S/Y ALICE: Grenada

Atlantti on ylitetty sekä veneellä, että lentämällä ja perhe saatiin taas kasaan Grenadan pienessä saarivaltiossa. Paulan ja poikien lento Lontoon kautta sujui ongelmitta ja Jari oli vastassa kentällä ja vierailemassa ahkerasti hotellissamme ensimmäiset kolme päivää kun vene oli täynnä vielä Atlantin ylittäjä miehistöä. 19.12 hotelli jätettiin ja veneeseen Port Louis Marinassa kannettiin pussit ja nyssäkät, oli aika palata siis takaisin normaaliin arkeemme.

Atlantin ylityksen erikoisjärjestelyjen jälkeen useampi päivä meni veneessä paikkojen siivoiluun ja erilaisten seinään sitomisoperaatioiden purkamisiin. Enää vaatteiden pesukoneemme ei tarvinnut olla narulla kiinni, eikä meidän tarvinnut nukkua viidessä hytissä samaan aikaan, joten tavaroita roudailtiin sinne sun tänne ja alkuperäinen varastohyttimmekin täyttyi jälleen tavaralla ja pari muuta pyhitettiin tyhjennettyinä tilavammalle nukkumiselle. Joulukin alkoi olla aika lähellä, joten kaivelimme esille Espanjasta ostetut joulukoristeet ja valmistauduimme aattoon piparkakkutaloa väsäten ja kinkkua paistaen. Grenadaa kierreltiin vähän ja parhaimmasta ruokakaupasta ostettiin jo Etelä-Euroopan halpoihin hintoihin tottuneina suomenkin kauppoja kalliimpaa ruokaa.

Jouluaatto koitti, Yle Areenasta seurattiin joulupukin kuumaa linjaa ja saimme kasaan jopa yllättävän suomalaisen joulun Paulan laittamilla peruna- ja porkkanalaatikoilla, lihapullilla, ruskealla kastikkeella ja kaupasta löydetyllä sinappisillillä ja joulukinkulla. Aiemmin Paulan vanhempien tuomaa riisipuuroakin keiteltiin. Kaupasta olisi tehnyt mieli ostaa pöytään myös lohta, mutta ihan pienen palankin maksettua 15€ päätimme jättää ylihintaiset kalat tällä kertaa väliin. Viime jouluaaton päivällinen meni ravintolassa, ei kovin suomalaisissa merkeissä, joten tällä kertaa oli jotenkin tosi kivaa kun saimme itse väsättyjä tuttuja ruokia sisältävän aterian kasaan. Yhtään ei haitannut vaikka lanttulaatikoita, rosolleja, graavilohta, mätejä tms ei kaupasta saatu kun emme odottaneet edes näinkään paljoa löytävämme. Grenadalaisille joulu ei kuulemma ole kovin suuri juhla. Meilläkin joulutunnelmaan virittäydyttiin vasta ihan viime metreillä kun paistattelimme päiviämme marinan uima-altaalla kaiken vihreyden ja lämmön keskellä. Aattona Port Louis Marinassa veneilijät järjestivät itse pienet nyyttärijuhlat pihalla. Mekin liityimme jouluaterian syötyämme hetkeksi mukaan seurustelemaan ja sen seurauksena missasimme täysin ”sillä aikaa käyneen” joulupukin. Palattuamme lahjat oli jätetty salongin pöydälle ja pukista ollut tietoakaan, mutta poikia se ei pätkääkään harmittanut… enemmän oli kai jo kyseenalaistettu koko pukin olemassa oloa.

Grenadassa Port Louis Marinassa on mennyt nyt pari viikkoa tiukasti laiturissa. Atlantin ylityksellä rikkoutunutta vetolaitetta yritettiin tilailla useasti paikallisten avustuksella, mutta kun asia ei vain edennyt Jari soitteli lopulta suomeen ja tilaus Volvo Pentalle saatiin vetämään pari päivää ennen joulua. Veneen nosto telakalle saaren toisella puolelle sovittiin tammikuun alkuun 5.1 heti kun se avataan lomien jälkeen. Useiden kyselyiden ja oman selvittelytyön jälkeen 64 kiloa painanut paketti saatiin perille viimehetkillä ennen paikallisten seuraavia lomia 31.12. Tullissa käynnit ja haku lentokentältä hoidettiin omatoimisesti, sillä paikallisten työtahdin tasosta päätellen se ei olisi muuten saapunut meille ainakaan ennen sovittua nostopäivää. Nyt kaikki on siis periaatteessa valmista telakalle. Koska moottoria ei oikein kannata nyt kuitenkaan käyttää päätimme odotella nostoon asti hyväksi havaitussa marinassa Saint Georgen pääkaupungissa, purjehtia lähempänä ajankohtaa vastatuuleen ja odotella poijussa vasta kun jotain alkaa tapahtua.

Vähän pidempi paikallaan olo Karibian kierroksen alussa ei sinällään ole ollut olleenkaan huono asia. Olemme voineet hyötyä hyvästä netistä, siivoilla ja hoitaa rästihommia rauhassa. Kolmenkympin lämmöistä ja reippaista trooppisista sateista ollaan nautittu päivittäin ja marinan hienohiekkaista privaattirantaa sekä uima-allasta ollaan käytetty ahkerasti. Hyviksi havaituilla tila-autoilla eli reggae busseilla on matkailtu useampaan kertaan ja esimerkiksi saaren keskivaiheille viidakkoon teimme yhden päiväretken apinoita, kasvillisuutta sekä tulivuoren kraaterijärveä ihmettelemään. Läheisillä Grand Ansen pitkillä hiekkarannoillakin käytiin löhöilemässä, leikkimässä ja uimassa pariin otteeseen isomman kauppareissun yhteydessä.

Reggae bussissa on tunnelmaa: pakettiautoon ahdetaan melkein 20 ihmistä, kuski keskittyy vasemman puoleiseen liikenteeseen ja rahastaja roikkuu usein puoliksi ulkona pikkuikkunasta houkuttelemassa porukkaa kyytiin. Reggae raikaa ja tunnelma on tiivis. Bussilinjat ottavat kyytiin mistä tahansa ja jättävät kyydistä kun koputtaa seinään tai kattoon. Kätevää!