Venetsia!

 

Purjehduksemme Italiassa on ollut vähän epäonnista. Kun päätimme parin yön jälkeen nostaa ankkurin ylös Gradon edustalta, homma ei mennytkään niin kuin ohjekirjassa. Uusi ankkuri piti meidät tiukasti kiinni pohjassa emmekä saaneet sitä parin tunnin hikoilunkaan jälkeen millään ylös. Ankkurinostin ja Jari käsivoimin saivat ankkurin kovalla työllä ylös muutaman kymmenen senttiä, vene lähti virran mukana heti ajelehtimaan ja poks jokin meitä kovempi veti kovalla rytinällä ketjun takaisin pohjaan. Koska virtaus oli kova, jokin pohjassa meitä vahvempi, emme halunneet rikkoa nostin laitteita ja myrsky oli nousemassa, päätimme lopulta tilata lähikylästä sukeltajan tarkistamaan tilanne seitsemän metrin syvyyteen. Fyysisiä ja henkisiä haavojamme nuollen tunnin odottelu kuitenkin palkittiin ja sukeltaja onnistui vapauttamaan meidän pohjaan hylätystä vanhasta noin 700kg:n poijupainoista ja sen kolmesta kettingistä. 10 minuutin sukelluspalkkioon paloi parin päivän satamamaksumme (200€), mutta onneksi suuremmilta vahingoilta vältyttiin ja ehdimme sataman suojiin vielä kun väylällä vettä oli allemme tarpeeksi, virta kohtuullinen ja ukkonen vielä kaukana. Marinaan päästyämme totesimme paikan olevankin aika kiva ja siellä lepäilimme ja huolsimme venettä seuraavat kaksi yötä. Keskustan eräs ravintola oli erityisesti poikien mieleen, sillä siellä oli lapsien leikeille varattu oma pikku Ferrari.

 

 

Gradon ankkurin ja marinan jälkeen suuntasimme yöksi Lignanoon, josta käänsimme kurssimme kohti Venetsiaa. Ligananosta lähdimme plussa vesillä, mutta silti väylä meinasi käydä meille liian matalaksi karttojen syvemmistä lupauksista huolimatta. Matkaa Venetsiaan oli hieman vellovassa kelissä seitsemän tunnin verran ja koko matkamme ensimmäinen ämpäriin turvautunut matkustaja oli vanhin poikamme. Paha olo helpotti onneksi melko nopeasti ja pääsimme hienosti Venetsiaan asti. Jälleen meillä oli vähän huonoa onnea matkassa, sillä viimeiset metrit varaamaamme marinaan eivät olleetkaan kovin helpot. Venetsiaan on valmistunut tänä vuonna uusi patosysteemi kovien tulvien ja hienojen palatsien tuhon estämiseksi, mikä on taas saanut pohjan saviliejun liikkeelle ennalta-arvaamattomasti. Tämän vuoden uusista kartoistammekaan ei ollut mitään hyötyä kun muutama sataa metriä ennen marinaa osuimme pohjaan keskellä 8 metrin väylää. Onneksi pohja oli savea ja vahinkoja tiettävästi emme saaneet. Apukin oli onneksi lähellä kun marinan henkilökunta tuli pikaisesti vetäisemään meidät irti mutavallista ja ohjaamaan meidät paremmalla paikallistietämyksellä sisään. Pohjakosketus harmitti kyllä paljon, sillä olimme marinaan ennen tuloa useasti yhteydessä henkilökuntaan ja he eivät missään vaiheessa maininneet, että ko väylältä läpi pääsee vain reunatolppia raapiessa, ei keskeltä niin kuin yleensä on tapana mennä.

Turhautuminen unohtui nopeasti, sillä Venetsia paikkana oli ja on aina yhtä upea. Hienoja vedestä nousevia taloja ja gondoleita ei kyllästy ihastelemaan. Veneliikenne kaikenlaisine suhareineen ja kovine nopeuksineen on aika hurja, mutta onneksi Venetsian alueella meidän liikkuminen onnistui helposti Vaparettoilla. Pikkupaikkakunnilla ja hiljaisissa laguuneissa vietettyjen parin kuukauden jälkeen turistilaumat nähtävyyksillä tuntui vähän ahdistavilta eikä paljon kiinnostanut tunkea läpi teillä ihmislaumoista tai jonottaa sisään museoihin. Muranon lasisaarella kuitenkin kävimme ihastelemassa lasinpuhallusta ja hienojen taideteoksien valmistusta ja Buranolla huokailimme kalastajien hienojen värikkäiden talojen vierellä. Lidon saarellakin kävimme useampana päivänä uimassa Adrianmeren rannalla ja keräämässä hiekalta hienoja simpukoita.

 

 

 

 

Huomenna sunnuntaina saamme iloksemme jälleen uusia vieraita Paula lapsuuden ystävän saapuessa vajaaksi viikoksi purjehtimaan vaimonsa ja kahden kaverinsa kanssa. Suuntaamme heti huomenna ulos Venetsiasta määränpäänämme Chioggia, Ravenna ja Rimini.