Good to be back

Täällä ollaan taas tai oikeastaan tänään tulee jo tasan viikko täyteen takaisin veneellä suomiloman jälkeen. Pari viikkoinen käynti suomessa oli tosi kiva, mutta ehkä vähän liian täyteen ahdettu kaikkea ohjelmaa. Halusimme kahdessa viikossa hoitaa kaikki pakolliset juoksevat asiat, ostaa tarvittavat venetarvikkeet (ja muut) mitä Välimereltä helposti ei saa, nähdä kavereita ja sukulaisia ja käydä mökillä, lintsillä, muumimaailmassa jne jne. Takaisin paluun jälkeen meni  useampi päivä jotenkin puoli sumussa itseämme palautellen ja paljon nukkuen.

Viikko sitten torstaina palaessamme ystäväperheemme, joka oli pitänyt lomamme ajan Alicesta hyvää huolta, odotteli meitä Trogirissa eli samassa paikassa mihin he meidät jättivät. Irrotimme aikalailla heti köydet ja lähdimme yhdessä viettämään aikaa vielä pariksi päiväksi ankkuriin, ensin Soltan saaren edustalle Maslinicaan ja sitten Vranjicaan. Suomessa superhelteiden pikkuhiljaa väistyessä Kroatiassa meitä odotti päälle kolmenkymmenen asteen kuumuus ja ihan täysin erilainen trooppinen kosteus kuin mitä suomessa oli tarjolla.

Fiilis takaisin paluusta veneelle oli iloinen ja jotenkin oli sellainen selkeä tunne, että tämä on ainut oikea paikka ja meillä on hyvä olla täällä. Onnellinen vaaleanpunainen hattarapilvi meinasi kuitenkin Paulalla poksahtaa jo ensimmäisenä iltana kun kova väsymys, vanha maininki (eli swelli), kuumuus ja parin viikon keinumattomuus saivat aikaan pitkästä aikaa pahan olon. Jälkeenpäin mietittynä voi olla, että pahoinvointi johtui jostain muustakin kuin pelkästään merenkäynnistä kun koko kevään aikana kovemmissakin keleissä pahaolo kohtasi perhettämme vain harvoin. Parin päivän lepäilyn jälkeen purjehduksen hienous ja vene-elämä alkoivat onneksi jälleen nostaa päätään ja lauantaina vieraiden lähtiessä takaisin kohti suomea olo oli kaikilla taas normaali. Olimme sopineet Marina Kastelan eli Alicen entisen kotisataman kanssa maanantaista eteenpäin laituripaikasta ja huoltotauosta, mutta sitä ennen päätimme palata vielä uudestaan Vranjicaan suloisen kylän liepeille ankkuriin pariksi päiväksi.

Maanantaiaamuna nostimme ankkurin suunnitelmien mukaan aamulla jo kuuden jälkeen ja purjehdimme 2,5 tuntia "kotisatamaan" Kastelaan Trogirin ja Splitin väliin. Oli mukavaa olla taas tutuilla paikoilla sekä nähdä samoja hauskoja ravintolan ja marinan tyyppejä joihin tutustuimme huhti-toukokuussa veneen pidemmän huollon yhteydessä. Nelipäiväinen huoltotaukomme alkoi samantien saavuttuamme Jarin tarkkojen suunnitelmien ja ohjeiden säestämänä. Päälle 50-kohtaista to do listaa suorittamassa oli pian parhaimmillaan kuusi työmiestä samaan. Heidän taskeinään oli monenlaisia hommia mihin meillä itsellämme ei olisi ollut työkaluja, materiaaleja tai osaamista. Metallimiehen, kolmen puusepän, verhoilijan (tai jonkun sellaisen purjeiden tekijän), tutkakaverin ja marinan huoltomiehen hääriessä Jarin johdolla veneellä Paula lähti mielellään alta pois poikien hoitamaan muita asioita Splitiin bussilla sekä tietty uimarannalle ja puistoon.

Neljä päivää myöhemmin hommat alkaa olla pikkuhiljaa hoidettu ja puusepät ovat korottaneet toisen takahytin parisänkyä niin, että varaperäsimemme mahtuu sinne jemmaan, bimini on vahvistettu kestämään aurinkokennoja vielä paremmin, tuulimittari on kalibroitu, tutkaa huollettu, paikalliset telkkarikanavat saatu toimimaan sekä ankkuria ja ruorin edessä olevia näyttöjä vahvistettu metallituella ja kaasuhellan sivuille asennettu metallilevyjä suojaamaan puukaappeja jne jne. Ennen lähtöämme kävimme myös jo tutuksi tulleen taksikuskin kanssa isosti kaupassa ja jemmasimme erityisesti paikat täyteen juomavettä ja muuta juotavaa seuraavien kuukausien varalle, jotta ei tarvitse kantaa kaikkea käsin ja kalliimmilla hinnoilla satamien pikkukaupoista. Kaikki siis täällä hyvin ja syyskausi on korkattu. Ennen talvilepoa Kyproksella on vielä paljon nähtävää ja purjehdittavaa, toivottavasti jaksatte seurata ja ilostuttaa kommentein loppukesää ja syksyämme :)