Saaristomeri ja kotiinpaluu

Ulkomerien ihmeet ovat jääneet taa ja olemme saapuneet muutaman vuoden tauon jälkeen takaisin suomen aluevesille. Pidemmän urakan jäljiltä päätimme viettää tutussa Maarianhaminassa useamman päivän ja neljä päivää kuluikin nopeasti monien tuttujen seurasta nauttien sekä pyykkiä pesten. Meillä oli sovittu yhdet venetreffit ja ystäväperheemme oli liittymässä miehistöömme, sen lisäksi näimme sattumalta muutaman muunkin tutun veneilevän perheen. Pitkään keskenämme seilattua useiden tuttujen näkeminen oli tosi mukavaa, päivät vaihtuivat iltoihin vauhdilla kuulumisia vaihdellessa.

Kun viisi koneellista pyykkiä oli vihdoin pesty ja venettäkin vähän järjestelty sekä nelihenkinen ystäväperheemme liittynyt miehistöömme irrotimme köydet ja lähdimme kohti Sottungaa perätysten s/y Zorron kanssa. Ajatus oli leikkimielisesti kisata ystäviemme venettä vastaan, mutta tuulen puuttuessa saimme tyytyä moottorimarssiin perätysten. Hieman myöhemmin Maarianhaminassa tavattu s/y Siiri miehistöineen liittyi vielä seuraamme ja meillä oli aikamoinen seurue kasassa. Meillä oli veneessä oman perheen lisäksi 4 vierasta, Zorrossa 3 + 4 vierasta ja Siirissä 4 henkeä, joten menoa ja meininkiä ei ainakaan puuttunut kun veneissä ja laiturilla viipotti yhteensä 10 aikuista ja 9 lasta. Illan aikana ajelimme poikien paloveneellä ja lasten nukkumaan mentyä aikuiset jatkoivat vielä illanviettoaan Alicen istuinkaukalossa.

Seuraavana päivänä oli aika jatkaa matkaa. S/y Zorro miehistöinen lähti kohti Kökaria ja me vierainemme s/y Siirin kanssa kohti kivaa Björkön luonnonsatamaa. Björkö on siitä kiva paikka, että pienen saaren sisältä löytyy oma makeavetinen lampi. Meriveden oltua harmillisesti todella sinileväinen, lampi oli kivasti pari astetta lämpimämpi (+22,5c) ja täysin puhdas. Pakkasimme siis oitis uimakamppeet, keksit sekä virvokkeet kassiin ja suuntasimme lammelle. Illan kruunasi herkullinen grilliateria ja illanvietto jälleen aikuisten kesken kun lapset oli saatu yöpuulle.

sinilevää enemmän kuin tarpeeksi

Aamun valjettua lapset vaativat uutta uimareissua, joten kesän ehkä parhaan päivän satuttua kohdalle, uimareissu lammelle toistettiin. Tämän jälkeen Siirin miehistölle vilkutettiin ja jatkoimme vieraidemme kanssa seuraavaan luonnonsatamaan Lilla Kroköön. Tämä paikka ei nyt ihan Björkön veroinen ollut, mutta ehdimme täälläkin pienen ilta reippailun tehdä ja kävimme etsimässä metsästä sodanaikaiset tykit ja bunkkeri.

26.7 jätimme Lilla Krokön taaksemme ja käänsimme keulan kohti Hankoa. Vilkutimme ystävämme kotimatkalle, täytimme ruoka- ja vesivarastomme sekä ostimme pojallemme ensimmäiset omat purjehduskengät. Hanko tuntui tylsältä ja liian tutulta paikalta, joten jatkoimme parin tunnin pysähdyksen jälkeen suoraan Tammisaaren edustalle veneseuramme saareen. Valinta oli onnistunut, sillä seuran saari lämpimine puusaunoineen odotti meitä melkein tyhjänä ja meno oli suurten seurueiden jälkeen ihanan pysähtynyttä. Emme olleet aiemmin tässä seuran saaressa käyneet, mutta paikka pääsi saman tien ihanan rauhansa vuoksi joka vuotiselle ”must visit” -listallemme. Saaressa rentouduimme kunnolla ja vietimme täällä lopulta pari päivää saunoen, uiden, vesileluilla leikkien ja hyvästä ruoasta sekä juomasta nauttien. Toisena päivänä teimme saaren pikkuveneellä retken läheiseen Prediumin satamaan. Täällä nautimme jätskit, katsastimme venetarvikeliikkeen ja tyhjensimme lähitienoon puskat mustikoista, vadelmista ja metsämansikoista.

Hanko:

 

Seuran saari:

 

Predium:

 

Seuran saaresta aikamme nautittuamme oli aika jatkaa matkaa. Ajattelimme ensin mennä neljän tunnin matkan Bärosundin ohi Jacobshamniin, mutta auringon hävittyä pilvien taa ja sateen vallattua loppupäivän sääennusteen pääsimme puksuttaa 45 mailia suoraan moottorilla seuraavalle seuran saarelle Porkkalan lähelle. Paluu vanhalle tutulle ja rakkaalle, joka viikonlopun peruspurjehduskohteellemme tauon jälkeen tuntui ihan mahtavalta. Paikka on meille niin tuttu, että tunsimme olevamme tavallaan jo kotona. Saaren edustalla rantautuessamme näimme hylkeen ja sekin tuntui jotenkin super mahtavalta, ei sen puoleen ettäkö emme niitä olisi tässä jo tarpeeksi nähneet, vaan koska juuri täällä se on todella erityistä ja harvinaista. Saaressa kaikki oli sopivalla tavalla niin kuin ennenkin. Pienten veneiden laituri oli täpötäynnä, niin kuin aina ja isompien veneiden laiturissa saimme viettää aikamme ihan omassa yksinäisyydessämme. Saaren kaksi saunaa oli vuosien aikana uusittu ja varsinkin etelän puolen uusi sauna oli esteettömine merinäköaloineen niin pesu- ja takkahuoneesta kuin saunastakin upeat. Viime kerralla saarella vieraillessa lapset  olivat vielä niin pieniä, että heillä tästä helmestä ei ollut mitään muistikuvia. He ihastuivat kuitenkin meidän tavoin saareen viimeistään kun olivat löytäneet grillikatoksen vierestä keinun, leluja sekä mahtavat mustikkapaikat. Marjoja oli niin paljon että niiden välissä ei voinut juuri kävellä tallomatta niitä samalla. Täältä ei voinut tietenkään lähteä heti pois, joten nautimme ”kotiretkisaarestamme” kaksi päivää mustikkapuskissa istuen, grillaillen sekä tietysti molempia saunoja peräkkäisinä päivinä testaillen. Mustikoita päätyi suun lisäksi lopulta myös pari litraa lasten ja Jarin avulla kippoonkin ja Paula pääsi kaikkien iloksi leipomaan viimeisenä päivänä vielä mustikkarahkapiirakan.

 

Tätä maisemaa kelpasi katsella saunanlauteilta

 

 

Lauantaina 30.7.2016 oli seikkailumme viimeisen legin vuoro. Lyhyt, vain 18 mailin purjehduksemme taittui muutamassa tunnissa ja Helsingissä veneseuramme laiturilla meitä odotti pieni joukko sukulaisia ja ystäviä. Köydet kiinnitettiin, kuvia otettiin ja kuohuvaa nautittiin yhdessä juhlistaen kahden vuoden ja kolmen kuukauden seikkailumme päättymistä ja kotiin paluuta. Olimme samaan aikaan iloisia ja ylpeitä hienosti sujuneesta seikkailustamme, mutta myös haikeita siitä, että tämä pitkä sapattimme ilman stressi ja aikatauluja on samalla nyt myös todella loppu. Matkamme on ollut huikean hieno ja olemme tehneet sekä nähneet paljon. Purjehdimme kaikkiaan 15952 Nm, mikä on 75% maapallon ympärimitasta ja kävimme kaikkiaan yli 40 maassa tai erityisalueella. Kalleinta veneily oli Kroatiassa ja Espanjan rannikolla, missä satamamaksut olivat yli 100 euroa yö ja halvinta Kreikassa, missä satamamaksut olivat 10-20 euroa yö. Ruoka oli halvinta ja parasta Kreikassa sekä Kanarian saarilla. Kalleinta ja huonointa Karibialla. Keskimäärin eläminen oli samanhintaista kuin Suomessa. 

Mikään ei kuitenkaan kestä ikuisesti, joten on aika alkaa pikkuhiljaa miettiä uusia kuvioita elämään ja etsiä uusi koti, työ, auto, huonekalut ja paljon kaikkea muutakin mistä luovuimme purjehtimaan lähtiessämme. Esikoisemme koulu alkaa parin viikon päästä, joten on aika kääntää perheessämme uusi sivu. Pian elämämme on taas varsin aikataulutettua koulujen, töiden, päiväkodin ja harrastusten vallatessa kalenterimme. Toivottavasti tämä erityinen parivuotinen aikamme yhdessä ilman aikatauluja säilyy kuitenkin aina muistoissamme ja osaamme palata näihin ihaniin kuviin ja tunnelmiin kun tuntuu, että maailma ei ole muuta kuin kellon perässä juoksemista. Kahdessa vuodessa ja kolmessa kuukaudessa kolme- ja neljävuotiaat poikamme ovat kasvaneet eskarin ja koulun aloittaviksi touhukkaiksi maailmanmatkaajiksi, joilla toivottavasti on repussa tulevaisuudelle muitakin opittuja asioita kuin vuosien aikana yhdessä nähdyt yli 40 maata. Reissun varrella molemmat pojat oppivat hyvin uimaan ja sukeltamaan, kuopuskin ui ilman kellukkeita 15 metriä jo 4v ja 3kk ikäisenä. Polkupyörillä on menty hirveää kyytiä ja viimeisenä vuotena 6 -vuotias esikoisemme oppi sujuvasti lukemaan ja kirjoittamaan. Laskeminen ja kellonajatkin sujuu sen verran hyvin, että ei ainakaan tarvitse jännittää ensi viikolla ekaluokan aloitusta suomessa. Aikuisille viime vuodet ovat toivottavasti opettaneet kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta ja, uusia makuja sekä rentoutta. Kiitokset onnistuneesta seikkailusta kuuluvat meille kaikille, erityisesti Alice veneellemme, joka on kestänyt kelit kuin kelit ja tuonut meidät turvallisesti aina perille joka satamaan. Alice ei ole ollut meille mikä tahansa vene, vaan koti, josta emme jatkossakaan aio luopua vaikka matkamme tulevaisuudessa tulevat rajoittumaan Suomeen ja muille lähialueille.

Köydet on nyt kiinnitetty ja Välimeren, Karibian ja Itämeren purjehduksemme on ohi. Kiitos kaikille seikkailuamme seuranneille ja veneellä matkan varrella vierailleille. Koskaan ei kannata luopua unelmoinnista, sillä joskus ne myös käyvät toteen!

                                                  * * *

Matkamme aikana vieraillut maat ja erikoisalueet:

1.       Kroatia

2.       Slovenia

3.       Italia

4.       San Marino

5.       Bosnia hertsegovina

6.       Montenegro

7.       Albania

8.       Ionian saaret

9.       Kreikka

10.   Kreeta

11.   Rhodos

12.   Turkki

13.   USA

14.   Bahama

15.   Sisilia

16.   Sardinia

17.   Korsika

18.   Baleaarit

19.   Espanja

20.   Gibraltar

21.   Kanarian saaret

22.   Barbados / Englanti

23.   Grenada

24.   St. Vincent

25.   St. Lucia

26.   Martinique

27.   Dominica

28.   Guadeloupe

29.   Antigua

30.   Montserrat

31.   St.Kitts

32.   St. Barts ja St. Martin

33.   St. Maarten

34.   Anguilla

35.   BVI

36.   USVI

37.   Azorit (Portugali)

38.   Saksa

39.   Tanska

40.   Ruotsi

41.   Ahvenanmaa

42.   Suomi