Tuulten käännyttyä meille suotuisiksi jätimme hyvästit
Ranskalle ja lähdimme kukonlaulunaikaan kohti Menorcaa. Pari päivää ja yhden
yön kestänyt tai tarkemmin sanottuna 240Nm pituinen ja 37 tuntia kestänyt
purjehduksemme meni hienosti. Myötäisellä ja sivumyötäisellä tuulella
puhaltaneella legillämme meitä ilahdutti useat leikkisät ja korkealle hyppineet
delfiiniparvet sekä monet yöllä taivaalta bongatut tähdenlennot. Yöllä
ympärillämme salamoi joka suunnalla, mutta me säästyimme sateelta ja ukkosilta
kokonaan. Toisen päivän illalla vähän ennen auringonlaskua Menorca vanhoine
tykkeineen oli vihdoin edessämme ja livuimme niiden ohi Mahonin kaupungin
edustalle Cala Tauleran ankkurilahdelle yöksi.
Seuraavana päivänä levollisten ja hyvin ansaittujen unien jälkeen jatkoimme pari mailia perille asti Mahoniin. Jarin aiemmin tilaamat uudet geeliakut veneeseen olivat saapuneet paikalliseen veneliikkeeseen ja saimme noudettua ne sovitusti. Parkkeerasimme veneen hyvään paikkaan Marina Mahon Menorcalle suoraan vanhankaupungin kupeeseen. Viitisen päivää vedimme henkeä, siivosimme, hoidimme asioita ja tutustuimme Menorcan saareen. Kauniin ja siistin Mahonin kaupungin lisäksi tutustuimme vuokra-autolla myös Ciutadellan kaupunkiin, Ferreriesin kylään, missä valmistetaan käsityönä laadukkaita nahkakenkiä sekä vietimme vauhdikkaan iltapäivän hurjassa vesipuistossa. Mascaron kenkätehtaalta Paulalle tarttui mukaan kolmet kengät, kahdet Pretty Ballerinat ja pari Ursula Mascaron korkkareita. Vesipuistossa taas koko porukka lasketteli puolestaan hurjia vesiliukumäkiä pitkälle iltaan, vaikka kuvissa näkyykin vain rauhallisempaa ”vauvojen puolta”.
Mahon:
Ciutadella:
14.9 Mahonissa saimme veneelle seuraksemme Paulan tädin ja tämän miesystävän viideksi päiväksi. Heti seuraavana päivänä heidän saapumisestaan irrotimme köydet ja käänsimme keulan kohti Mallorcaa. Sää ei ihan suosinut ensimmäistä kertaa purjeveneellä matkaavia vieraitamme ja pahaolokin hieman vaivasi vastatuuleen töyssytellessämme aamusta iltaan. Onneksi pitkän päivän päätteeksi päästiin perille hyvissä voimin ja Mallorcan ensimmäinen marina Porto Cristo ilahdutti meitä kovasti mahtavine uima-altaineen ja siisteine suihkuineen sekä pyykinpesumahdollisuuksineen. Kelin kovennuttua merellä päätimme viettää Porto Cristossa pari yötä. Ajanvietossa ei ollutkaan mitään ongelmia, sillä kylän reunalta löytyi yksi saaren vetonauloista (kuulemma Välimeren upein) tippukiviluola ja Jari korjaili suomesta saadulla osalla aiemmin hajonneen jollan perämoottorin kuntoon. Drachin tippukiviluola olikin upea, erityisesti mieleen jäi luolan turkoosit pikkulammet sekä siellä suotuveneestä käsin esitetty klassinen musiikkiesitys.
Tuulen suunta jatkui melkein vastaisena, mutta meillä ei ollut aikaa enempää hukattavaksi. Jatkoimme Porto Cristosta Cala O´dorin lounas- sekä uinti pysähdyksen jälkeen Puerto de la Rapitaan. Vielä puolivälissä legiä emme olleet varmoja pääsemmekö perille ennen pimeää ollenkaan vai pitäisikö meidän kääntyä takaisin ja mennä lounasankkuripaikan viereiseen satamaan yöksi. Onneksi tuuli hellitti ja pääsimme puskemaan perille Rapitaan asti. Aika moni muukin näytti valinneen saman marinan, sillä hieman ennen auringon laskua saavuttuamme paikka oli täpötäynnä. Onneksi henkilökunta auttoi jokaisen venekunnan tuulensuojaan ja meillekin paikka irtosi lopulta kylkikiinnityksellä laiturinpäähän, tosin välissä oli vain kolme muutakin venettä. Sopu sijaa antoi ja me varovaisesti pompimme kolmen muun veneen kannen kautta maihin kävelylle ja sovimme naapureiden kanssa yhteisymmärryksessä aamun lähtöajan yhdeksän tienoille.
Aamulla siis lähdettiin. Vieraidemme viimeiselle purjehduspäivälle saimme vihdoin kaipaamaamme mukavaa sivutuulta ja pääsimme hienosti perille Mallorcan pääkaupunkiin Palmaan. Ison kaupungin ympärillä oli yhdeksän eri satamaa ja vähän umpimähkää soittelemalla saimme lopulta paikan Marina Port de Mallorcasta. Hienojen superjahtien välistä meitä kävi moikkaamassa myös suomalainen mies, joka työskenteli ammattikipparina lähelle parkkeeratussa englantilaisomistuksessa olevassa 72- jalkaisessa moottoriveneessä.
Palmassa ja lähialueissa riitti nähtävää ja tehtävää. Ensin painelimme tietenkin kaupungille katsomaan katedraalia ja muita nähtävyyksiä, myöhemmin teimme myös retken yli sata vuotta vanhalla puisella avojunalla läheiseen Sollerin kylään vuorille. Ensimmäisille vieraille vilkutettiin hyvästit ja toiset otettiin iloisina vastaan. Uusien vieraiden kanssa kävimme illallisella hyvässä ja tunnelmallisessa Tapas ravintolassa ja yön yli nukuttuamme purjehdimme lyhyen pätkän Palman lahtea pitkin Magalufin lomakeskuksen edustalle. Ankkuripaikka ei ollut täysin suojassa aalloilta, mutta yö selvittiin heiluvassa veneessä ja umpiväsyneinä päivän riennoista. Kahden yön pikavisiitin jälkeen toisetkin vieraat pakkasivat tavaransa ja jatkoivat eteenpäin. Me siirryimme kahdeksi yöksi vielä viereiseen Palmanovan lahteen, mikä ei tainnut olla sen suojaisampi, mutta parempaakaan ei ollut tarjolla ellei olisi halunnut lähteä kohti Ibizaa täysin vastaisten tuulien puhaltaessa. Odottelimme kiltisti tuulen kääntymistä myötäiseksi ja uimme paljon turistien täyteen pakkaamilla hiekkarannoilla. Kylässä itsessään ei ollut mitään nähtävää ja samaa surkeaa turistikrääsää kaupattiin joka puolella.
Soller:
Magaluf/Palmanova:
Keskiviikko yönä tuuli vihdoin kääntyi ja pääsimme jatkamaan matkaamme sivutuulessa kohti Ibizaa. 65 mailinen legimme eteni rivakasti parhaimmillaan reilusti yli kaksimetrisissä aalloissa ja perillä olimme aika märkiä ja likaisia useista päälle lentäneistä aalloista ja ilmassa leijuneesta suolasta. Matkalla meitä onnisti ja saimme pienen Doradon, josta teimme myöhemmin maittavan kala-aterian. Ibizan satamassa moni marina osoittautui täydeksi. Kahdesta paikasta tilaa olisi löytynyt, mutta hintojen kohotessa edelleen kesäsesongin jo loputtua 150€ ja 187€ summiin päätimme laskea ankkurimme viereiseen lahteen ilmaiseksi ja kävellä vai pari sataa metriä enemmän kaupungille. Ibiza yllätti positiivisesti. Pahin bilettäjäporukka lienee takaisin kouluissaan, sillä kaupunki oli varsin kiva, kaunis ja rauhallinen sekä vanhakaupunki linnan muurien sisällä idyllinen ja kivoja ravintoloita täynnä.
Seuraavana päivänä levollisten ja hyvin ansaittujen unien jälkeen jatkoimme pari mailia perille asti Mahoniin. Jarin aiemmin tilaamat uudet geeliakut veneeseen olivat saapuneet paikalliseen veneliikkeeseen ja saimme noudettua ne sovitusti. Parkkeerasimme veneen hyvään paikkaan Marina Mahon Menorcalle suoraan vanhankaupungin kupeeseen. Viitisen päivää vedimme henkeä, siivosimme, hoidimme asioita ja tutustuimme Menorcan saareen. Kauniin ja siistin Mahonin kaupungin lisäksi tutustuimme vuokra-autolla myös Ciutadellan kaupunkiin, Ferreriesin kylään, missä valmistetaan käsityönä laadukkaita nahkakenkiä sekä vietimme vauhdikkaan iltapäivän hurjassa vesipuistossa. Mascaron kenkätehtaalta Paulalle tarttui mukaan kolmet kengät, kahdet Pretty Ballerinat ja pari Ursula Mascaron korkkareita. Vesipuistossa taas koko porukka lasketteli puolestaan hurjia vesiliukumäkiä pitkälle iltaan, vaikka kuvissa näkyykin vain rauhallisempaa ”vauvojen puolta”.
Mahon:
Ciutadella:
14.9 Mahonissa saimme veneelle seuraksemme Paulan tädin ja tämän miesystävän viideksi päiväksi. Heti seuraavana päivänä heidän saapumisestaan irrotimme köydet ja käänsimme keulan kohti Mallorcaa. Sää ei ihan suosinut ensimmäistä kertaa purjeveneellä matkaavia vieraitamme ja pahaolokin hieman vaivasi vastatuuleen töyssytellessämme aamusta iltaan. Onneksi pitkän päivän päätteeksi päästiin perille hyvissä voimin ja Mallorcan ensimmäinen marina Porto Cristo ilahdutti meitä kovasti mahtavine uima-altaineen ja siisteine suihkuineen sekä pyykinpesumahdollisuuksineen. Kelin kovennuttua merellä päätimme viettää Porto Cristossa pari yötä. Ajanvietossa ei ollutkaan mitään ongelmia, sillä kylän reunalta löytyi yksi saaren vetonauloista (kuulemma Välimeren upein) tippukiviluola ja Jari korjaili suomesta saadulla osalla aiemmin hajonneen jollan perämoottorin kuntoon. Drachin tippukiviluola olikin upea, erityisesti mieleen jäi luolan turkoosit pikkulammet sekä siellä suotuveneestä käsin esitetty klassinen musiikkiesitys.
Tuulen suunta jatkui melkein vastaisena, mutta meillä ei ollut aikaa enempää hukattavaksi. Jatkoimme Porto Cristosta Cala O´dorin lounas- sekä uinti pysähdyksen jälkeen Puerto de la Rapitaan. Vielä puolivälissä legiä emme olleet varmoja pääsemmekö perille ennen pimeää ollenkaan vai pitäisikö meidän kääntyä takaisin ja mennä lounasankkuripaikan viereiseen satamaan yöksi. Onneksi tuuli hellitti ja pääsimme puskemaan perille Rapitaan asti. Aika moni muukin näytti valinneen saman marinan, sillä hieman ennen auringon laskua saavuttuamme paikka oli täpötäynnä. Onneksi henkilökunta auttoi jokaisen venekunnan tuulensuojaan ja meillekin paikka irtosi lopulta kylkikiinnityksellä laiturinpäähän, tosin välissä oli vain kolme muutakin venettä. Sopu sijaa antoi ja me varovaisesti pompimme kolmen muun veneen kannen kautta maihin kävelylle ja sovimme naapureiden kanssa yhteisymmärryksessä aamun lähtöajan yhdeksän tienoille.
Aamulla siis lähdettiin. Vieraidemme viimeiselle purjehduspäivälle saimme vihdoin kaipaamaamme mukavaa sivutuulta ja pääsimme hienosti perille Mallorcan pääkaupunkiin Palmaan. Ison kaupungin ympärillä oli yhdeksän eri satamaa ja vähän umpimähkää soittelemalla saimme lopulta paikan Marina Port de Mallorcasta. Hienojen superjahtien välistä meitä kävi moikkaamassa myös suomalainen mies, joka työskenteli ammattikipparina lähelle parkkeeratussa englantilaisomistuksessa olevassa 72- jalkaisessa moottoriveneessä.
Palmassa ja lähialueissa riitti nähtävää ja tehtävää. Ensin painelimme tietenkin kaupungille katsomaan katedraalia ja muita nähtävyyksiä, myöhemmin teimme myös retken yli sata vuotta vanhalla puisella avojunalla läheiseen Sollerin kylään vuorille. Ensimmäisille vieraille vilkutettiin hyvästit ja toiset otettiin iloisina vastaan. Uusien vieraiden kanssa kävimme illallisella hyvässä ja tunnelmallisessa Tapas ravintolassa ja yön yli nukuttuamme purjehdimme lyhyen pätkän Palman lahtea pitkin Magalufin lomakeskuksen edustalle. Ankkuripaikka ei ollut täysin suojassa aalloilta, mutta yö selvittiin heiluvassa veneessä ja umpiväsyneinä päivän riennoista. Kahden yön pikavisiitin jälkeen toisetkin vieraat pakkasivat tavaransa ja jatkoivat eteenpäin. Me siirryimme kahdeksi yöksi vielä viereiseen Palmanovan lahteen, mikä ei tainnut olla sen suojaisampi, mutta parempaakaan ei ollut tarjolla ellei olisi halunnut lähteä kohti Ibizaa täysin vastaisten tuulien puhaltaessa. Odottelimme kiltisti tuulen kääntymistä myötäiseksi ja uimme paljon turistien täyteen pakkaamilla hiekkarannoilla. Kylässä itsessään ei ollut mitään nähtävää ja samaa surkeaa turistikrääsää kaupattiin joka puolella.
Magaluf/Palmanova:
Keskiviikko yönä tuuli vihdoin kääntyi ja pääsimme jatkamaan matkaamme sivutuulessa kohti Ibizaa. 65 mailinen legimme eteni rivakasti parhaimmillaan reilusti yli kaksimetrisissä aalloissa ja perillä olimme aika märkiä ja likaisia useista päälle lentäneistä aalloista ja ilmassa leijuneesta suolasta. Matkalla meitä onnisti ja saimme pienen Doradon, josta teimme myöhemmin maittavan kala-aterian. Ibizan satamassa moni marina osoittautui täydeksi. Kahdesta paikasta tilaa olisi löytynyt, mutta hintojen kohotessa edelleen kesäsesongin jo loputtua 150€ ja 187€ summiin päätimme laskea ankkurimme viereiseen lahteen ilmaiseksi ja kävellä vai pari sataa metriä enemmän kaupungille. Ibiza yllätti positiivisesti. Pahin bilettäjäporukka lienee takaisin kouluissaan, sillä kaupunki oli varsin kiva, kaunis ja rauhallinen sekä vanhakaupunki linnan muurien sisällä idyllinen ja kivoja ravintoloita täynnä.
Visiittimme Ibizalla jäi yhteen iltaan, sillä aamulla taas
yhden normaalia enemmän keinuneet ankkuriyön jälkeen lähdimme kohti läheistä
Formenteran saarta. Turkooseille vesille oli lähtenyt moni muukin ja bongasimme
useita hienoja superjahteja, esimerkiksi maailman kuudenneksi suurimman Saudi
Arabian kuningasperheelle kuuluvat 147 metrisen Prince Abdulazizin. Laskimme
ensin ankkurin, mutta vaihdoimme myöhemmin hieman suojaisempaan paikkaan
viereiselle lahdelle poijuhin kohtuullisella 29€/yö hinnalla.
Baleaarit on nyt kierretty. Loppupäähän olisi voitu ehkä ympätä enemmänkin päiviä, mutta tuulien puhaltaessa meille jälleen suotuisasti on paras jatkaa huomenna kohti Manner-Espanjaa. Katseemme on jo pidemmässä Gibraltar-Lanzarote ylityksessä ja jotta olemme Malagan tietämillä hyvien tuulien vallitessa on meidän purjehdittava seuraava viikko joka päivä rivakasti eteenpäin.
Baleaarit on nyt kierretty. Loppupäähän olisi voitu ehkä ympätä enemmänkin päiviä, mutta tuulien puhaltaessa meille jälleen suotuisasti on paras jatkaa huomenna kohti Manner-Espanjaa. Katseemme on jo pidemmässä Gibraltar-Lanzarote ylityksessä ja jotta olemme Malagan tietämillä hyvien tuulien vallitessa on meidän purjehdittava seuraava viikko joka päivä rivakasti eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti