Lomaviikko luonnonpuistossa

Taas on yksi viikko heilahtanut hurauksessa. Kastelan veneenhuoltoviikon jälkeen olimme selvästi loman tarpeessa ja suuntasimme kiireettömämmille vesille.

Ensin suuntana oli Sv. Klementin saari ja aiemmin ihan huipuksi todettu tunnelmallinen Zorin ravintola. Paluu tuttuun paikkaan lähes kahden vuoden tauon jälkeen oli monellakin tapaa merkityksellinen: ensinnäkin viime kerralla täällä käydessämme haave purjehduksesta näillä seuduilla muullakin kuin vuokraveneellä eli vahvana mielessämme ja täällä ollessamme pohdimme, että jos pääsemme matkaan, niin tulemme seuraavalla kerralla ravintolan lahdelle turkoosiin veteen ankkuriin ja juhlimme Paulan synttäreitä tässä ravintolassa. Nyt vajaa kaksi vuotta myöhemmin silloin vielä kaukaiselta haaveelta tuntunut ajatus toteutui ja pääsimme ottamaan perhepotrettia tismalleen samassa paikassa kuin aiemminkin ja syömään jälleen kerran yhtä taivaallista ruokaa täpötäyteen varatussa ravintolassa. Paulan synttäreitäkin vietettiin vähän etukäteen (kun ajoitus tänne ei onnistu muiden suunnitelmien vuoksi ihan tismalleen oikeana juhlapäivänä ensiviikolla) ja ravintola oli huomioinut sen hienosti kauniilla kukkakimpulla ja hienolla kynttilällisellä jälkkärillä. Ruokanautinto ja erityisesti sen odottaminenkin aikuisilla sekä naapuripöydillä oli myös poikkeuksellisen hyvä, kun pojilla oli mukana aivan loistavaksi osoittautunut uusi kannettava dvd soitin ja heidän lempileffansa. Lahdella jossa yövyimme ankkurissa (kauimmainen vene takavasemmalla) on Zori-ravintolan lisäksi myös kaksi muuta ravintolaa ja paikka on päivittäin ihan täynnä. Laskeskelimme optimaalista päivää milloin on alueen lähes parin tuhannen vuokraveneen vaihtopäivä ja ne kaikki kotisatamissaan ja löysimme meille ihan hyvän paikan lahden ulkonurkasta perä maihin kiinnitettynä. Vaikka ravintolan henkilökunnan mielestä lahti oli ihan tyhjänä, me olimme iloisia hyvästä ja kaukaisesta paikkavalinnasta sekä kummastelimme joidenkin veneiden halusta ankkuroida hillittömään sumppuun keskelle lahtea vieri viereen toisiaan vasten kolisemaan.

 

Sv. Klementinin jälkeen nostimme ankkurin ja suuntasimme Korculan saarelle ja Vela Lukan sataman edustalle poijuun. Alle tunti tässä paikassa riitti meille, sillä poijut oli kiinnitetty aivan liian lähelle toisiaan ja vaara, että me ja viereen kiinnittynyt toinen 50-jalkainen vene törmää toisiinsa oli varsin ilmeinen. Päätimme siirtyä ennen kuin mitään harmillista tapahtuu ja menimme toiselle lahdelle poijuun lyhyen matkan päähän ja onnistuimme saamaan sopivasti tilaa ympärillemme koko yöksi. Hikisen päivän jälkeen uinti veneestä oli taas ihan paras juttu ja koko perhe hyppäsi tyytyväisenä 27 asteiseen veteen polskimaan useaan kertaan.

 

Korculan saaren vasen nurkkaus kierrettynä jatkoimme matkaamme Lastovoon. Saari on upeaa luonnonsuojelualuetta ja Kroatian uloin saari Italiaanpäin katsottuna. Saarella on erikoinen historia, sillä se on ollut armeijan käytössä viimeksi 90-luvun alkupuolen sodassa ja suljettuna ulkopuolisilta. Nyt sotien päätyttyä saari on taas avattu kaikille ja historia mielessä pitäen ympäristöstä löytyy useita muille saarille epätavallisia asioita kuten muutama sukellusveneiden säilytykseen rakennettu piilopaikkaa kallion sisään. Sotilaiden lähdettyä saarelle selkeästi on jäänyt kuitenkin ampiaisarmeija. Kuumuus on varmaankin sekoittanut niiden pään, sillä niitä on ihan hillittömästi joka paikassa ja niitä tunkee sisälle veneeseenkin. Paula onnistui yhdellä uintireissussa saamaan jalkoihinsa kaksi pistosta minuutin sisään ja Jarikin yhden niskaansa. Lapset ovat onneksi ainakin toistaiseksi selvinneet vammoitta, tosin Niko sai aiemmin elämänsä ensimmäisen pistoksen peukkuunsa Zorin lahdella. Lastovon saarella Pasadurin kylässä yllätykseksemme saimme tulla laituriin ilmaiseksi, sillä marina ja sen vieressä oleva hotelli eivät ole tänä vuonna jostain syystä päässeet sopimukseen yhteistyöstä. Meillehän varsin omavaraisina ilmainen paikka ilman vesien täyttö ja sähkö mahdollisuutta sopi varsin hyvin ja olemme olleet paikallamme jo viisi päivää. Päiviin on mahtunut tutkimusmatkaa lähialueisiin kumijollalla, uintia, snorklailua, vesijetti ajelua, minibussi retki Lastovon saaren samannimiseen kylään, lenkkeilyä ja siivousta. Viereemme on välillä kiinnittynyt loisteliaita superjahteja ja olemme vähän surullisena seuranneet kuinka nämä moottoriveneet pitävät sähköjen puuttuessa laiturissa omia moottoreitaan käynnissä ihan kokoajan ja läpi yön, jotta rikkailla omistajilla varmasti riittää virtaa pitää kokoajan kaikkia sähkölaitteita päällä ja ilmastointia viilentämässä koko megajahti jääkylmäksi. Me taas omia aurinkokennojamme hyödyntäen olemme pärjänneet mainiosti eikä yli viikko sitten tankatut 650 litran vesitankit ole vieläkään lähelläkään tyhjänä kun hotellille pääsee vieläpä ilmaiseksi suihkuun.

 

Huomenna olisi ajatus lähteä taas liikkeelle ja jättää tämä Kroatian paratiisi taaksemme. Iloksemme paljon odotetut kaksi ystäväperhettä tulevat ensi keskiviikkona viikoksi vieraiksemme Dubrovnikiin ympäristöön. Ennen vieraita meidän tavoitteena kuitenkin on purjehtia sovittuun kohtaamispaikkaan ja katsastaa pikaisesti matkanvarrella sijaitseva Bosnia-Hertsegovina.