Kreikassa ollaan!

Viimeaikojamme on leimannut kiire. Kiireemme on ehkä vähän erilaista kun aiemmat minuuttiaikataulun ruuhkavuotemme suomessa, mutta silti meininkimme on muuttunut uteliaasta paikkojen tutkimisesta ja fiiliksen mukaan liikkumisesta tarkkaan suunnitelmaan miten ehdimme perille Kreetalle lokakuun alkuun jolloin Paulan vanhemmat tulevat meille viikoksi kylään. Tiukemman liikkumisjakson Kroatian Cavtatista Kreetalle alle kuukaudessa voitaisiin periaatteessa liikkua parissakin päivässä, mutta silloin jäisi paljon matkan varrella olevia hienoja paikkoja näkemättä ja sehän ei käy. Pidemmän legin puolivälin yli kuitenkin jo ollaan! Montenegron ja Albanian pikakahlaaminen ei haitannut ollenkaan, mutta nyt saavuttuamme Kreikkaan ja Ionian saarille on alkanut vähän harmittaa. Hitsi vie, ollaan tosi upeissa paikoissa ja ei voida pysähtyä paikalle pidemmäksi aikaa ja kierrellä saaria tarkemmin. Kroatiassa totutut 2-4 tunnin matkat ovat muuttuneet 5-10 tunnin etapeiksi ja suurin osa päivästä kuluu ihan vaan purjehdukseen. Lapset eivät ole olleet pitkistä matkoista moksiskaan eivätkä edelleenkään koskaan kysy sitä ”kauanko vielä kestää”-kysymystä vaan leikkivät, katselevat dvd:tä, värittelevät ja lepäilevät aikansa kuluksi.

Ensimmäinen viikkomme Kreikassa on mennyt kivasti. Kuten osasimme odottaa satamamaksut putosivat heti murto-osaan kun yli sadankin euron päivähinnat ovat vaihtuneet kokonaan ilmaisiin tai parin kympin satamiin ja rauhallisiin kivoihin ankkuripaikkoihin (kyllä, Kroatiassa jouduimme joskus myös maksamaan ankkuripaikasta!). Kreikassa meininki muutenkin on ystävällisempää ja rennompaa. Maahantulomuodollisuuksien maksujen ja lappujen kanssa ei ollut kovinkaan tarkkaa ja meiltäkin jätettiin perimättä joku pieni venemaksu kun virkailijalta oli printteristä paperi loppu.

Viikossa ollaan nähty Corfu ja kiivetty ylös sen linnakukkulalle, yövytty Gaioksen söpössä pikkukylässä, ankkuroitu yöksi parin sadan muun veneen kanssa upeaan tosi isoon, rauhalliseen ja ankkuroimiselle täydelliseen luonnonsatamaan Levkasissa, osuttu vahingossa keskelle purjehduskilpailun lähtöhumua ja hillitöntä veneruuhkaa, syöty taivaallisia paikallisia herkkuja Vassos-ravintolassa ja shoppailtu hyvässä venekaupassa kivan Fiskardhon lahdella Kefaloniassa ja päädytty sieltä nykysijaintiimme Zakynthokselle. Vaikka tässäkin paikassa voisi helposti viettää pidempäänkin ja satamaksu 15€/yö ei päätä huimaa tarkoitus olisi liikkua tänäänkin eteenpäin, tosin nyt vain saaren toiseen päähän kilpikonna lahdelle hyvin erityiseen luonnonsuojelukohteeseen, jossa vuosittain arviolta 800 kilpikonnaa lisääntyy ja hautoo muniaan. Ihan lähelle lupa ei ole mennä, joten toivottavasti onnistutaan joku konna nähdä vaikka snorklailemalla.

Corfu:

 

Gaios, Paxoi:

 

 Lefkasin kanava ja sillan avautumisen odottelua: 

 

Purjehduskisojen lähtöhulina:

 

 Fiskardho:

 

Kesämme jatkuu edelleen. Lämpötila pysyttelee edelleen 28 asteen tietämillä, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja merivesi on 26 astetta. Etelään suunnatessamme ei pitäisi ainakaan kylmempi tulla ja sehän sopii.