Kolmen maan viikko

Kuluneen viikon aikana olemme vaihtaneet maata kahdesti, ensin Kroatiasta Sloveniaan ja sen jälkeen Italiaan. Kroatian Funtanan ja dinomaan jälkeen suuntasimme Poreciin, jossa Jarin saksalainen varjoliitokaveri Herbert liittyi seuraamme kuudeksi päiväksi perheensä kanssa. Porec jäi erityisesti mieleen huikeasta jäätelökioskistaan, jossa ei vain pyöritelty palloja vaan temppuiltiin ja heiteltiin niitä villisti taaten meille hienon ja hauskan shown.

 

 

 

 

 

Porecista purjehdimme porukalla Umangiin, jossa Jari pyöräili ympäri kylää etsiessään korjaajaa kaasuliedellemme kun pullon regulaattori sanoi itsensä irti ja päästi kaasua liian kovalla paineella ruokaa tehdessä. Oikeaa osaa ei löytynyt, mutta onneksi eräs ravintoloiden kaasuliesiä korjaava mies saatiin paikalle ja regulaattori vaihdettua toiseen. Turvallista ruoanlaittoa voitiin siis taas jatkaa ja kolmenkympin hinta korjaajallekin oli enemmän kuin kohtuullinen kahden tunnin työstä.

 

Umangin ja siellä vietetyn yön jälkeen vaihdoimme maata Sloveniaan ja Piran nimiseen kauniiseen kylään reippaassa tuulessa. Vaikka nykyään molemmat maat kuuluvat EUhun Kroatia ei kuitenkaan ole Schengen alueen piirissä, joten perille saavuttuamme kiinnitimme köytemme ensin satamatoimiston & poliisin laituriin ja marssimme hoitamaan passien ja venepapereiden kanssa perus maahan tulomuodollisuudet kuntoon. Tämän jälkeen siirsimme veneen kieli keskellä suuta kovassa sivutuulessa sataman virallisille laituripaikoille ja kapteenin hyvien peruutus- ja veneenkäsittely taitojen ansiosta saimme ahdettua veneemme kahden muun väliin ja vältettyä kaikki haaverit. Piran paikkana ylitti odotukset, kylä oli sekä kaunis ja vanha että monipuolinen kaikkine linnoineen ja kivoine ravintoloineen. Niemen kärkeen perustetusta kylästä näki myös sekä Kroatian että Italian puolelle.

 

 

 

 

 

Slovenian lyhyen rantaviivan vuoksi maassa ei ole kuin kolme tai neljä satamaa/marinaa mihin voimme veneellämme mennä. Izola on niistä suurin yli 600:n venepaikan vuoksi, mutta myös kallein liki sadan euron päivähinnalla. Izolassa itse oli aika sieluton eikä siellä ollut juuri mitään nähtävää, joten yksi yö siellä riitti meille. Ajatuksena oli vielä käydä katsastamassa Koper, mutta ennakkosoitto sinne selvensi, että siellä ei ole vapaana yhtään meille sopivaa 15 metrisen veneen paikkaa. Nostimme siis purjeet ja käänsimme kurssin kohti Italiaa ja Triesteä.

Sen lisäksi, että Trieste on aika selkeästi teollisuuskaupunki ja viimeiset mailit sai väistellä 200-300 metrisiä tankkereita paikka on myös tosi hieno ja täynnä upeita vanhoja taloja, kirkkoja ja aukioita. Isosta marinasta meille osoitettiin venepaikka todella kapeiden väylien takaa ja nollatuulta sekä keulapotkuria kiittäen saimme käänneltyä ja peruutettua Alicen osoitetun altaan kulmaan. Herbert lähti poikansa ja puolisonsa kanssa kohti saksaa yhden Triestessä vietetyn yön jälkeen ja me muut päätimme myös jatkaa matkaamme, sillä 98€:n päivätaksa oli mahdollista vaihtaa ilmaiseen ankkuripaikkaan läheisen kylän Gradon liepeillä. Trieste oli kyllä kiva paikka ja sieltä löytyi hyvin kaikenlaisia venekauppoja, joten Paulan käytyä kaupungilla ja ruokakaupassa lasten kanssa Jari pääsi shoppailemaan niihin erinäisiä varaosia, satamaoppaita, jollan perämoottorin potkuakselin tappia, tiivisteitä jne jne.

Perjantaina 27.6 venematkustaja määrän vähennyttyä takaisin normaaliin neljän vahvuuteen ja siirryttyämme Triesten kaupungin hälinästä Gradon kanavan varteen ankkuripaikkaan henkäisimme syvään ja nautimme hiljaisuudesta. Lapset nukahtivat ruoan jälkeen salamana sänkyihinsä ja aikuiset juhlistivat 6-vuotis hääpäiväänsä yhdessäololla ja upealla tähtitaivaalla. Venettäkin piti vähän vahtia illan ja yön aikana, sillä ankkuripaikkamme oli saarien ja aallonmurtavan suojasta huolimatta kanavan reunalla, jossa oli metrin vuorovesivaihtelu, solmun virta ja tuuli virtaa vastaiseen suuntaan.