Atlantin ylitys BVI - Azorit

Valmistelut

Atlantin ylitys Karibialta Pohjois-Eurooppaan on haastavampi kuin ylitys Kanarialta Karibialle. Reitti kulkee vaihtelevien tuulien alueella ja matkan varrelle voi sattua voimakkaita matalapaineita, joissa tuuli voi puhaltaa 25 m/s ja aallot voi olla yli 10 metrisiä. Valmistelu ylitykseen kannattaa siis tehdä erityisen huolellisesti


Alicen valmistelu ylitykseen piti sisällään mm. maston tarkastuksen, purjeiden korjauksen, koneen täyshuollon, diesel-tankin pesun, pohjan pesu, anodien vaihdon sekä mittavat ruoka- ja juomahankinnat.

Pohjan pesu ja anodien vaihto alkaa

Ystävämme Jyrki saapui sovitusti St. Thomasille ma 2.5. illalla. Seuraavana aamuna Paula ja pojat lähtivät St. Thomasilta Helsinkiin. Irrotimme köydet Crown Bayn Marinasta samalla kellon lyömällä kun Paulan ja  poikien nousi ilmaan. Vilkutimme vielä hyvästit mastomme yli lentävälle koneelle ja suuntasimme BVI:n Sober’s Holeen ensimmäiseksi yöksi. Seuraavaksi yöksi etenimme Virgin Gordan Bitter End Yacht Clubille, missä teimme viimeiset valmistelut ennen Atlantin ylitystä kohti Azoreita.

Valmiina lähtöön Bitter End Yacht Clubilta

Edessä on 2222 Nm isoympyräreittiä pitkin ja sääennusteen mukaan aluksi on sivuvastaista tuulta muutama päivä, jonka jälkeen alkaa tyynijakso. Meillä oli mukana 360 litraa dieseliä, jonka pitäisi riittää tyynen alueen ylittämiseen. Kun olemme päässeet 35. leveyspiirin pohjoispuolelle, pitäisi länsituulien puhaltaa suurimman osan aikaa vieden meidät myötätuulessa Azoreille.

Alku aina hankalaa

Irrotimme köydet to 5.5.2016 klo 1615 Bitter End Yacht Clubin laiturista, missä olimme tankanneet diesel- ja vesitankit täyteen.

Ryskettä ja pauketta sivuvastaiseen

Riuttojen ulkopuolella tuuli kaakosta 8-10 m/s  ja aalto oli parin metrin luokkaa. Ensimmäiset kaksi päivää purjehdimme sivuvastatuulessa. Meno oli yhtä ryskettä ja pauketta Alicen kyntäessä eteenpäin vastaan tulevien aaltojen yli. Vettä roiskui jatkuvasti kannelle ja onneksi olimme asentaneet bimini-katokseen väliaikaisen sivusuojan, mikä piti istuinkaukalon kuivana. Ruoka ei maistunut ja pari päivää söimme vain beef jerkyä ja  yhden lämpimän hernekeiton.

Upea auringon lasku. Bongaatko kuvasta delfiinin?

Kolmantena päivänä muutimme kurssia 25 astetta pohjoiseen, mikä muutti menon huomattavasti mukavammaksi sivutuuleksi. Matka eteni hienosti ja neljän ensimmäisen vuorokauden aikana purjehdimme 699 Nm eli 7,3 solmun keskinopeutta. Maalia kohti etenimme 654 Nm.

Laivoja ei näkynyt joka päivä

Pyykkipäivä kelin kevennyttyä

Ensimmäisten päivien aikana havaitsimme veneen vuotavan useammastakin ikkunasta ja jostakin oli pilssiin tullut pari litraa vettä. Lisäksi tutka ei toiminut. Lämpötila laski noin 1 C päivässä ja neljäntenä päivänä ilman lämpötila oli 26 C ja vesi 24 C. 


Rasvatyyntä


Vauhdikkaan alun jälkeen alkoi luvattu tyynijakso, mitä kesti vain pari päivää. Ruoka alkoi taas maistumaan ja Jyrki loihti meille mitä herkullisimpia veneruokia. Peilityynellä merellä pystyi helposti näkemään pitkältä kaiken näköistä romua. Meressä kellui tynnyreitä, laatikoita, muovipulloja, köysiä ja uppotukkeja

Fish and Chips

Possuwokkia runsailla vihanneksilla, koska ne alkoivat pilaantumaan vauhdilla muutaman päivän jälkeen

Tynnyri ja muuta roinaa meri täynnä

Tyynessä moottoroidessa oli hyvä hetki korjata ensimmäisten päivien aikana havaittuja vikoja. Pesimme ja kuivasimme pilssin, tutka saatiin korjattua käymällä liitokset läpi (jotka tosin näyttivät ulospäin kunnossa olevilta), takakannen suihkun vuotokin saatiin korjattua.

Seitsemäntenä päivänä alkavat moottoriongelmat, kun moottori ei suostunut käynnistymään. Avasin polttoaineen suodattimet ja niissähän oli valtaosa vettä!!! Mistä vesi oli päässyt tankkiin? Kaiken lisäksi tankki oli vielä niin täynnä, että sitä ei uskaltanut avata läikkymisriskin takia. Suodattimien tyhjennyksen ja ilmauksen jälkeen moottori käynnistyi nätisti.


Puolimatka

Ensimmäisen viikon aikana etenimme 1078 Nm eli keskimäärin 6,4 solmua ja maalia kohti 992 Nm. Matka oli siis edennyt mainiosti parista tyynestä päivästä huolimatta. Olimme myös lähellä 35. leveyspiiriä ja lännen puoleiset tuulet olivat alkaneet puhaltamaan.

Puolimatkan saavutimme 7 vuorokaudessa ja 20 tunnissa eli tällä vauhdilla olisimme perillä alle 16 vuorokaudessa.

Sadepilvet näkyvät pitkälle merellä

Tuuli kääntyi pohjoiseen ja koveni yli 10 m/s, mikä painoi meidän kurssimme itään, koska emme halunneet taas ryskyttää sivuvastaiseen. Aalto nousi taas 2-3 metriseksi ja eteenpäin näki vain aallon huipulta. Autopilotin ohjatessa ja lounasta istuinkaukalossa syödessä näin jonkin tulevan Jyrkin selän takaa. Jostakin laivasta irronnut noin 1000 litran muovitankki kellui veneemme kyljen ohi vain kahden metrin etäisyydeltä. Onneksi se ei osunut. Tankki näytti repeytyneen irti paikoiltaan, joten mitäköhän itse alukselle on käynyt? Todennäköisesti se on uponnut ja lähes tyhjä tankki on nosteen takia repeytynyt paikoiltaan.

Jostain laivasta irronnut tankki meni vain kahden metrin päästä veneestämme

Kylmä pohjoistuuli kesti kolme päivää ja lämpötila laski 18 C asteeseen kun uusi korkeapaine liikkui ylitsemme itään. Pitkästä aikaa pystyi taas säätelemään kropan lämpötilaa vaatteilla, mikä oli näin vaihteeksi mukavaa. Kylmän pohjoistuulen jälkeen olimme taas tyynessä korkeapaineen  keskuksessa.

Moottori temppuili edelleen ja tyhjensin päivittäin suodattimet vedestä, mikä auttoi taas muutaman tunnin moottoroinnin eteenpäin. Meidän oli käytettävä moottoria akkujen lataukseen muutama tunti päivässä, joten emme voineet olla ilman moottoriakaan. Likaisesta dieselistä johtuen moottori savutti ja nakutti. Merenkäynnin rauhoituttua avasin diesel-tankin ja imaisin tankin pohjalta vielä lähes litran vettä! Mistäköhän vesi on mennyt tankkiin? Testasin korkin laittamalla rätin sinne sisälle ja heittämällä vettä ämpäritolkulla sen päälle, mutta rätti pysyi kuivana. En näe kuin kaksi vaihtoehtoa: 1) Bitter End Yacht Clubilla tankatessamme olemme saaneet vesi-dieseliä tai 2) korkki ei ole ollut täysin kiinni alkumatkasta?

 Vauhdikas loppukiri

10. vuorokautena länsi ja lounaistuulet alkoivat puhaltamaan. Lisäksi merivirta työnsi meitä mukavasti ja tasoitti aallon pitkäksi mainingiksi. Spinaakkeripuomilla spiiratulla genoalla Alice liukui kohisten kuin vesiliukumäessä kohti Azoreita. Tätä mukavaa menoa kesti Azoreille asti ja parhaimmillaan surffasimme 15,5 solmun nopeudella. Paras maili kellotettiin 6 minuuttiin 37 sekuntiin eli 9,1 solmun keskinopeutta. Parhaana vuorokautena etenimme 189 Nm maalia kohti eli 7,9 solmun keskinopeutta. Toisen viikon aikana etenimme 1170 Nm eli keskimäärin 7,0 solmua ja maaliakin kohti 1131 Nm. Huikea viikkomatka meille.

Surffissa kohti Azoreita

Ilma ja vesi oli 18 C, joten pitkästä aikaa sai taas käyttää vaatetta

Jyrkin toimisto. Huomaa tuulen nopeus 23,3 solmua ja veneen nopeus 8,8 solmua

Olimme suunnitelleet menevämme Floresiin ensimmäiseksi, mutta sääennusteen mukaan voimakas matalapaine lähestyi Azoreita. Floresin pienvenesatama ei ole turvallinen kovalla merenkäynnillä ja kaiken lisäksi moottori oli alkanut savuttamaan ja nakuttamaan voimakkaammin, joten meidän piti päästä korjaamaan se mahdollisimman pikaisesti Hortaan.

Pari tuntia ennen Hortaa näkyvyys tippui pariin mailiin ja alkoi sataa rankasti. Sade pesi purjeet, maston ja kannen vielä ennen kuin olimme perille. Hienoa. Perillä Hortassa olimme perjantaina 20.5.2016 klo 0945 paikallista aikaa. Ylitykseen meni siis noin 14,5 vuorokautta eli lähes viikko vähemmän kuin oli arvioitu.

Kokonaismatka oli 2350 Nm eli 6% enemmän kuin isoympyrää pitkin oleva lyhin matka.

Sateinen Horta

Kuljettu reitti

Merielämää

Pohjois-Atlantilla on paljon elämää. Matkan varrella näimme lähes päivittäin portugalinsotalaivoja ja delfiinejä. Yksi iso valas, luultavasti kaskelotti, nähtiin viidennen vuorokauden aikana. Pallopäävalas lauma meni kohti etelää 8. vuorokauden aikana. Lisäksi näimme yhden kilpikonnan matkan puolivälissä sekä shearwaters-lintuja, jotka kaartelivat siivet merta hipoen aaltojen välissä. Kannelle lensi muutama lentokala sekä pieniä mustekaloja.



Valas etäältä kuvattuna

Portugalinsotalaiva

Huikeita hyppyjä. Parhaimmillaan ilmassa oli kolmekin delfiiniä samaan aikaan

Ruuhkaa veneen keulassa

Tämä delfiini hyppäsi ainakin 4 metrin korkeuteen



Delfiinejä



Mustekala kannella



Faial

Hortassa saimme apua moottorin korjaukseen ja korjaaja totesi kaikkien neljän polttoainesuuttimen olevan täysin tukossa suolaa ja karstaa. Uudet osat on tilattu Lissabonista ja jos kaikki menee hyvin, niin moottori toimii taas perjantaina 27.5. Sillä välin tyhjensin ja pesin diesel-tankin ja vaihdoin kaikki suodattimet sekä moottoriöljyt.

Kelit ovat olleet koleat kun matalapaine on jämähtänyt Azoreiden itäpuolelle ja pohjoistuulet ovat puhaltaneet viisi päivää. Missä on se kuuluisa Azoreiden korkeapaine? Sääennusteetkin lupaavat vain matalapaineita matalapaineiden perään, joten jatkomatkasta ei välttämättä tule helppoa. Kovat pohjoistuulet aiheuttavat myös vaarallisen mainingin Hortan satama-altaaseen ja veneet heiluvat ja liikkuvat etenkin vastaantulolaiturissa holtittomasti.

Yhtenä päivänä menimme katsomaan Faialin tulivuorta Caldeiraa tuk tukilla. Märkä ja kylmä matka oli hieno kokemus, kun oli vain pukeutunut sopivasti. Faialin saari on täynnä vihreitä niittyjä, joilla laiduntaa yli 30000 lehmää, mitkä ovatkin saaren vientiylpeys.

Vihreitä niittyjä ja vapaasti laiduntavia lehmiä

Caldeirasin huiputus tuk tukilla. Sadetta riitti

Azorilainen keittiö osoittautui aivan loistavaksi. Azorilainen lihapata ja keitto olivat uusia herkullisia tuttavuuksia ja kaikki pihvit olivat mureita. Kaiken lisäksi hinnat olivat alle puolet suomen hintatasosta. Nam.

Matka jatkuu kohti Englannin kanaalia ja Saksaa heti kun korjauksen saadaan tehtyä ja säät sallivat…