Kreeta ja Kasos

Eipä millään uskoisi, että kesä alkaa olla ohi ja kahden viikon päästä sidomme köydet talveksi kiinni Kosin saarelle. Sää on sopivasti viilentynyt ja pysyttelee 25 asteen tietämillä ja öisin lämpötila laskee kivasti niin, että viileämmässä ilmassa saa loistavasti nukuttua ja pitkästä aikaa esiin kaivetut peitotkin on kiva nostaa ylös asti. T-paita ja shortsi keli jatkuu aina vaan ja lasten kanssa ei tarvitse yhtään tapella kerrospukeutumisesta tai pipoista. Meriveden lämpötila on hienoisessa laskussa ja sen tultua nyt 23 tietämille kaivoimme varastohytistä esille suomesta tuodut puolimärkkärit pojille, jotta ei tule niin nopeasti vesileikeissä kylmä.

Kreetan pitkä saari on nyt jätetty taakse ja purjehdimme eilen usean ankkuriyön jälkeen Egeanmeren tuulisimpaan ja sivistyksestä kaukaisimpaan kulmaan Kasoksen saarelle Frin satamaan ottamaan viikonloppuna nousevan myrskyn vastaan.

Pari viikkoa Kreetalla meni ohi nopeasti. Hanian turistikohteessa vietimme 5 päivää ja Rethymnonissa toiset samanlaiset. Siinä välissä ankkuroimme myös Soudaan, Iraklionin edustalle Dia saaren suojiin ja Spinalonga laguuniin. Kreetan itäpäädyssä tutustuimme myös sympaattiseen Sitian kylään, johon onnistuimme kylkikiinnittymään sataman viimeiseen paikkaan. Paulan vanhemmat kävivät vierainamme viikon verran Haniasta Rethymnoniin ja heidän kanssaan vuokrasimme myös yhden tila-auton kolmeksi päiväksi, jolla ajelimme kätevästi muihin nähtävyyksiin kuten vuorille, keskiaikaiseen hienoon ortodoksi luostariin, pieniin maaseudun kyliin ja Kreetan pääkaupunkiin Iraklioniin, jonka jätimme veneellä kokonaan välistä melko surkean sataman vieraspaikka tarjonnan vuoksi. Pikkupaikkojen ja syrjäisten saarien jälkeen oli vähän outoa vierailla Hanian kaupungin satamassa, missä ravintoloiden ruokalistat oli englanniksi ja suomeksi sekä nähdä laumoittain suomalaisia, jotka olivat kokoajan ottamassa meidän veneestämme kuvia ja kyselemässä kaikenlaisia kysymyksiä matkastamme. Hanian ja Rethymnonin turistipaikat kuten linnat, hevoskärryajelut, minijunat sekä merimuseot kahlattuamme rauhoittuminen autioissa ankkuripaikoissa teki taas hyvää. Aamuisin heräilimme ankkuripaikassa pikkukylien kukonlaulusta poiketen lampaiden määkimiseen ja laineiden kevyeen liplatukseen. Automatkoilla vuorilla näimme paljon villivuohia, mutta merenrannalla vastaan tuli aina vain laumoittain laiduntavia lampaita.

Hania:

 

Rethymnon:

 

 

 

 

Luostari, vuoret, Iraklionin linna:

 

Ankkurissa:

 

 

Kreetan jäätyä taakse suuntasimme Kasoksen saarelle Frin kylään. Iloksemme matkalla veneen perässä roikkuvaan käsisiimaan ja uistimeen nappasi kilon kokoinen tonnikala ja valmistimme siitä illaksi loistoaterian perunan, valkosipulin ja pinaatin kanssa sekä seuraavana päivänäkin vielä keittoa.  Perillä syrjäisessä kylässä vierasveneitä ei oikein käy, joten pienessä satamassakaan ei oikein paikkoja 15 metrisille veneille ollut tarjolla. Tiesimme, että laituripaikan löytäminen voi olla haastavaa, joten silmällä pitäen viikonloppuna saapuvaan 18m/s myrskyyn päätimme olla hyvissä ajoin liikkeellä ja saapua tähän ykkösvaihtoehtoomme Kasokselle jo torstaina, jotta ehtisimme tarvittaessa siirtyä vielä eteenpäin perjantaina jos on pakko. Onneksemme kalastajien ja yhden englanninlipun alla seilaavan purjeveneen seasta löytyi meille vielä yksi paikka ja saimme jäädä. Pienessä kylässä tulomme ei tainnut jäädä huomaamatta ja ystävälliset Kreikkalaiset toivottivat meidät moneen otteeseen tervetulleiksi. Eräs kalastaja olisi antanut meille heti ison kalan, mutta juuri saadun tonnikalan vuoksi emme tällä kertaa ottaneet sitä kuitenkaan vastaan. Saarelta meitä tervehtimään tuli pikaisesti myös eräs saksalainen mies, joka koki selvästi hengenheimolaisuutta kanssamme ja tuli useaan otteeseen juttelemaan kanssamme, tiedottamaan uusista tuuliennusteista ja kertomaan paikoista. Toisena päivänä veneellemme tuli koputtelemaan myös yli 25 vuotta sitten suomesta kreikkaan muuttanut vanhempi suomalainen nainen, joka hyvällä suomenkielellä tuli tutustumaan meihin, kyselemään kahville ja oli niin liikuttunut nähtyään ensimmäistä kertaa kotisaarellaan muita suomalaisia, että puhkesi itkuun. Koska aiomme olla täällä suojissa useamman päivän, niin vaihdoimme puhelinnumeroita ja sovimme viestittelevämme taas pian ja menevämme yhdessä kahville tai syömään ja juttelemaan lisää.