Takaisin Kroatiaan

Italian itärannikko on tältä erää nähty ja olemme palanneet takaisin Kroatian saaristoon. Fanon jälkeen purjehdimme vielä Anconaan ja poikkesimme sieltä Jarin entisen työkaverin Italian talolle etelään noin tunnin ajomatkan päähän iltaa päiväksi. Pojat olivat tosi innoissaan yöstä talossa (tai hotellissa niin kuin he asian mielsivät) parin kuukauden veneasumisen jälkeen sekä ennen kaikkea uima-altaasta, jossa sai rauhassa polskia niin paljon kuin halusi. Aikuisille ilmastoitu upea talo mahtavilla maisemilla, uinti, hyvä seura ja loistoruoka sopivat myös paremmin kuin hyvin ja visiitti oli todella mukavaa vaihtelua arkeemme. Ainut mille visiitti tuotti vähän tuskaa taisi olla kameramme, mikä akun vedellessä viimeisiään muutti kuvan laadun ihan surkeaksi. Talopäivän jälkeen suuntasimme takaisin veneelle Anconaan ja talon väki pääsi kanssamme parin tunnin iltapurjehdukselle.

Vaikka vene oli Anconassa kolme yötä ja me kaksi jäi itse kaupunki aikalailla näkemättä ajanpuutteen vuoksi. Ainut mitä paikasta kuitenkin erityisesti jäi mieleen oli ensimmäisenä iltana satamasta käsin nähty tornado. Oli upeaa seurata turvallisen välimatkan päästä tornadon syntyä, muuttavan muotoaan ja yllättävän nopeaa laantumista. Oli erikoista nähdä samaan aikaan kaunis auringon lasku, tummia sade- ja ukkospilviä ja vinhasti kasvava tornado. Onneksi emme tuohon aikaan olleet enää vesillä, sillä tornadon pyyhkäisy veneen kohdalta ei olisi välttämättä ollut niin hauskaa.

Torstaina 17.7 eli heti talovierailun jälkeisenä aamuna kello herätti meidät 04.45, jotta olisimme valmiina pitkälle purjehdukselle takaisin Kroatiaan heti auringon noustessa. Lapset jatkoivat tyytyväisinä uniaan kun aikuiset suuntasivat veneen ulos merelle ja nostivat purjeet ylös. 85 merimailia määränpäähän Kroatian Dugi Otokin saarelle Salin satamaan taittui 14 tunnissa ja olimme perillä vielä kivasti valoisan aikaan. Tuuli oli osan matkasta aika kevyt, joten mitään nopeus ennätyksiä ei rikottu ja keskinopeutemme oli vähän päälle 6 solmua. Pitkä ylitys meni yllättävän hyvin kaikilta. Lapset eivät olleet pitkästä legistä moksiskaan vaikka välillä piti vähän vääntää rautalangasta miksi aallokossa dvd:n katsominen sisällä ei pitkällä juoksulla ole välttämättä ihan paras idea. Purjehduspäivä meni leppoisasti leväten, piirtäen, syöden ja höpötellen. Aamupäivällä muutaman viikon tauon jälkeen delfiinitkin tulivat jälleen meitä tervehtimään ja toivottivat meidät jälleen tervetulleiksi syvemmille vesille italian matalien rantojen jälkeen.

Kroatia vajaan kuukauden taon jälkeen muistutti meitä taas selkeästi miksi kaikki veneet tuntuvat olevan täällä. Melko tylsän Slovenian ja Italian rannansuuntaisen purjehduksen jälkeen oli tosi kiva päästä takaisin saarien keskelle ja Kroatian sympaattisen pienet kylät näyttivät taas entistä upeammilta ja jotenkin paljon aidoimmilta kuin mitä Italian rantalomakeskuksissa oli tarjolla. Italiassa parempaa olivat uimista ajatellen matalat hiekkarannat ja ruoka, huonompaa taas kalliimmat satamat, ei juurikaan ankkurointi mahdollisuuksia ja tietty sieluttomuus (pois lukien aina yhtä mahtavan Venetsian).

Good to be back siis...tai ainakin toistaiseksi. Salin yön, pyykinpesun, huoltotoimenpiteiden ja perus maahantulomuodollisuuksien jälkeen suuntasimme tänään Pasmanin saaren edustalle yöksi ankkuriin rauhalliseen laguuniin. Vietimme rauhallisen illan hiustenleikkuun, uinnin ja syömisen merkeissä. Huomisaamuna tarkoitus on suunnata Biogradiin hakemaan ystäväperheemme mukaan kyytiin ja purjehtia heidän kanssaan seuraavat 5 päivää ennen kuin jätämme heidät keskenään Alicelle ja suuntaamme itse suomeen kahden viikon ”lomalle”.