Viimeinen viikko Kreikassa

Tällä viikolla olemme oppineet kaikenlaisia uusia taitoja: Jari pääsi jatkamaan leijasurffaus harjoituksiaan neljäksi päiväksi, osti uuden paremman leijan ja nyt homma hoituu jo kivasti ilman apuja. Juuri 6 vuotta täyttänyt esikoisemme luotti vihdoin omiin taitoihinsa ja ymmärsi itsekin uivansa jo ilman kellukkeita niin hyvin, että uskalsi hypätä keulasta reilun kahden metrin korkeudesta veteen ja uida helposti reilun 15 metriä veneen perään uudestaan ja uudestaan. Kun kunnon uintiharjoituksiin ilman kellukkeita päästiin, niin sama sankaripoika opetteli vielä pää edellä hyppyjäkin ja loppuviikosta nekin sujuivat jo hienosti. Kuopuksemme, joka oppi jo viime joulukuussa uimaan (ilman kellukkeita) vähän päälle neljä vuotiaana on harjaantunut samoin uinnissaan paljon. Nyt uinti on paljon varmempaa ja uintimatkat pidentyvät jatkuvasti. Äiti taisi olla ainut, joka ei oppinut viikon aikana mitään uutta ja ihmeellistä…korkeintaan ehkä sen, että kahvi kannattaa nauttia sisäisesti eikä kaataa kuumaa pannullista juomaa päällensä. Haaveri kävi itse asiassa jo toissa viikolla, mutta tällä viikolla tsemppauksen kohteena on ollut, että muistaisi jättää alaselän vesikellot rauhaan kun ne ovat alkaneet vähän kutisemaan ja vaistomaisesti ne tulee raavittua auki kokoajan.

Kuten viime viikolla uumoilimme parhaat paikat leijasurffaukseen olivat Levkasin kaupungin tuntumassa saaren pohjoispuolella. Prevezan lähellä varmaan ihan yhtä hyviä paikkoja oli myös muutamia, mutta yhteydenotto yksityistunnin antajiin ei oikein onnistunut surkeiden nettisivujen vuoksi. Palasimme siis takaisin Levkasiin ja vietimme kaupungissa neljä päivää lisää hieman uudenlaisissa puuhissa kuin aiemmilla kerroilla. Tällä kertaa parkkeerasimme veneen kaupungin laituriin marinan sijaan ja kiertelimme kaupungin toista reunaa uusien dinneripaikkojen osalta. Kaupunki näyttäytykin nyt jotenkin vielä paremmassa valossa kuin ennen ja tykkäsimme uusista löydöistämme kovasti. Jari harrasti kolmen kilometrin päässä Milos Beachilla ja yhtenä päivänä hurautimme sinne koko poppoo päiväksi taksilla rantapuuhiin. Muina päivinä Jari sai tyytyä sähköpyöräämme ja muu perhe vilvoitteli kuumimman ajan läheisen hotellin uima-altaalla nimellistä korvausta vastaan. Jari iloitsi uusista taidoistaan, laski uusia suuria mustelmiaan ja pojat nukahtivat iltaisin hetkessä tuntien uimahyppy ja pulikoimisurakoiden väsyttäminä. Lämpötilat nousivat taas varsin korkeiksi 36 asteen tuntumaan ja selvästi noussut ilmankosteus (70-80) ja tuulettomat yöt tekivät öistämme hikisen nihkeitä.

 

 

Levkasin jätettyämme suuntasimme Andipaxoin turkoosin värisen uimapoukaman siivittäminä Paxoin saarelle Gaioksen kylään. Jo viime syksynä vieraillussa kylässä sama hyvä meininki oli tallella ja onnistuimme saamaan paikan laiturista yhdeksi yöksi.

Andipaxoi

Gaios

 

Gaioksen kauniin kylän jälkeen vierailimme saman saaren pohjoiskärjessä Lakka nimisessä lahdessa. Kirkas hiekkapohjainen vesi miellytti ja pari tuntia hujahti helposti uidessa. Tämä paikka olisi kiva varmasti ankkuroitumiseen yön ylikin, mutta nyt lomakauden ollessa parhaimmillaan (tai pahimmillaan) paikka oli niin tupaten täynnä, että järkeviä välimatkoja veneestä toiseen ei oikein enää pysty pitämään ja ajatus vieri viereen tunkevista öisin yhteen kolisevista veneistä ei oikein innostanut.

 

Jatkoimme siis eteenpäin Corfulle. Yksi kreikan suosikkikaupungeistamme ei pettänyt meitä tälläkään kerralla ja vietimme tutussa kaupungissa yhden yön. Tällä kertaa linnan kupeessa sijaitseva upea Mandrakin satama oli buukattu täyteen, mutta löysimme kymmenien muiden veneiden tavoin hyvän ankkurilahden niemenkärjen toiselta puolelta ja säästimme satamamaksunkin kätevästi. Esikoisellemme löydettiin viikkojen etsinnän jälkeen Disneyn lentsikat 2 elokuvasta tuttu laskuvarjohyppääjien kuljetuslentokone ja riemua lisäsi vielä se, että omat säästöt eivät siihen huvenneetkaan vaan isi osti sen pojalle palkkioksi uimaan oppimisesta.

 

Seitsemän kuukauden kreikan purjehduksemme alkaa olla nyt ohi. Siirryimme tänään Corfun pohjoiskärkeen Ay Stefanoksen lahdelle ankkuriin ja huomenna purjehdimme 30 merimailia Othonin saarelle viimeiseksi yöksi ennen pidempää ylitystä Italian puolelle. Odotamme uusia seikkailuitamme innolla vaikkakin tieto siitä, että halvat tai jopa ilmaiset laituripaikat ovat tämän jälkeen taas historiaa. Elokuun aikana tarkoituksemme on liikkua reippaammin, jotta ehdimme lokakuuksi Kanarian saarille valmistelemaan Atlantin ylitystä.

 

Joonianmeri

Viimeiset kaksi viikkoa veneellä on ollut aikamoinen hulina. Peräkkäisinä viikkoina meillä oli kaksi perhettä kylässä ja menon määrä tuplaantui kertaheitolla. Molemmat vieraamme astuivat veneeseen Lefkasin saarelta Levkasin kaupungista ja kiersimme molemmilla viikoilla jo aiemmin kivoiksi havaituissa paikoissa kuten saman saaren Nidrissä katsomassa vesiputouksia, Vlikhossa, Kefalonian Fiskardossa, Ithacan Vathissa, Meganisin Vathissa ja luolilla ja Lefkasin Sivotan kylässä. Lisäksi muita suomen tuttujakin tuli vastaan yllättäen ja käväisimme kyläilemässä ja seurustelemassa heidän hotellin uima-altaalla yhden iltapäivän.

Levkas

 

Nidri

 

 

Fiskardo

Meganisi

 

Vaikka suomessa kuulemma on harmaata ja sataa vettä täällä ankasta kylmyydestä ei ole tietoakaan. Koko heinäkuun lämpöä on piisannut ja parhaimmillaan tässä lähellä mantereen puolella on ollut kuulemma +44 astetta ja merellä olemme mitanneet +38 astetta. Merivesi on 29-30 astetta, joten sen vilvoittavuuskin on vähän lyhyenpuoleista. Uiminen ja snorklaus on kuitenkin niin kivaa, että sitä on harrastettu pitkään ja hartaasti monta kertaa päivässä.

 

                                                                               Kuva: Outi Ojanen

Viimeistenkin vieraiden lähdettyä jatkoimme matkaa nostosillan ohi mantereelle Prevezan kaupunkiin. Laituriin kiinnittyessä väistelimme yhtä isompaa kilpikonnaa ja illalla lähitivolin huvitteluiden jälkeen veneen vieressä ui vähän pikku rauskun näköinen harvinaisempi otus merijänis. Prevezan kaupunki on kivan oloinen paikka, pitkä ranta bulevardi, paljon tekemistä lapsille ja söpöjä pikkukujia monine ravintoloineen ja kahviloineen. Kreikan saatua apurahaa heikkoon taloustilanteeseensa pankit on taas saatu auki ja veneen vieressä olevaan pankkiin on jatkuvasti pitkät jonot. Rahaliikenteessä maanulkopuolelle olisi vielä toivomisen varaa, sillä parin viikon yrityksen jälkeenkään toinen jollamme perämoottoreista jäi edelleen korjaamatta kun ulkomailta ei pystytä tilaamaan tarvittavaa osaa. Levkas marinan eräässä korjaamossa moottori pistettiin osiin vikaa etsittäessä ja nyt kun osaa ei saatu saimme sen takaisin kahdessa pahvilaatikossa pieninä paloina. Jari ehti katsoa laatikkoihin vasta Prevezaan päästyämme ja ei niin kovin yllätys ollut, että kreikkalaiseen rennompaan tyyliin molemmissa pusseissa joihin pikkuosia oli kerätty sattui olemaan reiät pohjassa ja se rikkinäinen osakin mitä yritetään korvata puuttui laatikosta kokonaan… astetta vaikeampaa siis mennä seuraavaan paikkaan selittämään mitähän yritämme etsiä.

 

 

 

 

Prevezan ja Levkasin seudun pitäisi olla hyvää aluetta leijasurffaukselle. Jarilla on ajatuksena ottaa täällä taas muutamia yksityistunteja aiempia tukemaan, jotta lajia voisi harrastaa sujuvammin jo yksin. Katsotaan mistä hyvä paikka löytyisi, pitääkö meidän palata takaisin Levkasin rannoille, saadaanko niitä täältä Prevezan lähistöltä vai jatketaanko kohti Corfua, missä kite tunteja näyttäisi saavan myös otettua helposti. Joku vähän tuulisempi paikka voisi olla kyllä aika kiva, sillä täysin tuulettomassa kuumassa kosteassa kelissä nukkuminen alkaa öisin olla vähän hikistä puuhaa.