Saaristoelämää

Lähes viikko on taas vierähtänyt pikavauhtia Kroatian saaristossa. Sibenikin sekä Skradinin jäätyä taakse ja matkamme jatkuttua kohti pohjoista "charter-vene ruuhka" merellä on pikkuhiljaa alkanut väistymään ja olemme pysähdelleet aidosti "keskellä ei mitään" paikoissa, jossa elämä tuntuu olevan hyvällä tavalla pysähtynyttä. Viime yö meni leppoisasti poijussa Dugi Otok saaren pohjoiskärjessä Veli Rat nimisen pikkukylän kupeessa.

Pari viikkoa sitten yöllä tapahtuneen läheltä piti tilanteen jälkeen ankkurimme antoi taas periksi Skradinissa. Toisella tapahtumakerralla oli päivä, Jari pesemässä Krka joen makealla vedellä veneen kantta ja tilanne havaittiin heti. Tämän jälkeen aloimme tutkia ankkuriamme tarkemmin, sillä emme enää jaksaneet uskoa, että olisimme itse kokeneina ankkurin käyttäjinä voineet jo toistamiseen hoitaa homman väärin. Pikaisella googlailulla totesimme veneen mukana ostetun ankkurin olevan liian pieni veneen tarpeisiin. Ei ole siis ihmekään, että ankkuri ei koventuneessa ja kääntyneessä tuulessa pitänyt, vaikka meillä toisella kerralla oli kaksi ankkuria keulasta alhaalla. Edessä on siis uuden pääankkurin hankinta. Olemme todennäköisesti päätymässä Rocna 33 kg ankkuriin, joita saisi Italian puolelta Triestestä. Näillä näkymin olemme parin päivän päästä Rijekassa, joten taidamme vuokrata ensi viikolla sieltä päiväksi auton ja hurauttaa 75km Italian puolelle ankkurin ostoon.

Viikkoomme on mahtunut Skradinin mieleenpainuvien vesiputouksien, kesyjen joutsenien ja trampoliinipuiston lisäksi paikkoja nimeltään Vodice, Kakan, Opat, Sali ja viimeisimpänä Veli Rat. Opatissa yövyimme pienessä ravintolan ylläpitämässä omassa laiturissa/satamassa, johon sai kiinnittyä ja yöpyä ilmaiseksi jos myös söi illallista ravintolassa. Meidän perheen ravintolaillallinen kyseisessä ravintolassa maksoi suunnilleen saman verran kuin olisimme olleet poijussa tai halvassa satamassa, joten diili oli ehdottoman kannattava ja ruoka oikein hyvää. Ravintola sijaitsi kivasti kirkkaassa laguunissa päälle sata metriä korkean kivisen mäen kupeessa. Pahimman kuumuuden hellitettyä (+ 28 astetta) päätimme kivuta Opatin 110 metriselle kivihuipulle pientä polkua pitkin, väistellä teräviä ja reikäisiä kiviä sekä ihastella hienoja maisemia sekä saarella vapaana juoksentelevia villilampaita. Opatin jäätyä taakse erkanivat myös meidän sekä Tuulan ja Oton veneen kurssit. Tuula ja Otto lähtivät pikkuhiljaa takaisin kohti Splitin seutua ja suomeen.

 

Vaikkakin olemme jo ohittaneet charter venekuntien suosituimmat "turisti" satamat olemme silti jatkaneet päivittelyä Kroatian satamien ja poijupaikkojen järjettömistä hinnoista. Meidän kokoiselta veneeltä satamassa vietetty yö Kroatiassa maksaa keskimäärin 50-110€ (sis.vesi ja sähkö), poijupaikkoja toistaiseksi on irronnut noin 40€/yö. Hinnat ovat viime vuosina nousseet kovasti ja aikamoisia kiskurihintoja kyllä pyytävät kun ottaa huomioon, että jossain paikoissa tähän hintaan tarjolla ei ole edes vessoja tai suihkuja ja että monesti ihan siinä lähistössä yöpyisi halvemmalla hotellissa tai majatalossa. Ainakin tähän mennessä keräämiemme tietojen mukaan oikeastaan ihan kaikissa muissa maissa Kroatian jälkeen satamat ja poijut ovat halvempia, joten pikkuhiljaa alkaa olla jo sellainen olo, että voisi siirtyä muuallekin tai ainakin saada nyt jo pian se uusi ankkuri, johon voi luottaa.

Saavuimme tänään Premudalle. Ennen lähtöämme Veli Ratista Paula kävi poikien kanssa virkistävällä aamu-uinnilla veneestä lämpimän auringon paisteessa. 19 asteista merivettä ei nyt vielä voi sanoa hirveä lämpimäksi, mutta mukavan virkistävää ainakin jälkikäteen se oli ja siitä tuli hyvä olo pitkäksi aikaa.