vallatessa kalenterimme. Toivottavasti tämä erityinen parivuotinen aikamme yhdessä ilman aikatauluja säilyy kuitenkin aina muistoissamme ja osaamme palata näihin ihaniin kuviin ja tunnelmiin kun tuntuu, että maailma ei ole muuta kuin kellon perässä juoksemista. Kahdessa vuodessa ja kolmessa kuukaudessa kolme- ja neljävuotiaat poikamme ovat kasvaneet eskarin ja koulun aloittaviksi touhukkaiksi maailmanmatkaajiksi, joilla toivottavasti on repussa tulevaisuudelle muitakin opittuja asioita kuin vuosien aikana yhdessä nähdyt yli 40 maata. Reissun varrella molemmat pojat oppivat hyvin uimaan ja sukeltamaan, kuopuskin ui ilman kellukkeita 15 metriä jo 4v ja 3kk ikäisenä. Polkupyörillä on menty hirveää kyytiä ja viimeisenä vuotena 6 -vuotias esikoisemme oppi sujuvasti lukemaan ja kirjoittamaan. Laskeminen ja kellonajatkin sujuu sen verran hyvin, että ei ainakaan tarvitse jännittää ensi viikolla ekaluokan aloitusta suomessa. Aikuisille viime vuodet ovat toivottavasti opettaneet kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta ja, uusia makuja sekä rentoutta. Kiitokset onnistuneesta seikkailusta kuuluvat meille kaikille, erityisesti Alice veneellemme, joka on kestänyt kelit kuin kelit ja tuonut meidät turvallisesti aina perille joka satamaan. Alice ei ole ollut meille mikä tahansa vene, vaan koti, josta emme jatkossakaan aio luopua vaikka matkamme tulevaisuudessa tulevat rajoittumaan Suomeen ja muille lähialueille.

Köydet on nyt kiinnitetty ja Välimeren, Karibian ja Itämeren purjehduksemme on ohi. Kiitos kaikille seikkailuamme seuranneille ja veneellä matkan varrella vierailleille. Koskaan ei kannata luopua unelmoinnista, sillä joskus ne myös käyvät toteen!

                                                  * * *

Matkamme aikana vieraillut maat ja erikoisalueet:

1.       Kroatia

2.       Slovenia

3.       Italia

4.       San Marino

5.       Bosnia hertsegovina

6.       Montenegro

7.       Albania

8.       Ionian saaret

9.       Kreikka

10.   Kreeta

11.   Rhodos

12.   Turkki

13.   USA

14.   Bahama

15.   Sisilia

16.   Sardinia

17.   Korsika

18.   Baleaarit

19.   Espanja

20.   Gibraltar

21.   Kanarian saaret

22.   Barbados / Englanti

23.   Grenada

24.   St. Vincent

25.   St. Lucia

26.   Martinique

27.   Dominica

28.   Guadeloupe

29.   Antigua

30.   Montserrat

31.   St.Kitts

32.   St. Barts ja St. Martin

33.   St. Maarten

34.   Anguilla

35.   BVI

36.   USVI

37.   Azorit (Portugali)

38.   Saksa

39.   Tanska

40.   Ruotsi

41.   Ahvenanmaa

42.   Suomi

Christiansø (DK) ja Ruotsi

Vaikka ensin tuntui siltä, että Bornholmia ei olisi kannattanut jättää taakse, oli hyvä että matkaa jatkettiin, sillä seuraava saari oli vieläkin parempi. Pieni tanskan Christiansø hurmasi meidät heti kauniilla taloillaan ja maisemillaan. Pitkästä aikaa myös sää suosi ja saimme paistatella päivää ja kävellä ympäri saarta melkeinpä omassa rauhassa. Poikien leikkiessä linnoituksella tykkileikkejään Jari huomasi lähellämme merellä jotain tummia päitä käyvän välillä pinnassa. Niistä piti ottaa tietenkin heti selvää tarkemmin, joten kipitimme pikaisesti takaisin veneelle ja laskimme jollan veteen tarkempaa tutkimusmatkaa varten. Ei aikaakaan kun olimme takaisin samassa paikassa, jossa maalta käsin oli havaittu liikettä. Moottorin sammutettuamme ja vähän aikaa hiljaa ympärillemme katseltuamme samat tummat päät alkoivat taas pompahdella pintaan ja pian huomasimme olevamme noin 30-päisen hylje lauman keskellä. Hylkeet eivät tuntuneet olevan kovin säikkyjä, ennemminkin voisi sanoa niiden olleen hyvin uteliaita. Ne selvästi tulivat meitä tuijottelemaan ja halusivat esitellä meille sukelluksiaan. Jatkoimme hiljalleen matkaa heitä ihastellen ja kuvia räpsien. Isojen hylkeiden innostunut vastaanotto alkoi kuitenkin pikkuhiljaa selvästi muuttumaan vähän levottomaksi ja isoimmat lauman johtohahmot alkoivat tulla aika lähelle pärskimään, nousemaan korkealle vedestä ”röyhistelemään rintaa” sekä hengittelemään kovaan ääneen sieraimistaan. Ajattelimme, että meidän olisi siis varmaan aika vaihtaa suuntaa. Lähistöllä oli kaksi pientä luotoa, joten päätimme ajaa niiden välistä ja palata takaisin. No eipä olisi pitänyt, sillä mitä lähemmäksi kiviä pääsimme, sitä enemmän aloimme tuntea merkitseviä katseita ympärillämme ja meidät piirittäneet hylkeet alkoivat kiljua meille. Nopeasti aggressiiviselle käyttäytymiselle selvisi syykin: olimme kovaa vauhtia lähestymässä luodolla lepääviä kuutteja ja äitejä. Muutimme siis nopeasti suuntaamme ja jätimme heidät rauhaan lepäämään. Rintaansa röyhistelleet  urokset saattoivat meidät pitkälle pois ja vasta kun luotoa enää näkynyt he lähtivät pikkuhiljaa palailemaan oman luotonsa vahtiin. Me haukoimme henkeämme ihastuksesta vielä pitkään, olipa ihan mahtava kokemus! Jollasta heidän ison lauman samalla tasolla tapaaminen teki kohtaamisestamme ikimuistoisen. Christiansø hylkeineen jäi siis meidän mieliimme Bornholmin ohella tanskan ehdottomasti parhaana paikkana. Aiemmin kaksikin kertaa tanskan vesillä tapaamamme ujot pikku delfiinit (pyöriäiset) jäivät näiden uusien otusten rinnalla selvästi kakkoseksi, muilla ominaisuuksillaan vähän hankalammin saavutettavat Bornholm ja Christiansø myös miellyttivät, sillä porukkaa ei ollut liikaa joka paikassa ja saarilla oli selvästi oma rauhallinen, hieman erilainen rento ilmapiiri.

Matka jatkui kuitenkin niin kuin henkeen kuuluu, joten hyvän sään vallitessa oli aika jatkaa kohti pohjoista. Seuraavaksi vuoroon tuli Ruotsi. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Utklippanilla hieman mantereen ulkopuolella pienen majakkasaaren suojissa ja seuraavat muutamat yöt viihdyimme Kalmarin palvelusatamassa pitkästä aikaa saunasta nauttien sekä ruokavarastoja kaupassa täyttäen. Kalmarin kaupunki oli myös kaunis. Aikamme kaupungissa hurahtikin vauhdilla upeaa linnaa ihastellen, kivassa leikkipuistossa riekkuen ja pienissä kaupoissa kierrellen. Mahtavan makuisia paikallisia mansikoita sai noin 3€/litra, joten niitä katosi masuihimme myös kiitettävästi varsinkin kun luimme uutisista, että suomessa vuoden sato on jäänyt todella heikoksi ja ne ovat jo käytännössä loppu (puhumattakaan huikeista jopa 7€ litra hinnoista).

Utklippan

Kalmar

Kalmaria vastapäätä sijaitsee Öölanti. Paikalliset mediat osasivat kertoa, että kuninkaallisten ”kesäpaikka” saarella olisi tulossa isot juhlat Victorian syntymäpäivien kunniaksi. Lippuja synttärijuhlien yleisöönkin oli kaupan, mutta emme innostuneet tällä kertaa kruunupäistä vaan nostimme purjeet ja valitsimme ennemmin Öölannin saaren pohjoispään rauhan. Koitimme päästä yhteen marinaan, mutta kaikki meidän veneen syvyydelle ja pituudelle sopivat paikat olivat jo täynnä. Ei se mitään, jatkoimme pohjoiskärkeen ja koitimme siellä seuraavaan laituriin. Merikartoissa ja satamaoppaissa luvattu kolmen metrin syvyys, ei kuitenkaan täyttynyt vaan jo viisi metriä ennen laituriamme hälyttimemme liian matalasta vedestä pärähtivät soimaan ja meidän ei auttanut kuin perääntyä ja lipua hieman kauemmaksi. Jäimme yöksi ankkuriin. Ankkuriyö oli lopulta varmasti paras vaihtoehto, sillä lahden täydellisessä suojassa saimme ihanan rauhan ympärillemme ja tyynessä yössä yksikään aalto keinuttanut venettä.

Öölanin yhden yön valloituksen jälkeen jatkoimme Gotlantiin ja satamaksi valittiin pääkaupunki Visby. Upean vanhan kaupungin kupeessa viihdyimme kolme päivää. Aurinkoisin päivä säästettiin Peppimaan ja vesipuiston yhdistelmään, yksi lepäilyyn, siivoukseen ja veneen laittoon ja kolmantena vuokrasimme sähköauton ja ajelimme Gotlantia ympäri ja katsasimme lossin avulla myös naapurisaaren Fårön. Gotlanti, erityisesti Visbyn vanhat kujat miellyttivät meitä. Peppimaa oli ihan ok, mutta ei mikään kovin ihmeellinen. Sanotaanko vaikka niin, että siellä saa puolipäivää kulumaan jos on kulmilla muutenkin, mutta tämän takia tänne ei kannata tulla erikseen. Toki kohderyhmämme 7v ja melkein 6v poikammekin taisivat olla jo vähän liian vanhoja tänne. Kaiken kukkuraksi puistossa taisi olla jotain pöpöjä liikkeellä, sillä jo saman päivän iltana Paula tunsi olonsa kipeäksi.

Gotlanti

Peppimaa

Fårö

Gotlannista purjehdimme 93Nm legimme ihanteellisesti sivumyötäisessä ja sivutuulessa Ornön pikkusatamaan Ruotsin Utön lähettyville. Suurin osa matkasta ennen saarten suojia sujui kivasti yli 8-9 solmun vauhdilla, mutta illalla tuulen loputtua ja saarten tullessa suojaksemme matkanteko hidastui ja aikaa päivän siirtymiseen meni yhteensä 13 tuntia. 7,2 solmua keskinopeutena lopun hissuttelut mukaan lukien oli kuitenkin hyvä tulos ja kiinnityimme tyytyväisinä Ornöseen käytyämme ensin toteamassa, että Utö oli jo viimeistä paikkaa myöden täynnä.

Rauhallisen Ornön yön jälkeen lähdimme innoissamme kohti Sandhamnia. Olimme sopineet tänne ruotsalaisten suosikkipaikkaan treffit ystäviemme kanssa ja saapuessamme perille meitä olikin jo vastassa ystävämme neljäviikkoisen vauvan kanssa. Sandhamn oli kiva, nätti ja tosi sympaattinen marina ja ymmärrämme täysin miksi tämä on paikallisten suosiossa. Olimme täällä kaksi yötä, yhden hotellin laiturissa sivukiinnityksessä ja toisen marinan mooringeissa. Täytyy sanoa, että tämä pesee vaikkapa suomen Hangon tai Maarianhaminan mennen tullen, suomalaiset voisivat käydä ottamassa oppia täältä. Pari päivää täällä meni hujauksessa ja paikasta ei jäänyt mitään muuta moitittavaa kuin sataman mooringit, joita ei selvästi ollut tehty meidän veneelle. Vaikka olimme isojen veneiden paikalla, niin mooringit antoivat veneemme painon alla periksi ja saimme jatkuvasti olla vinssaamassa köyttä tiukemmalle, että emme olisi osuneet laituriin. Nyt ei ollut edes mitään keliä, joten voimme vain kuvitella missä ongelmissa veneet kyseisellä paikalla ovat sitten kun tuulee kovempaa mereltä käsin ja veneet ovat pelkästään mooringien varassa.

Tällä erää ruotsin viimeinen kohteemme oli Noth Kapellskärin lähistöllä. Päädyimme tähän ankkuripaikkaan viimeiseksi yöksi hyvän ja suojaisan sijainnin vuoksi sekä siksi, että halusimme rauhallisen hetken Sandhamnin marinan ja Maarianhaminan väliin. Paikka osoittautui oivaksi paikaksi viettää rauhallinen ilta ja yö lintujen laulua kuunnelleen ja kauniita lähimökkejä ihaillen.

Purjehduksemme kotivesien ulkopuolella on nyt takana. Siirryimme Nothin yön jälkeen tuulettomissa olosuhteissa moottorilla suomen aluevesille ja kahden hyljebongauksen ja kesän ensimmäisten sinilevä havaintojen siivittämänä kiinnitimme köytemme Maarianhaminan länsisatamaan. Täällä on tiedossa nyt useampi päivä siivoilua, pyykkien pesua ja asioiden hoitoa ennen kuin seuraava ystäväperheemme saapuu vieraiksemme ja purjehtimaan pienin välimatkoin kanssamme Hankoon. Odotamme ilolla myös toista ystäväperhettämme, joiden kanssa on sovittu samaiseen satamaan venetreffit. He tulevat siis saarelle omin voimin veneellään ja toivotaan, että päästään vaikka samaan laituriin niin päästään vaihtamaan kuulumisia heidänkin kanssaan.

Useamman vuoden tauon jälkeen suomen vesillä on taas hyvä olla. Veden kylmyys ja likaisuus harmittaa, mutta toisaalta täältä on helppo hoitaa taas asioita, saada tarvittaessa veneeseen varaosia ja satamien hinnat ovat murto-osan siitä mitä ne lämpimillä vesillä ovat. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja meillä on paljon hienoja muistoja tästä kahden vuoden ja kolmen kuukauden seikkailustamme, mitä voidaan sitten vanhana kiikkustuolissa muistella. Vaikka jo nyt tuntuu aika haikealta, purjehduksemme ei ole vielä ihan loppu. Vene pitää saada kotikaupunkiimme Helsinkiin ja koska lomiakin on jäljellä vielä 1,5 viikkoa, niin vielä ehdimme nauttia hetken suomen saaristostakin lyhyin välimatkoin. Toivotaan, että kelitkin vihdoin alkaisivat suosia ja meriveden lämpötila nousisi nykyisestä +16 asteesta uimakelpoiseksi.