S/Y ALICE: Antaa talven tulla!

Tänään marraskuun alussa, jolloin täällä Kreikassa alkaa vihdoin olla vähän syksyistä suomessa on kuulemma jo kolmatta päivää maa valkoinen. Olemme kaivaneet kaapeista pitkän tauon jälkeen iltaisin käyttöön pitkät housut, paidat, sukat ja lenkkarit. Ilman takkia pärjää hyvin vieläkin illalla ja päivällä auringon paistaessa t-paidalla pärjää yleensä hyvin. Eilen huomasimme ensimmäistä kertaa, että jotkut puun lehdet ovat muuttuneet keltaisiksi ja punaisiksi. Tänne taisi tulla siis syksy.

Talvi on kuitenkin tulossa, ainakin kalenterin mukaan. Oli aika siis purjehtia kauden viimeiset purjehdukset ja päästää vene lipumaan talviunille suojaisaan marinaan. Koska Egeanmerellä Kreikan puolella oikeita marinoita ei juurikaan ole tarjolla, ei ollut kovinkaan vaikea valita talvehtimispaikaksemme vajaa kymmenen vuotta sitten valmistunutta ja paljon kehuttua Kos Marinaa. Rodoksen viikon jälkeen suuntasimme siis Symille ja sieltä kohti Kosia.

Söpöä pientä Symin saarta on monesti kehuttu Santorinin ohella Kreikan hienoimmaksi paikaksi. Purjehtijoiden keskuudessa Symi on suosiossa kauniin kylän, hyvän sijainnin ja useiden suojaisten ankkuripaikkamahdollisuuksiensa vuoksi. Suurin osa Kreikan Egeanmeren puolelle sijoittuvasta charter vene liikenteestä sijoittuu Rodoksen ja Kosin saarille ja Symin saaren ollessa siinä välissä, on aika selvää, että paikka on kesällä tupaten täynnä joka päivä. Oli kai kerrankin hyvää tuuria, että satuimme reitittämään kauden purjehduksemme niin, että Rodos ja Symi olivat kauden aivan lopussa ja ylipäätään onnistuimme pääsemään molempiin satamiin sisään. Rodoksen kaupungin hulinan jälkeen Symin kylä ja hiipuva kesän hulina oli tervetullutta. Paikka oli lupauksiensa mukaan upea ja sadunomainen hienoine samanlaisine taloineen. Vietimme saaren suojissa useamman päivän ja odotimme kevyempiä tuulia. Satamassa oli kerrankin ihan kivasti tilaa ja onnistuimme asemoimaan veneen niin, että mastomme ei kärsinyt mitään vaurioita aaltojen keinuttaessa paatteja isojen Silja Linen kokoisten matkustajalaivojen päristellessä satamaan. Kaikki eivät olleet valmistautuneet pari kertaa päivässä heiluttaviin aaltoihin yhtä hyvin kuin me, sillä useamman veneen mastoista lenteli antennin palasia mereen kun aaltojen keinutuksessa veneiden mastot löivät yhteen.

1.11 alkoi talvisopimuksemme Kos Marinassa ja purjehdimme vuoden viimeisen legimme. Auringon jo laskettua livuimme viimeisen hämärän aikana sisään marinaan ja kiinnitimme köydet talveksi kiinni. Kosin saari ja sen Kos niminen kaupunki on mennyt jo talviunille. Viimeisen lomalennot saarelle on jo lennetty ja puolet kaupungin ravintoloista ja suurin osa hotelleista näyttää olevan suljettu. Hienot rantabulevardit ovat melkein tyhjänä kun isosta kesäkaupungista on kuihtunut talveksi 16 000 asukkaan kylä vähän liian isoilla puitteilla. Kos Marina noin kilometri kaupungin keskustasta poispäin on kuitenkin vielä elossa. Marinan 250 venepaikkaa vedessä ja ehkä noin 100 maalla on melkeinpä tupattu täyteen ja laitureilla käy päivisin vielä ihan kiitettävä suhina kun me ja monet muut huoltavat veneitä pitkän kauden jälkeen. Marina itsessään on tosi kiva ja hienoin tähän asti näkemistämme paikoista. Kaikkialla on tosi siistiä, suihkut on ja niistä saa aina lämmintä vettä, mikä ei varsinkaan Kreikan satamissa ja marinoissa ole ollut kovinkaan yleistä. Marina tuntuu olevan hyvin suojattu aallonmurtajilla ja pitkästä aikaa on tarjolla kiinnitykseen mooringitkin, joten tänne uskallamme jättää hyvillä mielin veneen yksin pidemmäksikin aikaa eikä tarvitse miettiä pitääkö keula-ankkuri vai ei. Vaikka vene on päässytkin jo lepäämään meillä riittää paljon huoltohommaa ennen kuin voimme itse täysin levähtää ja miettiä muita juttuja. Suomesta poiketen suurin osa veneistä on vedessä talven yli kun täällä meri ei jäädy. Täällä on kuitenkin hyvät mahdollisuudet nostaa vene suomen tapaan myös pidemmäksi aikaa ylös, joten meillä on vielä pohdinnassa josko tekisimme samoin aiempaa suunnitelmaa pidemmäksi ajaksi ja antaisimme veneelle aikaa kuivua kunnolla.