Manner-Espanja

Baleaareilla kiertelyn jälkeen vuoroon tuli Manner-Espanja. Vajaassa kahdessa viikossa oli määrä purjehtia koko rannikko Malagan liepeille, johon ystäväperheellämme oli lennot 6.10. Tuulet näyttivät kääntyvän toisen viikon alussa vastaisiksi, joten päätimme vetää ensimmäisen viikon pitkää päivää ja edetä niin paljon kuin mahdollista joka päivä eteenpäin. Paikoista alkumatkalla jäi vähän ohuet muistot, sillä sataman ja lähimmän kivan ravintolan lisäksi ei paljon muuta nähty. Varmaan ainut vähän enemmän muistijälkiä jättänyt paikka oli Alicante. Tähän yhden illan ihmeeseen saavuimme Cala Sardineran ankkuripaikasta vähän ennen auringonlaskua ja ehdimme pikaisesti pestä marinan koneilla iloksemme pyykkiä ja kiertää lyhyesti kaupunkia. Suomalainen pariskuntakin nähtiin satamassa, heillä oli oma päälle 30-jalkainen moottorivene pidempiaikaisesti laiturissa ja olivat kuulemma viihtyneet kesät kaupungissa jo pitkään.

Alicanteen olisi voinut jäädä pariksi päiväksi, mutta meri kutsui taas aamun koittaessa. Alicantesta jatkoimme matkaamme Cartagenaan. Tämä upea vanha kaupunki miellytti meitä kovasti ja olisi ollut hienoa koluta sitä enemmänkin ellei yö olisi laskeutunut ja paikat olisivat olleet kiinni sunnuntain vuoksi. Kun lopulta taivas repesi ja saimme ukkoskuuronkin päällemme päädyimme vähän pakon sanelemina venepaikasta katsottuna lähimpään ravintolaan ja saimme mahamme kyllä hyvin täyteen. Malagaa kohti suunnistessa pysähdyimme vielä useammassa marinassa: Garrucha, Almeria, Almerimar ja Almunecar (Marina del Este) tulivat pintapuolisesti tutuiksi. Matkalla saatiin pari kalaa, ensin pieni Amberjack (minkä vanhin poikamme halusi tuttuun tapaan syödä kokonaisena niin, että päätä eikä pyrstöä saa poistaa) ja myöhemmin tonnikala.

Viitisen vuotta vanhan moottorin kanssa kohtasimme myös ensimmäistä kertaa ongelmia. Vähän epätasainen käyntiääni ihmetytti ajaessa ja Jari totesi suodattimien olevan melkein tukossa vaikka olemme orjallisen tunnollisesti suodattaneet aina jokaisen tankatun tipan huoltsikoilla. Suodattimet vaihdettiin ja niiden kanssa touhutessa huomattiin myös outoa kumirouhetta moottorin ympärillä. Satamasta löytyi onneksemme Volvo Pentan huolto ja pienen tutkimisen jälkeen he totesivat, että moottorin merikytkin oli hajoamassa. Heillä ei ollut aikaa koneen korjaamiseen, mutta Malagan lähellä Benalmadenassa oli isompi satama ja sieltä käsin homma voisi hoitua nopeastikin. Ei siis auttanut muu kuin jatkaa matkaa mainittuun satamaan. Venepaikka saatiin ja korjaajatkin tulivat tutkimaan tilannetta. Homma vaikutti selkeältä ja he lupasivat aloittaa työt heti maanantaiaamuna tilaamalla tarvittavan osan. Kroatiassa viime vuonna kokemiamme lupauksia ja työmoraalia muistellessamme olimme vähän epävarmoja kauankohan korjausurakkaan menee, mutta muitakaan vaihtoehtoja ei ollut. Viikonlopun alettua ja kaiken muun pysähdyttyä päätimme siis vuokrata auton. Kävimme katselemassa vähän lähialueita kuten Torremolinosta ja teimme päiväretken Rondaan viidenkymmenen kilometrin päähän sisämaahan.

Ronda oli aikalailla sitä mitä olimme aiemmin kuvista päätelleetkin, kaunis kiva kylä rotkon reunalla. Ihan mukavaa kylää oli kierrellä, mutta ei siellä varsinaisesti tekemistä paljon yli pariksi päiväksi varmaan ole. Suosittu paikka kyllä on. Turisteja oli kadut pullollaan, vaikka sesonki alkaa olla jo ohi ja ”rotkon reuna” hotellit mihin yritimme majoittua yöksi olivat tietenkin buukattu jo aikoja sitten. No koska matka ei ollut pitkä hurautimme yöksi takaisin veneelle.

 

Uusi viikko valkeni ja Volvo Pentan kaverit tilasivat rikkoituneen osan ja hoitivat 260 kiloisen moottorin siirron ja korjauksen. Homma hoitui annetussa aikataulussa parin päivän aikana ja vieraidemme saavuttua 6.10 moottorikin iloiseksi yllätykseksemme oli sen verran hyvässä jamassa, että se saatiin kuntoon ja pääsimme eteenpäin seuraavana päivänä. Ensimmäinen yhteinen satama lähdön jälkeen oli Puerto Banus Marbellan kupeessa. Tämä hieno marina oli selvästi tehty hienommaksi ”näyttäytymispaikaksi”, sillä satamasta löytyi kaikenlaisia superjahteja helikoptereineen ja rannan kaupat eivät todellakaan olleet venekauppoja vaan Guccia ja Pradaa, mitä ei varsinaisesti tarvitse veneillessä. Kiva tuttavuus kuitenkin.

 

Toisena päivänä jatkoimme Gibraltarille. Olimme odottaneet paikkaa jo pidempään ja pojille oli puhuttu apinoista. Suureksi pettymykseksemme matkalla Gibraltarille Jarin ottamat uudet säätiedotukset olivat muuttuneet selvästi huonommiksi ja parin päivän suunniteltu pysähdys ennen pitkää ylitystä Kanarialle alkoi näyttää mahdottomalta ajatukselta. Tankkaamaan oli pakko mennä kuitenkin. Siispä suuntasimme  Gibraltarin verottomien dieselien apajille ja tankkasimme lentokentän viereisellä huoltsikalla tankin täyteen hintaan 0,49€/l. Pallottelimme ajatusta lähteä heti yötä kohti matkaan tai nukkua vielä yksi yö ja lopulta yhden yön stoppi voitti vaikka paikkoja ravintolaa ja ruokakauppaa lukuun ottamatta emme ehtisikään nähdä. Harmitti paljon, mutta sääennusteissa näkyvä kuuden-seitsemän päivän päästä reitille vyöryvä pitkä matalapaine vastatuulineen ei sekään kuulostanut hyvältä. Nytkään 605 mailisesta purjehduksesta ei tulisi myötätuulta, mutta yhden päivän vastatuuli muuten ok kelin ohessa oli kai vielä ihan mukiin menevää. Vielä yhdet rauhalliset unet ja sitten matkalle kohti Atlantin aaltoja!