Joonianmeri

Viimeiset kaksi viikkoa veneellä on ollut aikamoinen hulina. Peräkkäisinä viikkoina meillä oli kaksi perhettä kylässä ja menon määrä tuplaantui kertaheitolla. Molemmat vieraamme astuivat veneeseen Lefkasin saarelta Levkasin kaupungista ja kiersimme molemmilla viikoilla jo aiemmin kivoiksi havaituissa paikoissa kuten saman saaren Nidrissä katsomassa vesiputouksia, Vlikhossa, Kefalonian Fiskardossa, Ithacan Vathissa, Meganisin Vathissa ja luolilla ja Lefkasin Sivotan kylässä. Lisäksi muita suomen tuttujakin tuli vastaan yllättäen ja käväisimme kyläilemässä ja seurustelemassa heidän hotellin uima-altaalla yhden iltapäivän.

Levkas

 

Nidri

 

 

Fiskardo

Meganisi

 

Vaikka suomessa kuulemma on harmaata ja sataa vettä täällä ankasta kylmyydestä ei ole tietoakaan. Koko heinäkuun lämpöä on piisannut ja parhaimmillaan tässä lähellä mantereen puolella on ollut kuulemma +44 astetta ja merellä olemme mitanneet +38 astetta. Merivesi on 29-30 astetta, joten sen vilvoittavuuskin on vähän lyhyenpuoleista. Uiminen ja snorklaus on kuitenkin niin kivaa, että sitä on harrastettu pitkään ja hartaasti monta kertaa päivässä.

 

                                                                               Kuva: Outi Ojanen

Viimeistenkin vieraiden lähdettyä jatkoimme matkaa nostosillan ohi mantereelle Prevezan kaupunkiin. Laituriin kiinnittyessä väistelimme yhtä isompaa kilpikonnaa ja illalla lähitivolin huvitteluiden jälkeen veneen vieressä ui vähän pikku rauskun näköinen harvinaisempi otus merijänis. Prevezan kaupunki on kivan oloinen paikka, pitkä ranta bulevardi, paljon tekemistä lapsille ja söpöjä pikkukujia monine ravintoloineen ja kahviloineen. Kreikan saatua apurahaa heikkoon taloustilanteeseensa pankit on taas saatu auki ja veneen vieressä olevaan pankkiin on jatkuvasti pitkät jonot. Rahaliikenteessä maanulkopuolelle olisi vielä toivomisen varaa, sillä parin viikon yrityksen jälkeenkään toinen jollamme perämoottoreista jäi edelleen korjaamatta kun ulkomailta ei pystytä tilaamaan tarvittavaa osaa. Levkas marinan eräässä korjaamossa moottori pistettiin osiin vikaa etsittäessä ja nyt kun osaa ei saatu saimme sen takaisin kahdessa pahvilaatikossa pieninä paloina. Jari ehti katsoa laatikkoihin vasta Prevezaan päästyämme ja ei niin kovin yllätys ollut, että kreikkalaiseen rennompaan tyyliin molemmissa pusseissa joihin pikkuosia oli kerätty sattui olemaan reiät pohjassa ja se rikkinäinen osakin mitä yritetään korvata puuttui laatikosta kokonaan… astetta vaikeampaa siis mennä seuraavaan paikkaan selittämään mitähän yritämme etsiä.

 

 

 

 

Prevezan ja Levkasin seudun pitäisi olla hyvää aluetta leijasurffaukselle. Jarilla on ajatuksena ottaa täällä taas muutamia yksityistunteja aiempia tukemaan, jotta lajia voisi harrastaa sujuvammin jo yksin. Katsotaan mistä hyvä paikka löytyisi, pitääkö meidän palata takaisin Levkasin rannoille, saadaanko niitä täältä Prevezan lähistöltä vai jatketaanko kohti Corfua, missä kite tunteja näyttäisi saavan myös otettua helposti. Joku vähän tuulisempi paikka voisi olla kyllä aika kiva, sillä täysin tuulettomassa kuumassa kosteassa kelissä nukkuminen alkaa öisin olla vähän hikistä puuhaa.

Zakynthos ja Kefalonia

Viikko on heilahtanut taas pikavauhtia! Ithacan Vathissa vietetyn hääpäivän jälkeen suuntasimme Kefalonian eteläpäädyn hieman pomppuisen ankkuriyön jälkeen Zakynthoksen saarelle samannimiseen kaupunkiin vieraitamme vastaan. Vieraiden kone tuli niin kuin pitikin ja saimme odotettua seuraa suomen sateista lämmittelemään Kreikan paahtavan aurinkoon.

Seuraavana aamuna lähdettiin matkaan. Suuntasimme ensin Zakynthoksen pohjoiskärkeen katsomaan luolia ja uimaan. Päälle kolmenkympin noussut lämpötila vaati pitkää ja huolellista polskuttelua vedessä ennen kuin jatkoimme matkaa läheiseen Agios Nikolaoksen kylän satamaan. Kylässä oli oma kiva pikkukiviranta jossa päästiin uimaan ja leikkimään pariinkin otteeseen.

 

 

Seuraavana vuorossa oli Kefalonian saari. Zakynthos on erityisen tunnettu kilpikonnistaan, joten oli kiva nähdä useampi iso kilppari jo ennen seuraavaa saarta. Leppoisissa tuulissa motoroidessa muutama päivää paistatteleva otus bongattiin ja ne antoivat tulla varsin lähellekin ennen kuin sukelsivat jälleen meren uumeniin. Kefalonian ensimmäinen satamamme oli Eufimia. Todella siistin ja kivan rantabulevardin varrella sijainnut kaupungin laituri miellytti meitä kovasti, ruoka lähiravintolassakin oli erinomaista. Niin kivaa kylässä taisi olla, että kuvaaminen jäi yhtä tai kahta otosta lukuun ottamatta unohtui täysin.

Eufimiasta jatkoimme Kefalonia pohjoisosaan suosikkikohteeseemme Fiskardoon. Jo aiemminkin vieraillussa maalauksellisen kauniissa kylässä oli pakko käydä uudestaan todetaksemme, että tämä on veneilijälle varmasti Kreikan parhaimpia paikkoja. Pittoreskissä pikkukylässä jätimme veneen taas ravintoloita vastapäätä pienen lahden toiselle reunalle niin, että perä oli kallioissa kiinni pitkällä köydellä ja pääsimme uimaan veneestä suoraan toisin kuin jos olisimme peruuttaneet suoraan laituriin. Jari tunsi olonsa ensimmäistä kertaa miesmuistiin kipeäksi ja illalla kuumeen noustua 38 asteen tienoille hän jäi veneeseen lepäilemään kun muut lähtivät illalliselle yhteen kylän monista hyvännäköisistä ravintoiloista. Päälle nautittiin vielä vähän erään mahtavan jäätelökiskan luonnollisesti ilman väri- ja lisäaineita valmistamia suussa sulavia jäätelöitä ja sitten painuimme perässä nukkumaan mahat pullollaan.

Seuraavana päivänä Jarin päästyä jo vähän tolpilleen kiersimme Kefalonian pohjoiskärjen ja lähdimme länsireunaa pitkin laskettelemaan alas takaisin kohti Zakynthosta. Ennen lähtöpaikalle paluuta pysähdyimme vielä kahdessa paikassa. Ensimmäinen stoppi oli Argostolin kaupungissa, mikä sattuu olemaan myös Kefalonia saaren pääkaupunki. Saaren länsipuoli ei vaikuttanut olevan muiden purjehtijoiden suosiossa, sillä saimme purjehtia perille aikalailla omissa oloissamme eikä satamassakaan ollut kovasti tunkua. Illalla ravintolaillallisella paikallisia ruokia ja hyviä viinejä nauttiessamme huomasimme paikallisten seuraavaan ravintoloiden telkkareista silmäkovana kansanäänestyksen äänten laskentaa ja ravintolan tarjoilijakin kommentoi maan velkasotkuja selvästi vähän levottomana peläten pahinta, että maa erotetaan eurosta. Paikallisia tuntui kovasti kiinnostavan mitä kreikan tilanteesta kirjoitellaan muiden maiden mediassa ja yritimme sitten diplomaattisesti vastailla niin, että kukaan yksittäinen henkilö ei pääsisi siitä loukkaantumaan. Vaikka kreikan talous tuntuu olevan pahasti solmussa, sen kiemurat tuntuu olevan aika etäinen asia maan kansalaisille, jotka eivät oikein itsekään ymmärrä mitä maassa kulloinkin tapahtuu. Tietoa asiasta ei paljon jaeta tai se mikä jaetaan ei välttämättä ole tavalliselle tallaajalle helposti ymmärrettävää. Mielestämme alueilla jossa me olemme kierrelleet, mitään tavallisesta poikkeavaa ei ole näkyvissä, eikä siisteillä kaduilla pyöri kerjäläisiä tai muita huonossa jamassa olevia paikallisia. Ehkäpä maan tilanne on vaan heikossa hapessa huonosti kerättyjen verovarojen vuoksi, sillä hyvin harvasta paikasta virallista kuittia ostoksistaan on saatavilla tai se on joku käsin kirjoitettu söherrys mitä ei kirjanpidossa varmaan yhtä iltaa pidempään säilytellä. Koko maassa oloaikanamme lähes joka ravintolassa, pienemmässä kaupassa ja jopa huoltoasemilla korttipäätteet ovat aina olleet ”yllättäen” rikki, joten käteisellä kauppaa tehtäessä valtiolle ei varmaankaan tule tilitettyä veroja ihan siihen malliin kuin pitäisi.

Argostolin politiikan täyteisen illan jälkeen nostimme purjeet ja seilasimme kohti turkoosinvärisiä rantoja Zakynthoksen saarelle. Matkallamme saaren eteläkärkeen kilpikonnalahdelle pysähdyimme pariksi tunniksi monista matkaesitteistä ja kirjoista tutulle hylkylahdelle viilentämään oloamme kirkkaissa vesissä ja tutkimaan 80-luvulla salakuljettajien myrskyssä rannalle haaksirikkoutunutta venettä. Melko kevyesti puhaltanut tuuli innosti meidät virittämään purjeita ja nostimme jenaakkerin jolla pääsimmekin kivasti kohteeseen. Hikisen 34 asteisen hellepäivän pysähdyksen jälkeen jatkoimme etelään kohti ankkuripaikkaa ja pääsimme perille ennen pimeän tuloa.

Viikko vieraidemme kanssa päättyi ennen Zakynthoksen kaupunkiin paluuta Kerin ankkuripaikalla kilpparilahdella. Täällä arvioilta 800 kilpikonnaa käy vuosittain hautaamassa munansa hiekkaan ja täällä niitä sitten syntyy elo-syyskuussa tuhansittain. Alue jossa kilpikonnat pesivät on julistettu luonnonsuojelualueeksi ja siellä on tarkat säännöt missä saa ankkuroida tai edes liikkua veneellä. Nyrkkisääntö maksimissaan kuuden solmun nopeudesta on hyvä pitää mielessä, sillä isot otukset eivät kuulemma ehdi väistämään nopeammin kulkevia aluksia ja ovat vaarassa jäädä alle. Kävimme yhdellä saarella jonka hiekkarannoille kilpikonnat munivat ja siellä oli tarkasti merkattuna pesien paikkoja ja aidattu alueita, joihin ei olisi hyvä mennä kävelemään. Näin hienosti asiat eivät kuitenkaan ole ihan joka paikassa, sillä munia tuhoutuu paljon joka vuosi esimerkiksi mantereella läheisen uimarannan alueella, jossa tuhannet lähihotellien turistit iskevät aurinkovarjonsa syvälle hiekkaan ja paistattelevat päivää tuoleillaan. Meistä poiketen paikalliset eivät myöskään tunnu välittävän tarkoista nopeusrajoituksista vaan ajelevat nopeilla moottoriveneillä ympäri lahtea eikä kukaan tunnu puuttuvan asiaan mitenkään. Toivotaan, että kilppareilla kaikki on hyvin, ainakin ne kuulemma palaavat aina samaan paikkaan vuosi toisensa jälkeen uskollisesti. Hieno lahti innosti meidät monenmoisiin vesileikkeihin, kuten sukellus skootterilla ajeluun ja nostimen köydellä Tarzan hyppyihin.

Meidän viikkomme sekä kahden saaren kierros tuli täyteen. Viikkoon mahtui kahdeksan veneestä bongattua kilpikonnaa, yksi ujo delfiini ja paljon aurinkoa, lämpöä ja hyvää mieltä. Saattelimme vieraat haikein mielin taksiin ja jatkoimme itse kohti Levkasin kaupunkia Ag. Nikolaoksen ja Ithacan Vathin pysähdyksillä. Huomenna saamme veneelle uusia vieraita ja helteitä tuntuu riittävän, joten mikäs meidän on täällä ollessa J.