Grenada ja Grenadines

Liikkeellä ollaan taas! Uuden vetolaitteen saavuttua Suomesta ja paikallisten joulun- ja vuodenvaihteen pyhien päätyttyä jätimme St. Georgen ja Port Louis marinan taaksemme. Matka telakalle toiselle puolelle saarta ilman moottoria ei ollut vastatuuleen helpoimmasta päästä, mutta pääsimme onneksi hyvin lähtöpäässä satamasta ja määränpäässä kapeasta väylästä läpi ja poijuun odottelemaan seuraavan päivän nostovuoroamme sekä korjausta. Moottoria käytettiin minimaalisesti esim. laiturista lähtiessä sekä veneennostinrampille peruuttaessa ja Paula oli keulassa kokoajan valmiudessa laskemaan ankkurin heti alas jarruksi mikäli moottori sammuisi yllättäen. Onneksi varasuunnitelmaa ei tarvinnut toteuttaa ja Alice pääsi poijussa villisti heilutun yön jälkeen nosturilla ylös ja pukeille ongelmitta. Volvo Pentan korjaaja oli sovitusti meitä vastassa ja vetolaitetta ruvettiin heti vaihtamaan uuteen. Vauriot osoittautuivat lähemmässä tarkastelussa pelättyä pienemmiksi, mutta olimme silti tyytyväisiä, että veneeseen vaihdettiin kokonaan uusi vetolaite alle eikä lähdetty korjailemaan sieltä sun täältä ja odottelemaan taas viikko tolkulla mahdollisesti joskus paikalle saatavia osia. Kun vene oli ylhäällä, niin samalla vaihdettiin alle uusi kultaisen värinen taittolapa potkuri. Naapuriveneen Kanadalainen mies innostui potkuristamme täysin: hän kävi sitä monta kertaa tohkeissaan hiplaamassa ja heittämässä meille läppää kuinka hyvin sillä voisi vatkata kermat. No vatkailu hommat jäi nyt kokeilematta, sen sijaan kahden työpäivän jälkeen Alice oli taas entistä ehommassa kunnossa ja se laskettiin varovasti takaisin veteen vatkailemaan vesimassoja ja kiidättämään meitä turvallisesti taas eteenpäin uuden kiiltävän potkurin ja vetolaitteen turvin.

 

Veneen noston yhteydessä otimme keulapurjeen pois ja veimme sen korjattavaksi Atlantin riepottelun jäljiltä. Rullagenoasta muutama tikkaus oli revennyt ja sen korjauksen yhteydessä etureunaan haluttiin vähän paksunnosta, jotta sen muoto oli parempi kun keulapurje on käytössä vain osittain. Purjeneulomossa homma ei sujunut ihan samassa tahdissa kuin muut korjausoperaation telakalla, joten kun vene oli laskettu takaisin vesille suuntasimme läheisiin Calivignyn ja Prickly Bayn suojaisiin ankkurilahtiin muutamaksi yöksi. Parin päivän odottelun jälkeen otimme Prickly baystä taksin ja suuntasimme ihan tuhatta ja sataa ajaneen kuskin kyydissä neulomoon purjetta hakemaan ja saimme sen viisi minuuttia ennen ovien sulkemista kyytiin ja palasimme rauhassa ruokakaupan kautta takaisin veneelle. Purjeen etureunan täyttö lisäköydellä ei Jaria tyydyttänyt, mutta sormet verillä saimme usean tunnin operaatiossa revittyä ommellut köydet irti ja tungettua reippaasti isomman satsin samaa fylliä pieneen ommeltuun ”tunneliin” ja itse vahvistettu genoan etureuna näytti taas paljon paremmalta.

Korjaustöiden valmistuttua oli aika jättää Grenadan pääsaari taakse ja lähdimme hyvillä mielin tästä kanelin ja muskotin kasvatuksesta kuulusta maustesaaresta kohti pohjoista. Grenadines nimiset saaret tulivat vastaan ensimmäisenä ja niistä pysähdyimme Grenadan hallinnoimille Carriacoulle sekä Sandy Islandille. Kuukaudeksi maksettu purjehduslupa Grenadan valtion vesille käytettiin loppuun päivälleen: aluksi olimme pari päivää Carriacoun Tyrell Bayssä, sitten käväisimme päivän ihanan Sandy Islandin asumattoman saaren turkooseissa vesissä sukeltelemassa pelikaanien kanssa ja palasimme lopuksi vielä Hillsboroughin rähjäisen pääkaupungin ja maasta uloskirjautumismuodollisuuksien jälkeen yöksi ankkuriin Tyrell Bayhin kymmenien muiden veneiden joukkoon.

Tyrell Bay

 

Sandy Island

 

Hillsborough

 

Grenada on nyt nähty. Olemme todenneet, että Grenadan pääsaarella muista Karibian saarista poiketen tuntuu satavan joka päivä. Lisäksi paikallisten työtahti ja meininki noin yleensäkin on aika leppoista. Vaikka elintaso, hygienia ja monet muut suomalaisille tutut jutut on täällä aika paljon heikompia ruoka-, polttoaine- ja asumiskulut ovat jopa suomen mittapuussa tosi kalliita. Ruokakaupoissa valikoima on tosi rajallista ja tuoretta lihaa/kanaa sekä kasviksia löytyy vain ihan muutamasta hienoimmasta putiikista. Paikallisille normaalia tuntuu olevan runsas säilykkeiden syönti, pakaste lihan/kanan osto ja ylipäätäänkin kasvisruoan suosiminen. Vaikka Grenadan pääsaarella vettä sataa pohjavesiä ei ole suomen tavoin ja vesi on kallista. Veneen 650 litraisten vesitankkien täyttö meille maksaa nyt hurjat 65€/kerta (vrt. välimerellä normaalisti noin 6€/kerta, suomessa alle 1€/kerta ja veden laatu paljon parempi) ja saatava vesi on nyt jotain kerättyä sadevettä, joten olemme siirtyneet veneessä muutenkin niin tutusta makean veden pihistelystä ihan uudelle tasolle ja tiskit on alettu pesemään merivedellä. Pieni huuhtelu makealla vedellä lopuksi näyttäisi toimivan ihan ok:sti, samalla kaavalla on hiuksetkin pesty välimereltä asti ja siellä vesi oli vielä suolapitoisempaa kuin täällä. Turvallisuustaso suomeen verrattuna vaalealla ihmisellä veneineen ei ole Euroopan luokkaa. Saimme tietoomme muutama päivä sitten, että Grenadan eteläpuolella ennen Trinidadia on joulun välipäivinä aseistetut merirosvot nousseet kesken matkan teon kahteen eri purjeveneeseen ja varastaneet kaiken. Henkilövahingoilta on onneksi vältytty, mutta varsinkin tulevien maidemme St. Vincentin pääsaaren, St. Vincentin Grenadinesin alueen sekä St. Lucian osalta samaa valitettavasti ei aina voi sanoa. Suurin osa varkauksista on onneksi kuitenkin jolla- sekä perämoottorivarkauksia, veneeseen sisälle murtautumisiakin tapahtuu (yölläkin kun omistajat nukkuvat sisällä), mutta onneksi niitä on vähemmän. Tärkeää on ollut myös ymmärtää ja sopia yhdessä, että mikäli meidät ryöstettäisiin, niin on turha leikkiä sankaria ja tehdä vastarintaa vaan antaa kiltisti rahat, läppärit sun muut, sillä kaikki aseen käytöt ja pahemmat onnettomuudet ovat liittyneet aina tällaisiin tappelutilanteisiin, joissa ryöstäjät kuitenkin aina voittavat aseiden sekä henkilöylivoiman ansiosta. Netistä löytyy ihan hyvää ajantasaista raporttia missä varkauksia aseilla ja ilman tehtaillaan ja viimeisen kahden vuoden aikana reippaasti kasvaneen rikollisuuden vuoksi olemme tutkineet uudet ilmoitukset sekä ohjeistukset tarkkaan ja päättäneet jättää tulevista suunnitelmistamme jotain sellaisia saaria ja alueita pois, missä vielä Jarin edellisellä Karibian purjehduksella ongelmia ei vielä ollut. Missä veneitä on paljon varmasti aina sattuu ja tapahtuu, mutta haluamme mielummin olla tässä asiassa vähän liian varovaisia kuin tyhmän rohkeita

Merirosvoista huolimatta emme kuitenkaan vaivu epätoivoon. Suurin osa porukasta on hyväntahtoisia ja auttavaisia. Aurinko hellii meitä 30 asteen tietämillä päivittäin ja purjehdusympäristömme on mitä mainioin.