Union Island ja Tobago Cays

Maa on vaihtunut ja olemme saapuneet St. Vincent & Grenadinesin puolelle. Ensimmäinen viikko on vietetty tiiviisti Grenadinesilla eli St Vincentin pääsaaren viereisillä pienillä saarilla. Maahan tutustuminen aloitettiin Union Islandista, sillä tämä Grenanalta navigoiden on ensimmäinen saari, missä pakolliset maahantulomuodollisuudet voi suorittaa. Piskuinen Union Island ja sen pääkaupunki Clifton oli reilun viikon rauhallisen ankkurissa elon jälkeen kiva piristys arkeemme ja pienen kaupungin pääkatu (ja oikeastaan ainoa katu) muutamine kauppoineen ja ravintoloineen oli nopeasti kierretty. Saaren edustalla koralliriutta suojiin oli saapunut kymmeniä muitakin veneitä ja ankkuroimme pariksi päiväksi samaan sumaan.

Clifton on useista lähialueiden pienistä saarista ainoa, mistä voi ostaa ruokaa, polttoainetta, kaasua sekä tarvittaessa saada veneeseen sähköä ja vettä. Kyläläisten kulkupeleistä huomaa, että täällä käy paljon veneilijöitä, sillä oli aika kornia ja hyvin silmiin pistävää huomata, että moni paikallinen ajeli selvästi veneistä varastetuilla taittopolkupyörillä sekä kumijollilla, missä saattoi lukea vielä ihan selvästi veneenkin nimi mistä ne ovat oikeasti peräisin. Pienen pieni venekauppakin kylän laitamilta löytyi, mutta eipä heidän valikoimansa meitä houkuttanut, sillä se koostui lähinnä vain käytetyistä osista, jotka todennäköisesti myöskin olivat kauppaan päätyneet jotenkin muuten kuin omistajalta ostamalla. Ruokakaupat ja vihannes-/hedelmäkojut kovista hinnoista huolimatta olivat kuitenkin yllättävän hyvin varusteltuja ja saimme herkutella hyvällä ruoalla sekä mm. paikallisilla tuoreilla kookoksilla, avokadoilla sekä vesimelonilla. Vilkkaaseen Cliftoniin saapui myös tämän tästä pieniä reitti- sekä yksityislentokoneita ja oli aika jännää kävellä kadulla kun lentokoneita tuntui laskeutuvan melkein päälle kun ne todellisuudessa tulivat parinkymmenen metrin päähän pääkadusta. Union Island on yksi Karibian leijasurffailun pääpaikoista, joten Jari paineli myös aika pian sinne juttusille ja pääsi taas jatkamaan välimerellä aloitettua harrastusta saaren edustalla. Muutama päivä Cliftonissa ankurissa vietetyn ajan jälkeen siirryimme veden täyttöön sekä maasähköön Yacht Clubin laituriin, mikä käytännössä oli kuitenkin vain yksi pieni ponttoonilaituri.
 

 

 

Ruokavarastot pullollaan kolmen yön jälkeen jätimme Union Islandin ja lähdimme viikoksi kovasti odotetulle Tobago Caysille. Alue on muutaman asumattoman minisaaren sekä ison koralliriutan muodostama luonnonsuojelualue, missä vesi on turkoosia ja hiekka vitivalkoista. Huikaisevan kauniiseen alueeseen ovat tykästyneet myös kymmenet kilpikonnat, rauskut, kalat, iguaanit sekä ravut ja niitä tuntuikin olevan joka puolella. Saimme huokaillen todistaa usein neljänkin kilpikonnan hengailua kerrallaan veneen vieressä ja snorklailijoista ne eivät tuntuneet olevan moksiskaan vaan söivät rauhassa pohjasta jotain kasveja ja uivat sitten ihan vierestä pintaan ottamaan happea. Kuulemma hirmumyrskyn vuoksi suurimmaksi osaksi kuollut koralli on harmillista, mutta näimme kuitenkin ihan kivasti erilaisia kaloja ja pojat pääsivät turvallisesti Jarin selästä tutkimaan merenalaisia ihmeitä niin, että he saivat omaan tahtiin nostaa päätään ottamaan happea eikä ollut pelkoa, että he ajautuisivat virran mukana vaikkapa merisiilien ja korallin päälle. Jarin leijasurffaus jatkui aktiivisesti päivittäin omatoimisesti ja Paula sekä pojat olivat rannalla valmiina jollan kanssa jos tai kun välillä piti käydä auttamassa.

 

 

 

Tobago Cays viikon aikana kiertelimme alueen minisaaret jollalla, ihmettelimme suurensuuria simpukoita ja iguaaneja sekä herkuttelimme eräänä iltana Petit Bateaun saarella pientä korvausta vastaan Willien ja hänen vaimonsa valmistamalla hummeri-illallisella. Poikien pitkään pohtima ja toivoma aarrekin löytyi autiosaaren eli mikä mikä maan rantahiekasta ja kovasti innostuneet pikkumiehet erottelivat aarteestaan 35 eri maan rahoja säästettäväksi ja tasan jaettavaksi. 

 

 

 

Läheisellä Mayreaun asutulla saarella käväisimme yhden päivän verran, mutta tulimme nopeasti pois, sillä kehuttuun Salt Whistle Bayhin emme mahtuneet ja kylän edustan ankkurissa emme tunteneet oloamme mukavaksi. Vaikka teimme pienen kyläkierroksen keskellä kirkasta päivää tuntui vähän siltä, että meitä mittailtiin siellä sillä silmällä lähinnä ryöstömielessä, joten palasimme aika nopeasti monen muun tavoin takaisin veneelle ja lähdimme heti aamulla pois.

Tapahtumarikkaan viikon jälkeen palasimme jälleen Union Islandille. Tällä kertaa tulimme suoraan laituriin ja pääsimme tästä kätevästi omaan tahtiin kauppaan sekä leijasurffikoulun järjestämiin täyden kuun juhliin, missä oli musiikkia, grillausta, palmunoksista rakennettu iso kokko sekä hienoja lajiesittelyitä suurine hyppyineen jopa kokonkin yli. Huomenna seuraamme liittyy pariksi viikoksi Jarin saksalainen varjoliitokaveri vuosien takaa. Viimeksi hän purjehti kanssamme 2014 Kroatiassa perheensä kanssa, tällä kertaa hän liittyy joukkoomme yksin. Hän jatkaa kanssamme todennäköisesti St. Lucialle asti ja saamme hänestä varmasti kaipaamaamme lisäturvaa, sillä luvassa on Karibian kierroksen muutama vähän turvattomampi paikka joista ihan jokaista emme voi välttää. Hän on ammatiltaan poliisi sekä poliisien kouluttaja, joten uskoisimme olevamme hyvissä käsissä J.