Dubrovnikin ympäristö

Viikkomme Etelä-Kroatiassa on ollut vastakohtien täyteinen. Olemme löytäneet ehkä Kroatian vesien ehkä suurimmat ökyjahdit ja toisaalta vierailleet myös likaisessa Bosnia-Hertsegovinassa, missä Kroaatteja paljon köyhempi kansa ei ole kyennyt korjaamaan parikymmentä vuotta sitten sodassa vaurioitunutta rantaviivaansa siistin näköiseksi.

Lastovon luonnonpuiston ja yli viikon omavaraisuuden jälkeen nostimme purjeet ja matkasimme Korculan kauniiseen kylään. Kovien tuulien vuoksi ylihinnoiteltua ACI-marinaa ei voinut oikein välttää ja pulitimme 108€  siitä ilosta, että pääsimme laituriin kiinni. Illan kovat tuulet ja maksiaalloilla ohi putkutelleet laivat takasivat laiturissakin ajoittain aikamoista heilumista sillä lopputuloksella, että kannella säilytetyn taittopolkupyörän ohjaustanko vääntyi pahasti. Toiseksi yöksi siirryimme marinan viereiseen lahteen ankkuriin ja vähän yllätykseksemme jouduimme maksamaan siitäkin paikasta 30€/yö vaikka luonnollisesti mitään fasiliteetteja ei ollut tarjolla. Ankkuri oli vaihtoehtona kuitenkin houkuttelevampi vaikka toiseksi yöksi oli luvassa ukkosta. Toisen yön ukkosrintama tuli ja meni. Meillä ankkuri piti pahimmassakin pyörityksessä hyvin, muutamalla muulla veneellä tosin näytti kuitenkin olleen pidon kanssa todellisia ongelmia ja he joutuivat pahimman salamoinnin ja sateen keskellä pariin otteeseenkin etsiä parempia paikkoja.

 

Korculasta suuntasimme Slanoon, jossa toistimme saman yksi yö laiturissa (jotta pystyimme jättämään veneen päiväksi vartioimatta) ja toinen leppoisasti ankkurissa. Slanon hintataso 60€ laiturissa (ilman vettä ja sähköä) oli järkevämpi, joskaan ei edelleenkään sitä mitä näiden tulisi maksaa (vrt. 10-20€ Kreikassa ja 20-40€ Suomessa). Slanossa, kuten muuallakin jaksoimme uida ja snorklailla useita kertoja päivässä. Slanosta vuokrasimme myös poikien ohjeiden mukaisesti Ferrarin (tai ainakin punaisen auton J) ja ajoimme parinkymmenen kilometrin matkan Bosnia-Hertsegovinaan. Kyseisellä maalla rajaneuvotteluissa ei ole mennyt kovinkaan hyvin, sillä heille merenrantaviivaa on vain noin 10km. B-H oli meille hieman yllätys sen puolesta kuinka kulahtanut ainakin vierailemamme Neum kylä oli. Sodan jälkeen moni rannan aikanaan varmaan isoista ja hienoista taloista oli korjaamatta, vaikka luulisi kortilla olevan rantatonttien hintojen olevan pilvissä. Muutenkin kylä oli Kroatiaan verrattuna todella likainen ja roskainen, mikä ei nyt ainakaan enää saa säälipisteitä siitä vaikka he ovatkin BKTn perusteella reippaasti Kroaatteja köyhempiä ja muutenkin vanhoista Jugoslavian maista köyhin.

 

 

Kun meillä oli sopivasti ”Ferrari” vuokralla niin teimme pari muutakin vikavisiittiä lähiseudulle esimerkiksi todella kivan ja sympaattisen oloisessa Stonissa (Kroatia) söimme illallista ja Dubrovnikin ohi ajoimme Cavtatiin katsastamaan seuraavaa satamapaikkaa.

 

Esitiedustelu kierroksen jälkeen päätimme tosiaan tulla Cavtatiin pariksi yöksi. Rauhallista matkaamme vain hieman ennen määränpäätä ilostutti pitkästä aikaa delfiiniperhe, joka jaksoi hitaasti uiskennella vierellämme. Cavtatissa olisimme mieluusti tulleet ihan satamaankin (70€ + vesi ja sähkö päälle älytömät 50€), mutta meitä ei selkeästi haluttu viemään tilaa kun heillä oli asiakkaina isoja 50-80 metriä pitkiä (me 15m) aluksiakin. Ensimmäinen yö meni kivasti ankkurissa, nyt parhaillamme olemme sataman edessä taas jonossa josko päästäisiin parin tunnin sisällä kiinni laituriin kun meille tulee illalla vieraita mukana pieni vauva ja raskaana oleva ladykin. Jos superjahdit vievät taas tilat marinasta niin painelemme ennen vieraiden saapumista häntä koipien välissä takaisin viereiseen lahteen ankkuriin ja haemme vieraat kumiveneellä sitten pimeän tullen veneelle ensimmäiseksi yöksi. Seuraava viikko kahden ystäväperheen vieraillessa luonamme on tarkoitus pakittaa vähän takaisin saaristoon missä vietimme jo viime viikon. Olemme Kroatian etelärajoilla ja vieraiden lähdettyä ensi viikolla suuntaammekin sitten saman tien Montenegron puolelle ja kohti Kreikkaa. Huomenna alkaa viimeinen viikko Kroatiaa, siitä pitää ottaa siis kaikki irti!