Azorit – Hampuri

Matkaa Hortasta Hampuriin on reilut 1900 Nm lyhintä reittiä ja tänä vuonna näyttää siltä, että kelien takia kannattaa vieläpä tehdä mutkia matkaan, jotta kohtaa mahdollisimman vähän vastatuulia matkan varrella. Jäljellä on siis lähes yhtä pitkä etappi kuin oli Karibialta Azoreille. Ensimmäiset 1000 Nm on samantyyppistä rentoa valtameripurjehdusta, jonka jälkeen alkaa ”hurja” Biskajan lahti, ruuhkainen Englannin kanaali ja lopuksi vielä myrskyinen sekä ruuhkainen Pohjanmeri.

Moottorin osat ja koneen saimme korjatuksi vihdoin maanantaina 30.5, mutta juuri silloin Azoreiden päällä oli voimakas matalapaine, jossa tuulen nopeus lähenteli 40 solmua, aallon korkeus avomerellä lähenteli 10 metriä ja vettä tuli vaakatasossa. Päätimme odottaa suosiolla pari päivää kelin laantumista. Matkaan lähdimme lopulta Jyrkin kanssa keskiviikkona 1.6. klo 1430 paikallista aikaa.

Lahjoitimme Peter Sport Cafeeseen Suomen lipun

Löydätkö kuvasta Ahdin?

Oikukkaat kelit

Tänä vuonna kelit ovat olleet erikoiset Pohjois-Atlantilla. Liekö El Nino vuoden ansiota. Matalapaineita on tullut matalapaineiden perään vielä kesäkuussa. Tämä taas aiheuttaa sen, että välillä tuulee liikaa, välillä liian vähän ja välillä väärästä suunnasta. Lisäksi on kovia sateita ja huonoa näkyvyyttä. Onneksi juuri meidän lähdön aikoihin matalapaineet suuntasivat koilliseen, mikä takasi meille pääsääntöisesti myötäisiä tuulia.

Ensimmäisen viikon aikana myötäisen tuulen nopeus oli 0 - 13m/s ja yllättäen näistä ikävintä oli kaikki tuulet alle 5 m/s. Tämä johtuu siitä, että vanha maininki keinuttaa venettä jatkuvasti ja kun tuuli on liian kevyt, purjeet eivät jaksa pysyä vedossa, vaan ryskivät jatkuvasti paikkoja rikki. Joskus vain oli paras ottaa purjeet pois ja ajaa moottorilla, jotta vältytään suuremmilta vaurioilta.

Biskajan lahdelle päästyämme törmäsimme sankkaan sumuun. Näkyvyys oli paikoin alle 100 m. Oudointa tilanteessa oli, että tuulta oli kuitenkin 7 m/s ja purjehdimme 6-7 solmun nopeudella. Kun yleensä sankassa sumussa on myös tyyntä. Ympärillämme liikkui useita laivoja, jotka näimme AIS:lla sekä tutkalla. Lähimmät menivät vain 1 Nm päästä ja kuulimme jopa moottoreiden äänet, mutta näköhavaintoa emme saaneet.

Mystiset yöt

Azoreilta lähdettyämme uusi kuu oli juuri saapumassa, joten yöt olivat pimeitä. Onneksi vene kulki hienosti ja tasaisesti sivumyötätuulessa automaattiohjauksella. Tähystämällä saattoi nähdä vain valoisat kohteet, joita ei tosin yleensä ollut ja mittareista tarkastettiin, että suunta on oikea ja tuulen suunta purjeisiin nähden on kohdallaan. AIS ja tutka varoittavat isommista laivoista.

Mikäli taivas oli pilvetön, niin tähdet ja linnunrata valaisivat sen verran, että horisontin saattoi erottaa. Lyhyenkin hetken taivaalle tuijotettua oli yleensä nähnyt lentokoneen, satelliitin ja tähden lennon. Tarkastin aina myös ”Pojun” tähden sijainnin. Mikäli taas oli pilvinen yö, niin mitään ei näkynyt ylös eikä eteenpäin. Ainoan heikon valon antoi vihreä fosforiplanktonien valaisema perävana. Välillä kuuli isomman aallon kaatuvan kohisten ihan peräpeilimme tuntumassa ja fosforiplanktonit valaisivat aallon valkoisen kuohun. Mystisiä öitä.

Kalaonnea vihdoinkin

Koko tällä reilun kahden vuoden reissulla olemme saaneet alle kymmenen kalaa. Nytkin olemme vetäneet kahta uistinta perässämme koko matkan Karibialta asti eikä mitään ole tullut. Azoreilta lähdön jälkeen 4. päivänä saimme vihdoin kalan, 4 kg:n tonnikalan (Bigeye tuna), mikä miellyttävä yllätys ruokavalioomme. Tumman punaista tonnikalan filettä saimme yli 2 kg, joista teimme sashimia, pihvejä ja keittoa. Lisäksi pakasteeseen jätimme noin 0,5 kg pihvejä tulevia herkutteluja varten. Namm.

Alice lentotukialuksena

Biskajan lahdella tuuli kääntyi odotetusti ensiksi kaakkoon ja sitten itään. Trimmasimme purjeet vastatuuleen. Reilun vuorokauden kuluttua tuulen suunnan muutoksesta seuraksemme lensi tervapääsky.  Mitä se täällä tekee? Lähimpään rantaan on yli 500 km. Olikohan se ajautunut tuulten mukana? Se oli hyvin väsynyt ja viihtyi istuinkaukalossamme useamman tunnin. Sillä oli suuria vaikeuksia löytää hyvää lepopaikkaa ja se kokeili takavaijeria, istuintyynyä ja Jyrkin sormeakin ennen kuin löysi biminin yläreunasta sopivan rauhallisen paikan.  Pari kertaa se jopa lensi sisälle kajuuttaa, ennen kuin laitoimme peiton kulkuaukon eteen. Auringon laskiessa se yllättäen lensi pois emmekä nähneet sitä koko yöhön. Aamulla auringon noustua se ilmaantui taas morjestamaan meitä ennen kuin lensi lopullisesti pois. Kuinkakohan pitkään tervapääsky pystyy lentämään?

Vielä saman päivän iltana kolme kyyhkystä ilmestyi lentelemään veneemme ympäri. Hetken venettämme ympäri kierreltyä ne harjoittelivat useampaan otteeseen lähestymistä ja lopulta ne laskeutuivat biminin katolle. Nekin ovat varmaan tulleet itätuulten mukana jostakin Ranskan rannikolta, minne on edelleen 500 km matkaa. Auringon laskiessa kyyhkyset siirtyivät etukannelle nukkumaan. Aamulla auringon noustessa kyyhkyset jatkoivat matkaansa ja jättivät jälkeensä vain isot läjät jätöksiä niin biminin päälle kuin kannellekin. Kiitos vain vierailusta ja henkenne pelastamisesta!

 Tervapääsky laskukiidossa Alicen istuinkaukaloon

 

Löydätkö 3 kyyhkystä kannelta?

Cherbourg ja Ranskan tullin yllätysvierailu

Pitkään jatkuneiden tyynien jaksojen takia jouduimme moottoroimaan paljon. Kanaalin saarten kohdalla jouduimme turvautumaan jo varakanistereihin ja sääennusteen mukaan tyyntä jatkuisi ainakin seuraava vuorokausi.

Päätimme pysähtyä Cherbourgiin tankkaamaan ja odottamaan vuorokaudeksi länsituulia. Ajattelimme myös käydä syömässä herkullisen ranskalaisen keittiön chateaubriandin 10 vuorokauden valtameren ylityksen kunniaksi. Kyyhkysten jätösten siivoamisen ja aikaerokömmähdyksen takia  chateaubriand vaihtui katukeittiön kebab-ateriaan, koska kaikki paremmat paikat olivat jo kiinni. Hyvää oli silti ja matka jatkui seuraavana päivänä tuulen herättyä.

Tuskin olimme ehtineet ulos Cherbourgin aallonmurtajista, kun viereemme ajoi ranskan tullin iso vene. He ilmoittivat tulevansa tarkastuskäynnille ja laskivat pienemmän kumijollan veteen. Kolme tullivirkailijaa astuivat Alice kannelle ja alkoivat kyselemään kaikennäköisiä asioita ja tutkimaan venettä läpikotaisin. He ihmettelivät vesipullojen ja lasten lelujen suurta määrää. Ensimmäisestä kysymyksestä selvisimme selittämällä valtameren ylityksen vaatimasta omavaraisuudesta veden suhteen ja toisesta kysymyksestä olin heidän kanssa täysin samaa mieltä. Meilläkin oli yksi kysymys heille: ”Miksi ette tulleet tälle tarkastuskäynnille ennen kuin olimme käyneet Cherbourgissa?” Johon he vastasivat, että totta tosiaan, se olisi saattanut olla vieläkin mielenkiintoisempi heille J

Tyyni Pohjanmeri ja myötävirrassa Hampuriin

Myrskyisä Pohjanmeri osoitti meille tällä kerralla lempeyttään ja jouduimme moottoroimaan noin puolet matkasta. Pitää myöntää, että kyllä sitä mieluummin moottoroi kuin luovii siinä laiva, öljynporauslautta ja tuulivoimala sekamelskan keskellä. Isoja 400 metriä pitkiä aluksia näimme useita. Uusia tuulivoimaloita oli ilmestynyt keskelle merta etenkin saksan rannikon edustalle ja yhdessä voimalassa saattoi olla yli 100 isoa tuulimyllyä.

Valtavia 400 metrisiä konttilaivoja näkyi useita

Itse vaihtaisin kyllä laivan nimeä tässä tapauksessa

Öljynporauslautat olivat todellisia joulukuusia öisin

Tuulivoimala ja vesi täynnä ämpärin kokoisia meduusoja

Elben joensuulta Hampuriin on kaikkiaan 80 Nm pitkä matka jokea ylös. Hampurissa on edelleen 4 metrin vuorovesivaihtelut ja joessa on 2-3 solmun vuorovesivirrat. Hitaalla 6 solmua etenevällä purjeveneellä kannattaa siis ajoittaa liikkuminen joella siten, että on mahdollisimman pitkään myötävirrassa. Onnistuimme lähes täydellisesti ajoituksessa ja vain ensimmäisen tunnin vastassamme oli vastavirtaa, jolloin etenimme 4 solmun nopeudella ja loput 10 tuntia kiisimme lähes 8 solmun nopeudella. Saavuimme Hampuriin juuri nousuveden aikoihin ja saimme paikan Hamburg City Sport Havenista, missä oli lähellä kaikki tarvitsemamme palvelut.

Matka Cherbourgista Hampuriin kesti tasan 4 vuorokautta ja matkaa kertyi 545 Nm. Kaikkiaan Hortasta Hampuriin purjehdimme 14 vuorokautta ja 1940 Nm. Loppuen lopuksi olimme saaneet nauttia mukavista tai ainakin ok keleistä. Hurja Biskajan lahti oli hurja ainoastaan heikon näkyvyyden osalta, mutta kovista tuulista tai päälle kaatuvista aalloista ei ollut tietoakaan. Englannin kanaali oli edelleen ruuhkainen, mutta kun pysyttelee Inshore Traffic Zonella, niin laivoja ei näkynyt muuta kuin AIS:n ruudulla. Myrskyisestä ja ruuhkaisesta Pohjanmerestä oli jäljellä vain ruuhka.

Hampuri Elbeltä käsin

Hampuri

Onneksi olkoon Jyrki! Nyt on Atlantti ylitetty oikein kunnolla. Takana on 4333 Nm valtamerta Karibian USVI:ltä Hampuriin ja 50 yhteistä päivää veneessä. Erityiskiitos pitää antaa Jyrkin herkullisille ruuille, joista saimme nauttia koko matkan ajan. Meillähän oli sellainen työnjako, että päivittäin Jyrki sotki kaikki keittiövälineet ja minä sitten siivosin ne. Näin syntyi ehdottomasta paras makunautinto. Ei muuta kuin nyt vain ostamaan niitä punaisia housuja!

Jyrki lähti takaisin Suomeen pari päivää veneellä relattuaan ja Paula sekä pojat tulevat veneelle juhannukseksi.

Pojille on hankittu myös superyllätys eli palovene. Tämä luvattiin pojille jo kaksi vuotta sitten sillä ehdolla, että he oppivat uimaan. Kumpikin poika oppi uimaan jo viime elokuussa, mutta matkan varrelta ei vain ole löytynyt paloveneitä. Nyt löytyi. Siinä on mm. kuopuksen vaatima vesitykki etukannella, jolla voi ampua 3 metrin päähän sekä navigointi- ja etsintävalot yöajoja varten. Huikeeta!