Teneriffa

Sunnuntaina 1.11.2015 jätimme vihdoin Gran Canarian taaksemme ja teimme hienon hieman päälle 50Nm purjehduksen kauan odotetulle Teneriffan saarelle. Teneriffaa oli odotettu meillä kovasti monestakin syystä: koska tälle saarelle muutti vuosi sitten vanhemman poikamme paras kaveri päiväkotiajoilta, saarelle oli tulossa meille paljon vieraiksi ystäviämme ja sukulaisiamme, sekä koska oli vaan niin mahtavaa, että pitkän ja vilkkaan purjehduskautemme loppupuolelle oli täällä luvassa meillä pidempi pysähdys ja kaivattu huili- ja veneen huoltotauko ennen Atlantin tyrskyjä ja Karibian uusia ihmeitä.

Pari päivää saaren pääkaupunkiin Santa Cruziin saapumisemme jälkeen Paulan vanhemmat saapuivat lomailemaan luoksemme viikoksi. Oli siis hyvä hetki hakea taas auto vuokralle ja lähteä tutkimaan paikkoja isommalla porukalla. Ensin katselimme vähän Santa Cruzia, mistä tykkäsimmekin kovasti, sillä saaren melkein pohjoispäässä sijaitseva kaupunki ei ollut mikään turistien rantalomakohde tai turistikrääsän mekka vaan oikea Espanjalainen kaupunki. Santa Cruz Marina, mihin löimme köydet kiinni, on ihan kiva paikka keskellä kaupunkia. Kaikki on varsin uutta tai aikalailla jopa vasta rakenteilla, sillä ilmeisesti jonkin omistajavaihdoksen vuoksi marina on vaihtanut nimensä ja on nyt käytännössä yhtä suurta työmaata. Rakennuspuuhat eivät meitä onneksi oikein haittaa, sillä veneemme on vähän kauempana laiturin toisessa päässä ja hajut asfaltin teosta, maaleista ja työmaapölyt leijuvat ainakin toistaiseksi vain meistä poispäin. Santa Cruzin kauniissa puitteissa olemme päässeet nauttimaan hyvistä ravintoloista, hienoista merivesialtaista (tavallaan vähän niin kuin uimastadikan ja hotellin uima-altaiden risteytyksistä), kivoista shoppailu mahdollisuuksista ja muidenkin kuin meidän itsemme seurasta.

 

 

 

 

Koska auto oli alla ja moottoritie kuuma niin päätimme lähteä vähän kauemmaskin ja menimme ensin viereiseen La Lagunan kylään. Tässä vanhassa aikoinaan laguunin päätyyn rakennetussa kylässä oli mukava tunnelma. Vain noin kymmenen kilometrin päässä sijainnut La Laguna oli kaukana ison kaupungin melskeestä ja kivat kadut hienoine taloineen innosti meitä yhden iltapäivän pituiseen kävelyretkeen kylää ristiin rastiin.

 

Seuraava päivänä toinen retki päätettiin tehdä 3718 metriä korkealle Teide vuorelle. Ajo vuoren kupeeseen oli jo itsessään elämys hienoine maisemineen ja pysähtelimmekin useaan otteeseen valokuvaamaan lähestyvää vuorta, noin 1500 metrissä leijunutta pilvipeittoa sekä muita kiinnostavia maisemia. Teiden juureen päästyämme saimme kiskoa lisää vaatetta päälle ja jonottaa aikamoiset jonot kabiini hisseihin, mutta maisemat ylhäällä vuorella olivat joka vaivan arvoiset. Pilvet olivat väistyneet tieltä kuin tilauksesta ja huippua kiertäessä pystyimme helposti bongaamaan useammankin tutun saaren Teneriffan eri puolilta.

 

Useampituntisen Teidenretken jälkeen laskettelimme autolla saaren länsireunalle katsomaan upeita maisemia Mascan kylän kupeessa ja sitten vielä pohjoisrannalle pieniä serpentiiniteitä aikoinaan laavan alle hautautuneeseen Garachicoon. Auringon laskeuduttua ajelimme Puerto de la Cruzin lähettyville vielä treffaamaan samana päivänä saarelle saapunutta Paulan siskoa ja hänen miestään illallisen merkeissä. Masut pullollaan juuri saapuneet vieraat lähtivät yöpuulle hotelliin Puerto de la Cruziin ja me muut isovanhempien kanssa takaisin veneelle.

 

 

 

Hotelliin majoittuneiden vieraiden rentoutuessa uima-altailla ja maastopyöräillessä vuorilla me muut päätimme tehdä vielä kolmannen isomman retken ja lähteä viimeiseksi kokonaiseksi päiväksi saaren eteläosiin ennen kuin olisi aika vilkuttaa isovanhemmat takaisin suomeen. Ensin mietityt valaanbongaus retket ja La Gomeran saari reissut vaihtuivat hitaaseen heräämiseen ja leppoisaan päivään etelän Jungle Parkissa kun totesimme, että laivojen aikataulut eivät oikein sovi meidän ohjelmaamme. Toisaalta varmaan ihan hyvä näinkin, sillä viidakkopuisto oli paljon odotuksiamme parempi ja aika meni tosi nopeasti puistossa pingviineitä, leijonia, papukaijoja, apinoita, iguaaneja ja ties mitä tuijotellessa. Lisäksi pääsimme seuraamaan hienoja esityksiä missä merileijonat tekivät erilaisia temppuja ja hyppivät hienosti sekä tosi isoja lintuja, kuten amerikankotkia, jotka päästettiin vapaaksi ja ne lensivät silmien kantamattomiin ja taas yhtäkkiä ne syöksyivät takaisin kouluttajiensa käsivarsille. Tarpeeksi eläimiä katseltuamme ajoimme eteläisen lentokentän lähelle ja majoittauduimme isolla porukalla yhdeksi yöksi erään ison hotellin pari kerroksiseen villaan, jotta aamuyöllä lennolle lähteneille isovanhemmille yöunet jäisivät edes kohtuullisiksi. Kivan hotellin uima-altailla ehdittiin vielä polskia, poreammeissa köllötellä, suomalaisessa saunassa itseämme grillata ja brasilialaisessa rodizio ravintolassa syödä mahat täyteen ennen kuin oli aika laittaa villassamme päät tyynyyn. Kaikki taisi olla aika täydellistä paitsi huoneistomme ilmastointi, mikä ei todellakaan viilentänyt ilmaamme vaan pyöritti vain sitä samaa lämpöä sisällä uudestaan ja uudestaan. Jonkun aikaa hikisinä pyörittyämme avasimme parvekkeen oven, otimme vastaan miljoona hyttystä ja saimme nukutuksi kohtuullisesti kai muutaman tunnin. Etukäteen taloyötämme fiilisteltyämme tuli todettua, että veneessä olisi ollut takuuvarmasti paljon vilpoisempi ja raikkaampi nukkua eikä hyttysiäkään siellä olisi ollut riesana. No aina ei voi voittaa.

 

Mamman ja Papan lähdettyä suomeen me jäimme vielä toiseksi päiväksi etelään ja veden ystävinä suuntasimme Aqua Parkiin päiväksi polskimaan. Riemulla ei ollut taaskaan mitään rajoja kun saimme uida kaikenlaisissa altaissa ja lasketella etu- ja takaperin liukumäkiä alas. Tässä puistossa uimisen lisäksi oli myös kerran päivässä delfiini show, mitä kävimme toki katsomassa. Upean esityksen ohessa pääsimme myös moikkaamaan delfiineitä läheltä ja niitä olikin ikimuistoista päästä paijaamaan.

 

 

Vajaa kolme viikkoa Teneriffalla onkin mennyt aikamoisessa hujauksessa. Saareen tutustumisen lisäksi venettä on huollettu ja lähestyvään Atlantin ylitykseen on valmistauduttu monin eri tavoin. Isompi ylitys Karibialle on päätetty toteuttaa niin, että Jari purjehtii veneen viiden muun miehen kanssa Karibialle ja Paula lentää poikien kanssa sinne perässä joulukuun puolivälissä. Siihen saakka Paulan ja poikien aika kuluu Teneriffaa ja ehkä naapurisaaria katsastellessa, parissa eri hotellissa asuen sekä tuttujen seurasta nauttien. Vanhemman poikamme parasta ystävää perheineen ollaan treffailtu jo useampana päivänä ja mukavaa ajanviettoa heidän kanssaan tullaan jatkamaan vielä tiiviisti. Lisäksi pikkuhiljaa saarelle putkahtelevan Atlantin ylitysmiehistön sekä Jarin vanhempienkin saapuessa tulemme viettämään vielä varmasti paljon lisää mukavia hetkiä. Mummin ja Vaarin kanssa meillä on itse asiassa buukattu sama hotellikin Puerto de la Cruziin, niin saadaan porukalla muuta ajateltavaa kun isi, muu miehistö ja vene on heilutettu pitkälle merimatkalle.

 

Blogissa pidetään nyt pientä taukoa joulukuun loppupuolelle asti. Sitä ennen toivottakaamme suotuisia tuulia Alicelle sekä miehistölle ja kirjoittelu jatkuu sitten taas ensi kuussa Karibialta Grenadan turkooseilta vesiltä.