Lomalta lomalle

Olemme palanneet hetkeksi suomeen tai toisin sanoen olemme suomessa lomalla seuraavat kaksi viikkoa. Säät ovat koto-suomessa kerrankin kohdallaan ja uidakin voi järvessä lämpötilojen puolesta niin kauan kuin jaksaa (Päijänne 27.heinäkuuta 27 astetta ja ei sinilevää kuten kuulemma merellä on). Välimeren ilmastoon verrattuna aurinko on paljon lempeämpi ja ilmankosteus eriluokkaa kun paita ei ole selässä kiinni heti aamusta alkaen…ja näitä itikoita suomessa aina riittää. Ainakin täällä mökkimaisemissa taa kokoajan huitoa jahtaavia hyttysiä ja aggressiivisia paarmoja pois. Pöh. Kiva kuitenkin olla hetki täällä, nähdä ystäviä ja sukulaisia, poimia rusinat pullasta ja palata taas takaisin Kroatian kirkkaisiin vesiin kun täällä alkaa illat pimenemään ja vedet jäähtymään.

Alice purjehtii tällä hetkellä ystäväperheemme hyvässä huolenpidossa Splitin ympäristössä. Ennen lähtöämme suomeen purjehdimme kaikki yhdessä viisi päivää ja yritimme jakaa kaiken tarvittavan venetietämyksen ja käytännön vinkit heidän pariviikkoiselle omalle reissulleen. Isompi ja erilainen vene kun mihin suomessa on totuttu sekä hieman erilainen veneilykulttuuri on ainakin noin vinkkimielessä hyvä käydä läpi, että kaikkien ei tarvitse kantapäänkautta opiskella samoja juttuja joka kerta. Useamman viimehetken väistöjen jälkeen ollaan myös havaittu, että Kroatialaiset, Italialaiset ja muutkin jotka niillä vesillä pyörii ei juurikaan kunnioita mitään meille turvalliseksi koettuja perussääntöjä ja ohjeistuksia - ne väistää ketkä jaksaa (vaikka olisivatkin väistämisvelvollisia tai meitä paljon pienempiä veneitä) ja karttoihin merkatut ankkurointi alueetkin tuntuu olevan vähän viitteellisiä (ja monesti porukkaa on ankkurissa keskellä väylää, ihan liian lähellä toisia veneitä ja tietenkin yöllä ilman mitään asianmukaisia ankkurivaloja, jotta muut hoksaisivat väistää heitä).

Ystäväperheemme astui veneeseen pari päivää Italiasta tulon jälkeen Biogradissa. Emme jääneet tutkimaan paikkoja vaan lähdimme heti merille kohti Murteria. Löysimme sataman vierestä oman ravintolalaiturin eli kiinnittymispaikan ilmaiseksi jos illalla koko porukka syö heidän ravintolassaan. Laituri näytti uudelta ja asialliselta, joten säästimme ilomielin melkein satasen satamaksun ja käytimme illalla saman summan tai vähän päälle ravintolassa syöden heidän herkkuruokiaan.

Murterilta käänsimme seuraavana päivänä keulan kohti Krka jokea ja Skradinin kivaa kylää luonnonpuiston ja upean vesiputouksien kupeessa. Paikka oli meille tuttu jo toukokuulta, mutta oli kiva taas palata hetkeksi joelle makeisiin vesiin ja pestä kätevästi venekin suoraan joen vedellä kumiveneestä käsin. Viimekerrasta meininki oli vähemmän rauhallista ja söpöä kun kesän turistit olivat veneillä ja autoilla laumoittain paikalla, mutta paikassa itsessään ei ollut edelleenkään valittamista. Vietimme täällä kaksi yötä, ensimmäisen ankkurissa ja toisen kaupunginlaiturissa. Alue johon toukokuussa ankkuroimme lähes yksin oli nyt aivan ahdistukseen asti täynnä veneitä. Toisena päivänä siirryimme sade- ja ukkoskuuroa turvaan laituriin, ennen siirtymistämme koventuneessa tuulessa huomasimme muutamien ankkurien pitävän heikosti ja seurasimme läheltä kun iso katamaraani törmäsi melkein viereiseen veneeseen huonon paikkavalinnan ja pitämättömän ankkurin vuoksi. Halusimme lähteä retkelle vesiputouksille emmekä vahtia venettä ankkurissa, joten siirtyminen oli hyvä valinta.

Ennen suomen konettamme ehdimme vielä kahteen muuhunkin tuttuun paikkaan: Primosteniin sekä aina yhtä upeaan Trogiriin. Viime kerran tuulijumipaikka Primosten ei tällä kertaa ollut ollenkaan tuulinen vaan täynnä veneitä ja Trogirissa oli hieno linna ja upeat veneet laiturissa, niinkuin aina. Lasten kanssa monenlaiset trampoliinit ja uimarannat olivat ihan parasta tarjontaa ja aikuisia miellytti ainakin hyvät ravintolavalinnat.

Seuraavat kaksi viikkoa blogin osalta on tiedossa hiljaiseloa ja suomesta nauttimista. Tarkoitus olisi ystävien ja sukulaisten lisäksi käydä ainakin muumimaailmassa ja katsastaa leffassa poikien kovasti odottama Disneyn uusin Lentsikat 2. Mahtavaa kesäloma-aikaa kaikille!

Takaisin Kroatiaan

Italian itärannikko on tältä erää nähty ja olemme palanneet takaisin Kroatian saaristoon. Fanon jälkeen purjehdimme vielä Anconaan ja poikkesimme sieltä Jarin entisen työkaverin Italian talolle etelään noin tunnin ajomatkan päähän iltaa päiväksi. Pojat olivat tosi innoissaan yöstä talossa (tai hotellissa niin kuin he asian mielsivät) parin kuukauden veneasumisen jälkeen sekä ennen kaikkea uima-altaasta, jossa sai rauhassa polskia niin paljon kuin halusi. Aikuisille ilmastoitu upea talo mahtavilla maisemilla, uinti, hyvä seura ja loistoruoka sopivat myös paremmin kuin hyvin ja visiitti oli todella mukavaa vaihtelua arkeemme. Ainut mille visiitti tuotti vähän tuskaa taisi olla kameramme, mikä akun vedellessä viimeisiään muutti kuvan laadun ihan surkeaksi. Talopäivän jälkeen suuntasimme takaisin veneelle Anconaan ja talon väki pääsi kanssamme parin tunnin iltapurjehdukselle.

Vaikka vene oli Anconassa kolme yötä ja me kaksi jäi itse kaupunki aikalailla näkemättä ajanpuutteen vuoksi. Ainut mitä paikasta kuitenkin erityisesti jäi mieleen oli ensimmäisenä iltana satamasta käsin nähty tornado. Oli upeaa seurata turvallisen välimatkan päästä tornadon syntyä, muuttavan muotoaan ja yllättävän nopeaa laantumista. Oli erikoista nähdä samaan aikaan kaunis auringon lasku, tummia sade- ja ukkospilviä ja vinhasti kasvava tornado. Onneksi emme tuohon aikaan olleet enää vesillä, sillä tornadon pyyhkäisy veneen kohdalta ei olisi välttämättä ollut niin hauskaa.

Torstaina 17.7 eli heti talovierailun jälkeisenä aamuna kello herätti meidät 04.45, jotta olisimme valmiina pitkälle purjehdukselle takaisin Kroatiaan heti auringon noustessa. Lapset jatkoivat tyytyväisinä uniaan kun aikuiset suuntasivat veneen ulos merelle ja nostivat purjeet ylös. 85 merimailia määränpäähän Kroatian Dugi Otokin saarelle Salin satamaan taittui 14 tunnissa ja olimme perillä vielä kivasti valoisan aikaan. Tuuli oli osan matkasta aika kevyt, joten mitään nopeus ennätyksiä ei rikottu ja keskinopeutemme oli vähän päälle 6 solmua. Pitkä ylitys meni yllättävän hyvin kaikilta. Lapset eivät olleet pitkästä legistä moksiskaan vaikka välillä piti vähän vääntää rautalangasta miksi aallokossa dvd:n katsominen sisällä ei pitkällä juoksulla ole välttämättä ihan paras idea. Purjehduspäivä meni leppoisasti leväten, piirtäen, syöden ja höpötellen. Aamupäivällä muutaman viikon tauon jälkeen delfiinitkin tulivat jälleen meitä tervehtimään ja toivottivat meidät jälleen tervetulleiksi syvemmille vesille italian matalien rantojen jälkeen.

Kroatia vajaan kuukauden taon jälkeen muistutti meitä taas selkeästi miksi kaikki veneet tuntuvat olevan täällä. Melko tylsän Slovenian ja Italian rannansuuntaisen purjehduksen jälkeen oli tosi kiva päästä takaisin saarien keskelle ja Kroatian sympaattisen pienet kylät näyttivät taas entistä upeammilta ja jotenkin paljon aidoimmilta kuin mitä Italian rantalomakeskuksissa oli tarjolla. Italiassa parempaa olivat uimista ajatellen matalat hiekkarannat ja ruoka, huonompaa taas kalliimmat satamat, ei juurikaan ankkurointi mahdollisuuksia ja tietty sieluttomuus (pois lukien aina yhtä mahtavan Venetsian).

Good to be back siis...tai ainakin toistaiseksi. Salin yön, pyykinpesun, huoltotoimenpiteiden ja perus maahantulomuodollisuuksien jälkeen suuntasimme tänään Pasmanin saaren edustalle yöksi ankkuriin rauhalliseen laguuniin. Vietimme rauhallisen illan hiustenleikkuun, uinnin ja syömisen merkeissä. Huomisaamuna tarkoitus on suunnata Biogradiin hakemaan ystäväperheemme mukaan kyytiin ja purjehtia heidän kanssaan seuraavat 5 päivää ennen kuin jätämme heidät keskenään Alicelle ja suuntaamme itse suomeen kahden viikon ”lomalle”.

 

Vieraita Italian rannikolla

 

 

Viimepäivinä veneellä on ollut vilskettä. Ensin purjehdimme Paulan lapsuuden ystävän, hänen vaimonsa ja kaveriensa kanssa Venetsiasta Chioggiaan, Porto Garibaldiin, Ravennaan sekä Riminiin (+ sieltä bussilla retkelle San Marinoon) ja nyt viikkoa myöhemmin matka jatkui Jarin entisen työkaverin perheen kanssa Fanoon ja huomenna Anconaan. Läkähdyttävän kuumien päivien jälkeen tämän viikon pienet sadekuurot ja pieni lämpötilan lasku on ollut tosi mukavaa.

Tasan viikko sitten sunnuntaina ensimmäiset Italian vieraamme saapuivat ja lähdimme heti merille. Heidän vierailunsa aikana pääsimme joka päivä kivasti purjehtimaan ja etenimme rannikkoa pitkin kivasti. Viidestä heidän kanssaan nähdystä paikasta mieleen jäi erityisesti Ravenna, Rimini ja San Marino. Ravennan keskustaan sekä San Marinoon matkasimme bussilla ja molemmissa oli kivasti historiallista nähtävää. San Marinon päivä oli sateinen, mutta silti noin kilometrin korkeudella merenpinnasta sijaitseva Euroopan vanhin tasavalta teki meihin sympaattisen vaikutuksen. Rimini oli myös kaikista diskohelvetti varoituksista huolimatta kiva ja siisti paikka, eikä ainakaan meitä mahdollinen juhlinta haitannut, sillä satama sijaitsi sopivasti ehkä kilometrin sivussa keskustan ja rantabulevardin sykkeestä. Riministä löytyi myös hieman sivummalta erikseen vanhakaupunki ja yllättävän paljon kivoja kauppoja niille jotka tykkää shoppailla - ainakin näin alennusmyynti aikaan ;) .

Ravenna:

 

 

San Marino:

Rimini:

 

 

 

 Toiset vieraamme saapuivat veneelle eilen. Heidän kaksi lastaan ovat suunnilleen samassa ikähaarukassa meidän poikiemme kanssa, joten lapsilla on riittänyt paljon puuhailtavaa keskenään eikä puheenpulputuksesta meinaa tulla loppua ollenkaan. Sekä eilen Riminissä että tänään Fanossa uimaranta reissut ovat olleet ihan pakollisia energianpurkupaikkoja ja mikäs siellä polskiessa kun vesi on lämmintä ja kaikki rannat täällä Italiassa ovat olleet hienoa hiekkaa sekä matalia lapsiperheiden unelmia.

Tulevalla viikolla luvassa on lisää Jarin entisiä työkavereita venevieraiksi. Ensin tarkoitus on purjehtia päivä kollegan ja hänen vaimonsa kanssa ja sen jälkeen mennä kylää vastavuoroisesti heidän Italian taloonsa yöksi. Pojat ovat tosi innoissaan tulevasta talo yöstä parin kuukauden veneilyn jälkeen. Samoin talon pihan oma uima-allas tuntuu olevan varsin mieluisa juttu, mistä puhutaan jo nyt. Loppuviikosta jätämme vieraat Italian puolelle ja käännämme keulan kohti Kroatiaa. Jos säät suosivat meidän pitäisi pystyä purjehtimaan Anconasta yli Sibenikin tienoille yhdessä pitkässä päivässä.