Merillä taas!

Suomi vierailut on nyt vierailtu ja palasimme takaisin veneelle juhannuksen tienoilla eli viikko sitten. Suomessa kaikki oli hyvin vaikkakin sää oli koko kolmen viikon reissun yhtä tai kahta päivää lukuun ottamatta aika kylmä ja sateinen. Kreikkaan päästyämme osasimmekin siis antaa taas vielä enemmän arvoa täkäläiselle tasaisen hienolle ja lämpimälle kesäsäälle.

Poissa ollessamme ystävämme purjehtivat Alicen Korinttin kanavan läpi Joonian merelle. Koska lentomme palasivat kuitenkin lähtöpaikkaan eli Ateenan lentokentälle vuokrasimme auton ja ajoimme veneelle Joonian merelle Levkasin marinaan reilun viiden tunnin matkan. Mediassa puhutaan kokoajan kovasti Kreikan ajautumisesta maksukyvyttömiksi, mutta ainakaan automatkan varrella se ei näkynyt mitenkään, sillä varmaan puolet teistä oli tietöiden vallassa ja näimme useammankin uuden sillan rakennusprojektin vedettömissä paikoissa, keskellä ei mitään ja aloimme jo vähän pohtia tehdäänköhän täällä näitä siltoja koska päättäjien kaverilla on sillanrakennusfirma vai mikähän idea niissä on.

Levkasiin ja veneelle oli kiva päästä. Ystävämme olivat veneellä paluumme jälkeen vielä kaksi päivää, joten ehdimme hyvin vaihtaa kuulumisia, tutustua yhdessä Levkasin kaupunkiin ja etsiä autolla saarta kiertäen hyvää uimarantaa. Suomessa oloaikanamme kiersimme tarkasti venetarvikekauppoja ja toimme mukanamme veneelle monta kassillista tavaraa mitä Välimereltä ei ole löytynyt tai suomesta saa jopa reippaasti halvemmalla ja asensimme heti esimerkiksi uuden kaasulieden/uunin edellisen tilalle, koska uuni ei oikein enää jaksanut toivotulla tavalla pelittää. Uutuutena ostimme myös toisen kaiun perään asennettavaksi ja iloitsimme kovasti hienosti toimivasta laitteesta, joka mittaa meille syvyyttä nyt myös perästä keulan lisäksi. Tämä auttaa meitä paljon satamissa, joissa on tapana peruuttaa laituriin ja vesi madaltuu monesti varsin nopeasti.

Pari päivää vieraiden kanssa meni nopeasti ja tiistaina heidän lähdettyä kohti lentokenttää me irrotimme köydet ja suuntasimme kohti Vlikhon suojaisaa ankkurilahtea. Kiva iso pussinpohjalahti kapeamman ”sisäänajolahden” jälkeen oli aalloilta niin suojaisa, että tuntui ihan kuin olisimme olleet pienellä järvellä. Paikka oli meille tuttu jo viime syksyltä kun purjehdimme Kroatiasta kohti Kreetaa, joten tämä pysähdyspaikka oli pakollinen stoppi. Viime kerrasta poiketen tällä vierailulla kävimme jollalla illallisella yhdessä rannan kivoista ravintoloista ja tapasimme siellä mukavan englantilaisen elämäntapapurjehtija pariskunnan, joilla on suunnitelmissa ensi talveksi myös Karibia ja melkolailla sama reitti sinne, joten toivottavasti näemme heitä vielä matkallamme moneen kertaan. Samalla lahdella pois lähtiessämme näimme vielä suomalaisenkin veneen ja koska ainakin toistaiseksi se on ollut aika harvinaista, niin kävimme moikkailemassa tätäkin mukavaa purjehtijapariskuntaa jäämme odottelemaan josko reittimme kohtaavat vielä uudestaan Joonian merellä.

 

Vlikhon lahden jälkeen suuntasimme Meganisin saarelle Kapalin lahdelle ankkuriin. Ilma oli niin lämmin, että valitsimme taas mieluusti ankkuripaikan ja uimme päivän aikana veneestä useita kertoja. Rauhallisen yön jälkeen teimme seuraavana päivänä myös kävelyretken viereiseen Vathin kylään, söimme lounasta ja tutkimme paikkoja josko tulisimme parin viikon päästä veneellä tähän satamaan. Paikka sai hyväksyntämme ja pojat tykkäsivät erityisesti kylän hyvästä leikkipaikasta.

 

 

Meganisiltä purjehdimme Kalamoksen saarelle Kalamoksen kylään. Aiemmin totuttuihin pidempiin purjehduksiin verrattuna lyhyet legit saarten välissä oli kivaa vaihtelua ja päivän aikana ehti hyvin tekemään paljon muutakin kuin liikkumaan veneellä. Iltapäivisin täällä tähän vuoden aikaan tuuli nousee jonkin verran ja olemme saaneet purjehdittua hienosti joka päivä. Kalamokseen päästyämme totesimme kylän sataman olevan jo niin tupaten täynnä, että eipä paljon kiinnostanut tunkea enää seitsemäntenä jonkun kylkeen kiinni ja hyppiä kaikkien kansien yli päästäkseen maihin ja lähteä pois aamulla seitsemältä kun lähinnä rantaa oleva aamuvirkku eläkeläispariskunta haluaa lähteä, joten jäimme suosiolla sataman ulkopuolelle ankkuriin. Käväisimme jollalla kylässä illallisella ja kävelyllä sekä ihmettelimme kovasti paikan kovaa suosiota kun paikassa ei ollut oikein yhtään mitään muutamaa aika perustasoista ravintolaa lukuun ottamatta. Illalla tuuli jaksoi puhaltaa pidempään kuin yleensä ja vene keinui vähän aalloissa vielä nukkumaan mennessä, mutta yöllä tuuli lakkasi ja meri tyyntyi.

 

Seuraavana päivänä saimme taas hienon purjehduskelin ja navigoimme Ithakin saarelle. Koska meillä on kerrankin aikaa hyvin kierrellä alueen saaria ja tästä saaresta olimme kuulleet paljon hyvää, päätimme katsastaa melkein vierekkäiset Kionin ja Vahtin kylät. Ensin menimme yöksi kauniiseen Kioniin. Tykkäsimme kauniista pikkukylästä ja ihailimme paikallisen viljelijän kiertävää täyteen pakattua hedelmä- & vihannesmyynti autoa satamassa. Esikoisemme sai laiturilla ongittua perinteisellä mato-ongella (tai tällä kertaa tarkemmin ilmaistuna kinkunpalaongella) elämänsä ensimmäisen kalan ja lapsen riemu oli niin valtavaa, että kaikkien viereisten veneiden miehistöt antoivat spontaanit aplodit ja hurrasivat kovasti pojan hienolle saavutukselle. Ehkä viisisenttinen pikkusintti päätyi lopulta pitkän keskustelun jälkeen laiturilla pyörineelle kissalle maukkaaksi lahjaksi vaikka poikamme olisi kovasti toivonut, että äiti olisi valmistanut siitä koko perheelle tai ainakin pikkuveljelle aterian. Onneksi ravintolasta löytyi illalliseksi paremman kokoinen kala ja se katosikin pikkukalastajan suuhun ennätysvauhtia.

 

Ithikan saaren toinen kohteemme Vahti oli myös odotusten mukaisesti mukava. Tunnin siirtymisen aikana pieni ukkonen ja sade raikastivat ilmaa, mutta ymmärsi väistyä sopivasti ennen kuin aloimme laskea ankkuria ja kiinnittyä laituriin. Kauniissa kylässä lahden suojissa vietimme pari yötä, juhlimme 7-vuotis hääpäiväämme sekä järjestelimme venettä tulevien viikkojen purjehduksia varten.

 

 

 

Seuraavat neljä viikkoa tulemme purjehtimaan Joonian merellä ristiin rastiin. Neljästä viikosta kolme on charteria, joten blogin kartta tulee menemään aikamoiseen sotkuun kun pyörimme samoissa paikoissa useammankin kerran. On kivaa saada vieraita veneelle ja odotamme jo kovasti mukavia purjehduksia ja illanviettoja ystävien kanssa.