St. Barts, St. Maarten ja Anguilla

Jos Karibian kierroksemme alkupään Grenadines saaria ja erityisesti Tobago Caysta ei lasketa mukaan, niin voin vilpittömästi sanoa, että paikat ovat parantuneet mitä pohjoisemmaksi olemme menneet. Viimeisen parin viikon aikana valloittamamme St. Barthelemy, St. Maarten & St.Martin sekä Anguilla ovat olleet jo sen verran mukavaa aluetta, että täällä viihtyisi reippaasti pidempäänkin. Suurimman vaikutuksen meihin teki ruotsalaisten taannoin omistama St. Barts ja Englantilaisten Anguilla. Parasta näillä saarilla ehdottomasti oli ihanan turkoosi meri hienoine hiekkarantoineen, lukemattomat kilpikonnat ja ystävälliset ihmiset. Saaret olivat rauhallisia (ihme kyllä oikeastaan vain purjehtijat ovat löytäneet tänne eikä hillittömiä hotellikomplekseja näy missään), mutta kuitenkin palvelut olivat hyviä ja niitä oli riittävästi eli käytännössä siis löysimme hyvät ruokakaupat ja ravintoloitakin. Tärkeää meille oli myös turvallisuus, josta olenkin jo joka kerta jotain maininnut… näillä saarilla tunsimme olomme hyvin turvallisiksi ja se oli erityisen kiva juttu.

Saint Kittsillä pohdimme kovempia tuuliennusteita katsellessamme mihin ja missä järjestyksessä saaria olisi hyvä edetä. 12-15m/s ennusteet tuulesta suoraan nenään tai sivuvastaiseen parin kolmen metrin aallolla saivat meidät lopulta muuttamaan suunnitelmia niin, että Statian pikkusaari sekä Saba jätettiin väliin ja saimme näin paremman tuulikulman päästä ilman vastatuulta suoraan St. Bartsille. Keikuttavan legimme jälkeen luulimme tyhminä pääsevämme suojaisaan satamaan ja soittelimme VHF:llä toiveikkaina satamamestarille, mutta eipä paikkaa irronnut vaikka palvelu ranskalaiseksi maaksi olikin hämmentävän hyvää. Perille päästyämme sanomattakin syy selvisi: satama oli pieni ja se oli varattu ihan erikokoisille paateille kun meidän 15 metriselle Alicelle. Laiturissa sinällään oli ihan hyvin tilaakin, mutta ne oli varattu enemmänkin noin 50+ metrisille huvijahdeille ja muutama meidän kokoinen ja pienempi purkki oli sitten sijoitettu syvemmälle samaan altaaseen poijuihin. Homma oli sitten sillä selvä ja koska totesimme, että toiveemme saada vähän sähköä ei onnistuisi ymmärrettävästi poijustakaan käsin, peruuttelimme sataman lähistölle ankkuriin. Ankkuripaikassa itsessään ei ollut mitään hurrattavaa, aalto pääsi tylsästi siihen suoraan sisään ja ohi kulkenut jatkuva jollaliikenne viimeistelivät sinänsä ihanan turkoosin paikkamme aikamoiseksi karuselliksi. Onneksi sentään 33 kiloisen Rocna ankkurimme pito oli loistava kuten aina ja pahimman liikenteen hiljennyttyä yö ankkurissakin rauhoittui hieman. Vaikka ankkuripaikassa ei nyt ollut kovin paljon hurrattavaa, paikka muuten oli tosi kiva. Kylä oli kaunis ja siisti. Lisäksi kymmenet kokoajan ympärillä pyörineet kilpikonnat jaksoivat ihastuttaa meitä uudestaan ja uudestaan. Kävimme kiertelemässä kylää parin päivän ajan ja vanhat ruotsalaiset puutalot, katukyltit, majakka ja linnoitukset tulivat tutuiksi (St. Barts on kuulunut Ruotsille 1784-1877). Kiva ravintolakin löydettiin ja vielä kun naapuripöydän saksalainen mies osoittautui saman tekniikan alan professoriksi MIT:ssa, mitä Jari aikanaan opiskeli, ei jäiden, laivojen ja siltojen lujuus keskusteluista meinannut tulla loppua ollenkaan. 

 

 

Kaksimastoinen valkoinen "normivene" näyttää aika pieneltä suuren mustan Perrini Navi purjeveneen rinnalla

 

Tähän ei olisi kyllä bussi alle mahtunut

 

Me ihmettelimme suomalaista rahtilaivaa ja he meitä :)

Tämän 72 metrisen Azteca superjahdin vieressä olimme laiturissa Kroatiassa 2014. Kiva nähdä "tuttuja" taas :)

Tämä maailman suurin superjahti Eclipse on 162,5m (533ft) pitkä

Bartsin ihanuudesta huolimatta matkaa kuitenkin jatkettiin ja päädyimme lähelle St.Maartenin saarelle. Tämän saaren pohjoispuoli St.Martin kuuluu ranskalle ja etelä St. Maarten Hollannille. Me valitsimme Hollannin puolen paremman satamavalikoiman ja syvyyksien takia. Saaressa on aika iso molemmille maille puoliksi kuuluva Simpson Bay, jonka sisään pääsee nostosillasta läpi maksua vastaan muutaman kerran päivässä. Yritimme ajoittaa matkamme Bartilta St. Maartenille niin, että ehdimme illan viimeisellä sillan avauksella sisään, mutta Jarin nippanappa mentaliteetti ei tällä kertaa toiminut ja silta laskettiin nenämme edestä alas kun olimme alle sadan metrin päässä siitä. Eipä auttanut muu kuin jäädä ankkuriin siihen ulkopuolelle Pelican Bayhin ja koittaa parempaa onnea aamulla uudestaan. Sisälle päästiin viimein kolmannella yrittämällä, sillä toinen kerta meni hukkaan kellojen kesäaikaan siirtymisen takia: me käänsimme kelloja suomen tavoin ja painelimme sillalle, mutta täälläpä kelloja ei siirreltykään, joten olimme tällä kertaa tunnin liian aikaisin liikenteessä. Lopulta Simpson Bayhin sisään päästyämme katselimme muutamia marinoiden tarjontaa sekä hintoja ja koska ne vaikuttivat aika tylsiltä ja kalliilta päätimme ankkuroida keskelle lahtea viikoksi ja hakea erikseen yhtenä päivänä laiturista vettä tankkeihin. Päätös oli hyvä. Jollalla joka paikkaan lahdella oli lyhyt matka ja rahatkin säästyivät mukavasti. Tällä saarella oli mukavana yllätyksenä käytössä taas Grenadalta tuttu Reggae bussi meininki (tosin ilman sitä asiaankuuluvaa musiikkia) ja ajelimme useamman kerran parilla dollarilla koko poppoo pääkaupunkiin Philipsburgiin sekä kuuluisalle Maho beachille katsomaan kun isot lentokoneet laskeutuivat kentälle ihan auringon ottajien päältä. Koska perheen miesvalta vei voiton useampana päivänä ”mitä tehdään äänestyksessä”, kävimme yhteensä kolme kertaa Maho beachilla hiekkakakkuhommissa ja lentokoneita bongailemassa. Myönnytyksenä Paulalle Philipsburgiinkin mentiin toisenkin kerran ja siellä shoppailtiin pikku putiikeissa enemmänkin kuin ehkä lompakko olisi antanut myöden. Viikon stopin aikana aikaa paloi myös venetarvikekaupoissa ja pieniä korjailuja tehden. Saimme vaihdettua mm. Windexin, Septi-wc:n tyhjennysputken, yhden kaidetolpan ja uuden ankkurin joustinköyden. Parin viikon pyykitkin hoituivat satamassa yhden tädin palvelupesulassa, josta pari suurta säkillistä likaista ja suolaista vaatetta sekä lakanaa palautui meille päivässä kohtuuhintaan puhtaina ja silitettyinä. Ankkuripaikalla läheisyydessämme oli parkissa myös iloksemme kaksi suomalaista venettä: s/y Jolly Ocean sekä jo pari kertaa Martiniquella tavattu s/y Iiris. Kävimme moikkailemassa toisiamme useaan otteeseen ja yhtenä iltana kävimme myös koko porukalla syömässä illallista läheisessä intialaisessa ravintolassa. Vielä ennen lähtöä vuokrasimme auton päiväksi ja hurautimme ranskan puolelle moikkaamaan Jarin varjoliitotuttua vuosien takaa. Hän oli muuttanut St. Martinille viime vuonna ja vietimme kivan iltapäivän ja alkuillan vierailullaan hänen kodissa ja kävelyllä lähitienoilla ihailemassa maisemia. Kävimme vielä yhdessä lähikylässä illallisella ennen kuin oli aika painua takaisin Hollannin puolelle autoa palauttamaan ja veneelle nukkumaan.

Simpson Bay:

Suomalaiset hädässä jouduttuaan liian mataliin vesiin. Onneksi Jari ja moni muu kävi auttamassa!

Lentokoneita Maho Beachilla:

Kielloista huolimatta koneiden perään mentiin lähdön hetkellä

Philipsburg:

St. Martinin vierailupäivä

St. Maartenin hälinän, kauppojen ja turistimeiningin jätettiin lopulta taakse ja suuntasimme kohti Antiguaa. Karttaa katsoessamme olimme keksineet idean mennä Simpson Bay läpi ja tulla saaresta parin sillan jälkeen ulos kätevästi pohjoispuolelta parin tunnin saaren kiertämisen sijaan. Kartta näytti syvyydeksi matalimmillaan 2,5 metriä ja koska aamu kahdeksan ja yhdeksän väliin ajoittuneella siirtymisellämme vuorovettä piti olla +47cm luvatun 2,5 metrin päälle päätimme toteuttaa ideamme. Ei olisi ehkä kuitenkaan kannattanut, sillä hyvät väylämerkit ja ilmeisesti ylipäätään minkäänlainen järki syvyyksien mittaukselle loppui heti Ranskan puolelle tultuamme ja jouduimme suunnistamaan lahden läpi paljon luvattua matalammissa vesissä ilman karttaan piirrettyjä väylämerkkejäkään. Pelkän karttaplotterin elektronisien karttojen varassa ajoimme kuvitteellista väylää ihan keskellä, mutta pariin kertaan allamme oli reippaasti yli metrin vähemmän vettä kuin piti ja pahimmillaan syvyysmittari näytti samaa syvyyttä kun me itse olemme kölin kanssa. Sydämentykytyksistä ja epätoivoisista ajatuksista huolimatta pääsimme lahden läpi lopulta kuin ihmeenkaupalla osumatta pohjaan tai jäämällä kiinni ja jatkoimme taakse katsomatta helpottuneina suoraan Antigualle.

Emme tienneet Antiguasta saaresta oikein mitään, joten oli mahtava yllätys lopulta saapua tosi rauhalliselle saarelle sopivan pysähtyneeseen meininkiin ja ankkuroida turkooseihin vesiin kilppareiden seuraksi. Maahantulo ja –menomuodollisuudet ensimmäistä kertaa olivat täysin ilmaisia ja kaikki ne muutamat ympärillä näkyneet ihmiset olivat meille tosi ystävällisiä. Rannalla oli pari hyvillä nettiyhteyksillä varustettua ravintolaa ja hienon hieno korallihiekkarantakin oli kuulemma paljon parempaa kuin muualla koska se ei polta jalkoja. Poliisin ja tullin talon ”Tervetuloa paratiisiin” kyltti kuvasi kyllä paikkaa enemmän kuin hyvin, sillä tämä paikka on ihan helmi. Uinnit ja snorklailut kirkkaissa vesissä kruunasi Jarin veneen vieressä näkemä viisi metrinen Eagle Ray eli rausku, josta pelkästään kolme metriä oli pelkkää piikkihäntää. Harmi että veden kestävä kamera ei ollut mukana.

Viimeinen kuukautemme Karibian vesillä on käynnistynyt. Huomenna purjehdimme viimeisen pidemmän legimme noin 80Nm Antigualta Brittien neitsyt saarille eli BVI:lle ja viimeiset viikot neppaillaankin ihan jo USAn neitsyt saarien (USVI) ja St.Thomasin päätepaikan lähettyvillä. Kun BVI:n ja USVI:n saaret ovat niin lähellä toisiaan, että loppureissulle purjehdusta tulee enää vain parikymmentä mailia niin voimme kai melkein todeta huomisen olevan viimeinen oikea purjehduspäivä Karibialla ennen lähtöä takaisin Eurooppaan. Mitä pohjoisemmaksi Karibialla olemme tulleet, sitä heikommaksi tuulet ovat käyneet. BVI kuulemma houkuttaa useita charter purjehtijoita lyhyiden välimatkojen ja olemattomien tuulien takia, joten katsotaan minkälaista moottorointia loppureissusta vielä tulee. Turisti meininkiä on taas taatusti edessä, mutta toisaalta myös kivoja isoja luonnonsuojelualueita erityisesti USVI:llakin olisi tarjolla esim. St. Johnin saarella, missä kuulemma villihevoset ja aasit juoksentelevat vapaasti ympäri saarta. Sitä odotellessa siis…