Kithira ja Kreeta

Tämän vuoden pisimmät legit taitavat olla nyt takana, samoin tarkoin sovitut päivämäärät milloin pitäisi olla jossain tietyssä paikassa. Matkamme Kroatian eteläpäädystä Kreetalle kuukaudessa on nyt takana ja pääsimme sovittuun paikkaan perille sopivasti jo kolme päivää ennen kuin vieraamme saapuvat. Vaikka kiirehtiminen Ionian saarien kohdalla vähän harmitti, se kuitenkin kannatti, sillä jäimme kovien tuulien vuoksi jumiin Finikoundaan melkein viikoksi ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa mantereelta isommilla ylityksillä Kithiran saarelle ja sieltä Kreetalle. Finikoundassa syysmyrskyn ohi odottelu oli järkevää, sillä ennen Kreetaa ei ollut tarjolla yhtään täyden suojan antavaa satamaa ja tiesimme jo muutaman huonomman kokemuksen jälkeen, että yöpyminen villisti nykivässä ja aalloissa keinuvassa veneessä ei ole välttämättä kovin mukavaa.

Pidempi ylityksemme Kreetalle mantereelta sujui kahdessa osassa, ensin Kithiran saaren Kapsalin kylään ja sieltä Kreetan Hanian kaupunkiin. Molemmat legit sujuivat hienossa purjehduskelissä. Kapsalin kylän pientä satamaa oli etukäteen parjattu aikalailla erilaisissa purjehdusoppaissa, sillä se on osittain auki tietystä suunnasta tuleville tuulille ja kevyelläkin tuulella vanha maininki vyöryy satamaan sisään. Valmistauduimme keinuttavaan yöhön, mutta onneksi iloksemme yö kylkikiinnityksellä aallonmurtajan takana oli ihan hyvä. Montenegrosta ostetut isot kumijoustimet kiinnitysköysiin osoittautuivat jälleen kerran rahansa arvoisiksi ja keinuminen ilman inhottavaa nykimistä nosti mukavuustasoa huomattavasti. Ennakkoluuloista poiketen Kapsali osoittautui tosi kivaksi ja sympaattiseksi paikaksi, jossa varmasti riittäisi kävijöitä enemmänkin jos sataman suoja olisi parempi. Kylässä oli hieno hiekkaranta, kivoja pikku ravintoloita, kauppa, linna ja rauhallinen unelias meininki. Syrjäisellä saarella ei paljon turisteja pyöri ja ruokalistatkin ravintolassa olivat vain kreikaksi. Paikallisten englanninkielen osaaminen nuorisollakin on usein yllättävän huono, joten meidät taas talutettiin totuttuun tapaan kädestä pitäen ravintolan keittiöön tutkailemaan mitä olisi tarjolla. Uimaankin ehdittiin 25 asteiseen meriveteen ja snorklaillessa Jari bongasi myös ison ja ihmisiä pelkäämättömän kilpikonnan, joka kuulemma tykkää asustella sataman lähistöllä puolisonsa kanssa.  Kilppari uiskenteli ihan Jarin ja veneen vieressä tuntikaupalla syöden ja tutkien paikkoja. Uimisen jo lopettaneet Paula ja pojat näkivät kilpikonnan hyvin veneestä ja laituriltakin käsin kun vesi oli niin kirkasta ja kun kilppari tuli aika-ajoin veden pintaan hengittelemään. Kuvissa näkyy myös hyvin Kilpparin masussa roikkunut Remora-kala.

 

Ylitys Kithiran saarelta Kreetalle meni joutuisasti. 6 m/s tuuliennusteen sijaan meillä olikin sivuvastaista 10-12 m/s ja parhaimmillaan tai pahimmillaan myös kaksi metrisiä aaltoja ja 1,5 solmun vastavirta. Vauhtia saatiin kuitenkin sen verran reippaasti, että päätimme reivata reilusti purjeita ja tulimme kolmasosa purjeilla parhaillaan yli 11 solmua ja mainingin käännyttyä meille sopivammaksi surffasimme aalloilla super vauhtia. Aiemmin olemme vähän jännänneet miten ison purjeen vinssaaminen maston sisään onnistuu kovalla tuulella, mutta ainakin nyt todistimme, että reivaus 11 m/s onnistui tosi hyvin ja kevyesti. Koko pesuekin on tainnut jo tottua kovempaan keliin, kun päästiin perille ilman valitusta ja oksentelua. Tällä kertaa heiluminen ei mahdollistanut turvallisesti lasten leikkejä tai ruoan laittoa sisällä, joten reilu kymmenentuntinen purjehdus meni  jutustellessa, nukkuessa ja hedelmiä sekä leipää syöden. Haniaan pääsimme lopulta reippaasti yli seitsemän solmun keskinopeutta ja olimme perillä torstaina jo neljän jälkeen. Seuraavan viikon aikana itse Hanian kaupunkiin tutustumisen lisäksi olisi tarkoitus purjehtia itään ja tutkia saaren keskiosia myös autolla. Ehkäpä toteutamme myös huomenna poikien toiveen ja kierrämme kaupunkia heppakärryillä.

Hania: