Fuerteventura ja Gran Canaria

Seikkailu Kanarian saarilla jatkuu taas! Puerto Caleron virkistävän pidemmän huilimisen jälkeen saimme vieraan veneelle ja jatkoimme hänen kanssaan Lanzaroten eteläpäätyyn Marina Rubiconiin. Ihan mahtava ja halpa marina oli mieleemme ja tukikohtanamme kaksi päivää. Melko uudesta marinasta löytyi hieno uima-allaskin, mutta emme ehtineet nauttia siitä kuin ensimmäisenä iltana, sillä sen jälkeen päällemme vyöryivät sateet. Suomessakin raflaavasti uutisoidut rankkasateet aiheuttivat kuulemma Gran Canarialla harmia tulvien vuoksi, mutta meille tai lähitienoille Lanzarotella ei koitunut mitään paria päivää kovempaa sadetta kummempaa.

Jatkuvampien sateiden hellitettyä jätimme Lanzaroten ja purjehdimme Fuerteventuralle. Ensimmäisessä Corralejon satamassa tilaa meille ei riittänyt laiturissa, mutta yövyimme kylän edustalla ankkurissa. Pojat innostuivat hienoista rannan hiekkataideteoksista ja jaksoivat rakentaa omiaan tuntikaupalla. Illalla nautimme brasilialaisessa ravintolassa mahat täyteen ja nukuimme hyvät unet ennen matkan jatkumista etelään Fuerteventuran toiseen satamaamme Gran Tarajaliin. Tässä pienessä ja uneliaassa kylässä tilaa riitti meille hyvin laiturissa ja olimme jälleen tyytyväisiä perussiististä ja halvasta marinasta. Kävelimme kahtena päivänä lyhyen matkan marinasta kylän eteen mustalle hiekkarannalle ja uimme sekä surffailimme body boardilla pienissä aalloissa.

Corralejo:

Gran Tarajal:

 

Fuerteventuran jälkeen vuoroon tuli Gran Canarian saari ja Las Palmasin kaupunki, mikä on samalla myös koko Kanarian saarien pääkaupunki. Päälle 80 mailin pituinen legi päätettiin hoitaa yöpurjehduksena niin, että matkaan lähdettiin vähän ennen pimeyden laskeutumista ja perillä oltiin aamulla. Vaikka Las Palmasin satamassa on 1200 venepaikkaa ja kaksikin marinaa vierekkäin laituripaikan saaminen tähän aikaan vuodesta oli hankalaa. Tämän vuoden Atlantin ylittäjät Karibian suuntaan alkavat pikkuhiljaa olla lähtöpaikoilla ennen pidempää ylitystä ja koska suurin osa tekee ylityksen ARCissa (Atlantic Rally for Cruisers), minkä lähtösatama on juurikin tämä, paikka oli melkein täynnä. Marina takaa ARCilaisille paikan marinasta, joten me muut jotka emme siihen syystä tai toisesta halua osallistua jouduimme anelemaan ja kyselemään yksittäisten päivien paikkoja sekä viettämään (koko tai) osan ajasta ankkurissa marinan vieressä. Me saimme viidennellä kysyntäkerralla paikan kolmeksi päiväksi laituriin ja viimeiset kaksi yötä olimme suojaisalla, mutta täpötäydellä lahdella ankkurissa vierivieressä monien muiden kanssa. Viisipäiväisestä Gran Canarian pysähdyksestä otettiin kuitenkin ilo irti ja vuokrasimme taas auton pariksi päiväksi. Ensimmäisenä päivänä suuntasimme etelään. Aloitimme retkemme tukevan lounaan jälkeen ajamalla Moganin satamaan katsomaan kehuttua kylää ja marinaa, josta ystäväpariskuntamme taannoin lähti omalle Atlantin ylitykselleen. Kiva pieni kylä tuntuu kasvavan vauhdilla ja on varmaan muuttunut aika paljon niistä ajoista kun ystävämme olivat täällä omalla veneellänsä. Lähetimme heille postikortin missä marina näkyy nykymuodossaan ja jatkoimme rantateitä pitkin kohti Maspalomaksen hiekkadyynejä. Mahtava rantahietikko ja dyynit sekä lämmin meri isoine aaltoineen oli houkutellut paikalle monia, mutta meidän tepastellessa paikalle myöhään iltapäivällä pienen sadekuuron siivittämänä saimme todeta aika nopeasti paikan jääneen lähestulkoon meidän haltuumme. No me otimme tietysti ilon irti hiekkadyyneistä ja pojat laskivat peppumäkeä alas hiekkakummuilta ja taidettiin sieltä tulla kierimällä, juoksemalla ja hyppimällä sukellustyyliinkin alas. Kun silmät ja suut alkoivat olla tarpeeksi täynnä hienoa hiekkaa, painuimme mereen ja surffailimme taas onnessamme pitkän tovin kunnon aalloissa. Suihkut ja nopeat iltaruokailut päälle ja olimme aivan poikki. Pojat nukahtivat autoon jo ennen pääsyä veneelle ja ei meillä aikuisillakaan ollut mitään ongelmia saada vihdoin perille päästyämme unenpäästä kiinni.

 

 

Puerto de Mogan:

 

Maspalomaksen hiekkadyynit:

 

Toisena Gran Canarian retkipäivänä päätimme valloittaa vähän alle 1500 metrisen Altavista ”vuoren”. Pakkasimme eväät reppuun ja parin pikkukylän kautta kurvasimme ihan toisennäköiseen ympäristöön puhtaan vihreän luonnon keskelle. Patikoimme helppoa perheille sopivaa reittiä vajaan kuuden kilometrin matkan ja puolivälissä perille päästyämme nautimme tietysti asiaan kuuluvat eväät kannon nokassa istuen.

 

Parin retkipäivän jälkeen palautimme auton ja hyvästelimme vieraamme. Siirryimme ankkuriin pariksi päiväksi ja tutustuimme Las Palmasin kaupunkiin iltaisin sen mitä useat sadekuurot antoivat myöden. Ihan kiva kuva sekä Fuerteventurasta, että Gran Canariasta jäi, mutta venepysähdysmielessä ehdottomasti parhaat ja miellyttävimmät fasiliteetit löytyivät kyllä Lanzarotelta.

Viimeisenä saarena ennen Atlantin ylitystä vuoroon tulee Teneriffa. Tätä saarta olemmekin jo odottaneet paljon, sillä täällä usean viikon pysähdyksen aikana tulemme näkemään useita ystäviämme ja lähisukulaisiamme. Sääennuste on pitkälle eteenpäin 26-28 astetta ja luvassa on korkeintaan vain vähän pilvenhattaroita, joten on aika jälleen nauttia kesästä J.