Karpathos ja Rodos

Tänään tuli täyteen tasan kuusi kuukautta kun lähdimme suomesta ja jätimme jälkeemme vanhan elämän ja kiireet. Ennen lähtöämme monet ihmettelivät miten saamme aikamme kulumaan kun emme ole töissä ja päiväkodissa tai voiko veneessä asua ollenkaan. Nämä kysymykset tuntuvat juuri nyt varsin absurdeilta, sillä tuntuu, että aika kuluu täälläkin hirmu vauhtia ilman palkkatöitä ja tekemisestä ei tosiaankaan ole pulaa. Veneessäkin jokainen on löytänyt paikkansa hienosti eikä tilapula-ahdistuksesta olla kärsitty ollenkaan. Ensimmäinen puolivuotisemme on ollut hienoa aikaa. Kukaan ei ole sairastanut ollenkaan, mitään onnettomuuksia ei ole onneksi sattunut eikä veneestä ole mitään suurempaa hajonnut. Pitkä aurinkoinen ja lämmin sesonki on miellyttänyt kovasti kaikkia ja vielä tänäänkin melkein marraskuun vaihteessa aloitimme päivämme uimalla 23 asteisessa merivedessä. Asiamme ovat siis hienosti: olemme terveitä, saamme viettää aikaamme yhdessä, aikuiset eivät ole kokoajan stressaantuneita ja kroonisesti väsyneitä ja jaksamme innostua tutkimaan uusia kiinnostavia paikkoja ja kokemaan uusia hienoja juttuja joka päivä. Puoleen vuoteemme on mahtunut suunnilleen 2500Nm purjehdusta (yli 4000 km) ja kahdeksan maata (Kroatia, Slovenia, Italia, San Marino, Montenegro, Bosnia-Hertzegovina, Albania ja Kreikka). Vielä on kautta jäljellä pari päivää ja pari lyhyttä legiä jäljellä ennen kuin kiinnitämme köydet Kos Marinaan talveksi ja Alice saa levätä ansaitusti puolisen vuotta ennen seuraavan kesän seikkailuita.

Viime blogipäivityksen jälkeen on taas tapahtunut paljon. Kasoksella myrsky tuli ja meni. Vene heilui ja nyki tuulen puhaltaessa toisesta suunnasta kuin mistä aallot keinuttivat venettä. Jokapaikka oli täynnä suolaa kun aallot hajosivat läheiseen aallonmurtajaan ja suolapilvi sekä pienet pärskeet leijailivat vielä pitkään ilmassa ja kulkeutuivat veneen kannelle asti. Kaikki olivat kuitenkin ihan tyytyväisiä tilanteeseen ja olimme iloisia, että olimme löytäneet siltä alueelta parhaan mahdollisen paikan, jossa myrskyn pystyi ottamaan vastaan ja vene oli turvallisesti kiinni laiturissa. Kovan tuulen vallitessa isommat yhteysaluslaivat eivät päässeet tulemaan saarelle, mutta pieni lentokone piti sinnikkäästi yhteysiä auki toisille naapurisaarille. Hämmästelimme pari kertaa viikossa läheiselle lentokentälle laskeutuvia koneita ja totesimme lentäjien olevan aika kylmähermoisia kun kovissakin puuskissa ja aikamoisen vaappumisen jälkeenkin perille päästiin aina ilman onnettomuuksia. Saarella tavattu suomalainen rouva ja hänen kreikkalainen miehensä kutsuivat meidät ystävällisesti luokseen kylään ja vietimme yhden kivan illan heidän kodissaan illallisen ja hyvän seuran merkeissä. Pojat olivat aivan innoissaan päästyään pitkästä aikaa taloon ja luulivat päässeensä pidemmäksikin aikaa hotelliin asumaan. Toisena päivänä he veivät meidät ystävällisesti vielä autolla läheiselle pienelle kotieläinpihallekin hämmästelemään erilaisia eläimiä.

 

Kasoksen saaren viiden päivän tuulijumin jälkeen ajattelimme purjehtivamme Rodokselle kahdella pysähdyksellä, mutta taas uusi matalapaine ja sen mukana tullut parhaimmillaan yli 20m/s puhaltanut kova tuuli pakotti meidät tiivistämään tahtia ja hoitamaan homma yhden pysähdyksen taktiikalla. Kasoksen ja Rodoksen välissä vietimme yhden yön Karpathoksen saarella Diafanin kylän edustalla ankkurissa. Jollalla käväisimme illalla maissa kävelyllä ja syömässä ja hämmästyimme jälleen kerran kun jo heti laiturilla meitä oli vastassa suomalainen eläkeläispariskunta. Meidän tulomme ei ollut näköjään jäänyt kyläläisiltä huomaamatta ja iso perässä heiluva lippumme kertoi selvästi keitä ollaan. Suomalaispariskunta, jolla oli loma-asunto saarella, oli innoissaan kohtaamisestamme ja he olivat selvästi odotelleet meidän tuloa maihin, jotta pääsivät tuttusille kanssamme ja kertomaan, että koskaan ennen tälläkään saarella ei ole nähty suomalaista venettä.

Kylä oli siisti ja kaunis, mutta meidän piti jatkaa heti aikaisin seuraavana aamuna auringon noustessa, jotta ehdimme vielä saman päivän aikana noin 70Nm matkan Rodoksen Mandrakin satamaan ja suojaan ennen seuraavaa myrskyä. Vaikka legi oli vähän pidempi kuin yleensä meillä on tapana tehdä, purjehdus oli todella hieno ja pääsimme perille loistavasti alle kymmenessä tunnissa yli 7 solmun tuntivauhtia ja parhaimmilaan 9,5kn sivutuulessa. Rodos ja sen Mandrakin satama tunnetaan siitä, että tulijoita on paljon ja paikkoja satamassa liian vähän. Kaupungin ympäristöön on ollut rakenteilla jo lähes kymmenen vuotta toinen, reippaasti suurempi suurempi hieno marina, mutta vieläkään sitä ei ole saatu valmiiksi vastaamaan kovaa kysyntään. Tiesimme, että sesongin ollessa lopuillaan meillä voisi olla mahdollisuuksia saada satamasta paikka, mutta silti vähän jännitti miten meille käy kun ennakkovarausyrityksistä huolimatta mitään lupauksia paikasta ei annettu ja muita hyviä paikkoja siinä lähellä ei olisi ollut tarjolla. Perille päästyämme paikka onneksi järjestyi ja ennakkolupailuista huolimatta saimme loppujenlopuksi olla Rodoksella toivomuksemme mukaisesti kuusi yötä.

 

Rodos paikkana oli kiva ja siellä riitti paljon nähtävää ja tehtävää. Paula oli ollut saarella jo aiemminkin ja tiesimme aika hyvin mitä oli odotettavissa. Rodoksen kaupunki oli isompi, siistimpi ja hienompi kuin Kreetan Hania ja saarella oli hyvät shoppailumahdollisuudet pitkästä aikaa venettä, vaatteita, ruokaa jne ajatellen. Rodoksen suuri vanhakaupunki linnanmuurien sisällä tuli koluttua läpi, akvaariossa kävimme ihastelemassa meren eläviä ja kauppojakin tuli kierreltyä. Yhdeksi päiväksi vuokrasimme myös auton, jolla kiertelimme saarta ja kävimme katsastamassa Lindoksen kylän ja täytimme halvemmalla ruoka- ja juomavarastojamme isosta marketista kun kerran kantamisrumba pikkukaupoista auton vuoksi voitiin välttää. Jari oli iloinen kun löysimme useita erilaisia vene- ja varaosakauppoja ja löysimme jopa paikan missä saimme teetettyä taka-antennitolppaamme haponkestävästä metallista uuden ruostumattoman osan mikä pysyisi parempana pidempään kuin keväällä suomessa tehty ruostumaton, mutta todellisuudessa ruostuva teräs. Pojat ovat jaksaneet iloita pienistä arjesta poikkeavista asioista kuten puhelinkioskeista (joihin on aina yhtä hauskaa jäädä leikkimään), uusista ensimmäisistä omista Aku Ankka sateenvarjoista, uusista hassuista venetossuista, aaseista, villivuohista ja palapeleistä, joita löysimme eräästä isosta lelukaupasta.

Lindos:

Ja ne uudet suosikki tossut: