Saksa ja Tanska

Miehistö on jälleen vaihtunut kun Paula ja pojat palasivat seitsemän Suomen viikon jälkeen juhannukseksi veneelle. 24.6 Jari oli meitä vastassa Hampurin lentokentällä ja lentokenttäjuna kuskasi meidät näppärästi keskustaan ja Alicelle Hamburg City Sport Haveniin. Iloisen jälleen näkemisen jälkeen riemu parani aina vaan kun veneellä poikia odotti todellinen superyllätys - vesitykillä varustettu radio-ohjattava palovene.

 

Takaisin veneelle kotiuduttuamme ja hyvät yöunet nukuttuamme suuntasimme lauantaina 25.6 sateista piittaamatta tutustumaan Hampuriin. Saksassa ei juhannusta vietetä, joten kaikki kaupat olivat normaalisti auki. Meno kaupungilla oli normaalia toisin kuin Helsingissä, josta poistuimme lentokentälle perjantai aamupäivällä tyhjän kaupungin läpi taksilla ennätysnopeasti huristellen. Hampuri oli ihan kiva ja siisti uusi tuttavuus, aikalailla Helsingin kokoinen ja oloinen kaupunki. Jotain ostoksia tuli kiertelyn lomassa tehtyä ja St. Pauli & Reeperbahnillakin käytiin pyörähtämässä päivällä katsomassa onko alue maineensa veroinen myös keskellä päivää (ei ollut, rauhallista oli meno).

 

 

Pari päivää Hampurissa pyörittyämme oli aika irrottaa köydet ja lähteä pikkuhiljaa kohti suomea. Ensimmäisen päivän urakka oli lähteä Elbe jokea pitkin 3-4 solmun myötävirrassa Kielin kanavalle. Elbe oli aika vilkas ”kurajoki”, jossa vesi todella virtasi ja oli tärkeää tietää milloin on oikea aika liikkua, sillä vuorovesi satamassammekin oli yli 4 m ja laskuvedellä sataman suuaukolla oli vettä vain 1,5 m. Elben toisessa päässä Kielin kanavan ensimmäisten sulkujen sisäpuolelle päästyämme yövyimme Brunsbüttelissa. Pieni satama oli ilmainen ja sieltä löytyi lapsille kiva leikkipuisto.

airbussin tehdas Elben varrella

Matkalla maksamaan kanavamaksua

Seuraavana päivänä matkaa jatkettiin ja päivän tavoite oli päästä 55 Nm pituinen Kielin kanava päästä päähän sekä toisista suluista ulos Holtenauhun yöksi. Melko kapea kanava sujui moottoroiden sujuvasti läpi rahtilaivojen seassa. Vain kerran meinasimme olla hätää kärsimässä, kun ohitimme kapeammassa kohdassa kulkulupaa odottaneen rahtilaivan, mikä päättikin kohdallamme käyttää yllättäen keulapotkureitaan ja olimme vähällä valua kovassa keulapotkurivirrassa sivuttain päin reunatolppia. Onneksi emme osuneet, mutta vähän pisti miettimään mitä pienemmälle veneelle tässä olisi käynyt kun meidän liki 17 tonnia painava Alicemmekin sai ison rahtilaivan potkureista näin reipasta kyytiä. Kanavan läpi ajeltuamme saimme odotella vielä noin tunnin sulkuihin pääsyä, mutta niistä viimein selvittyämme parkkeerasimme suoraan kanavan suun ensimmäiseen ulkopuoliseen satamaan Holtenaun kylässä. Jarin aikaisempi Swan 42 vene ostettiin aikanaan tästä ihan nurkilta ja Holtenau on paikkana muutaman kerran ohi purjehdittuna tuttu. Lyhyen kävelynmatkan päästä satamasta oli ainakin vielä 15 vuotta sitten hyvä merimieskapakka Bergklause, mikä oli kuulu mutkattomasta saksalaisesta ruoasta ja erityisesti suurista leikkeistään. Pakkohan se oli käydä katsomassa, josko paikka on vielä pystyssä. Ja olihan se, joten kenellekään ei tosiaan jäänyt nälkä, vaikka tilasimme koko porukalle jaettavaksi vain kaksi annosta, pienen wienerleikkeen 500g ja lasten annoksen 250g – Normaali wienerleike olisi ollut 900 g.

Tässä kulkee tuulimylly ja lavat

Suomalainen rahtilaiva tuli vastaan

Lürssenin tehdas Kielin kanavassa

Pieni annos ja vain leike mahtui vaivoin lautaselle

Holtenau jäi viimeiseksi pysähdyspaikaksemme Saksassa. Seuraavaksi vuoroon tuli Tanska. Tuntui niin kätevältä Karibian sisään- ja uloskirjautumishässäköiden jälkeen vain häipyä milloin huvitti ja valita seuraava paikka vapaasti omien intressien mukaan, ei sen mukaan missä seuraavia muodollisuuksia voi suorittaa. Tanskan ensimmäinen pysähdyksemme tehtiin Aeron saarelle Aeroskobingin 1300-luvulla perustettuun pieneen markkinakaupunkiin. Paikka saavutti kukoistuksensa 1600-luvun lopulla merikapteenien kaupunkina ja useiden satojen vuosien takaa oli pystyssä vielä useita hienoja vinoja taloja mukulakivikatujen varsilla. Tämä söpö kylä on tanskan ainut kokonaisuudessaan Unescon maailmanperintönä suojeltu kaupunki. Osassa taloista oli selkeästi merkattuna myös rakennusvuosi, meille vanhin bongattu talo merkinnällä oli vuodelta 1749. Tässä kivassa kylässä viihdyimme hyvin ja pojat saivat oitis leikkikavereita. Lounasta syötiin monen muun paikallisen tavoin kalasavustamon suussa sulavien kalojen, tumman leivän ja perunasalaatin äärellä.

matkalla taas. Kaukana ovat ajat jolloin purjehdittiin uikkareissa

 

aika pieniä oviaukkoja näissä vanhoissa taloissa

Aerosta jatkettiin Fynin saarelle. Ensimmäisenä tutustuimme Svendborgiin. Satamapaikkaa saatiin taas vähän metsästää, sillä useat vaihtoehdot ovat meille liian matalia tai pieniä. Monissa satamissa veneiden kiinnitys tapahtuu useimmiten myös laiturin keulaköysien lisäksi perästä puutolppiin, mitkä on taas sijoitettu meidän veneen kokoon nähden niin lähelle laituria, että emmehän me mahdu niiden väliin millään. Svendborgissa pääsimme onneksi kaupungin keskustan liepeille kylkikiinnityksellä. Veneestä käsin ihmettelimme satoja ympärillä uineita meduusoja ja päätimme uittaa varpaidemme sijaan vedessä vain palovenettä.

 

Parin päivän pysähdyksemme aikana onnistuimme hankkimaan vuokra-auton, millä pääsimme kätevästi hurauttamaan noin 150km matkan Jyllannin puolelle Billundin Legolandiin. Päivä legolandissa sujui pikavauhdilla ja ennusteista huolimatta päiväämme puistossa ei osunut sadetta. Parissa Disney puistossa 2014-2015 jenkkireissulla vierailtuamme tämä Legoland tuntui varsin pieneltä ja ehdimme helposti kiertää kaikki haluamamme paikat ja laitteet läpi ennen sulkemisaikaa. Tosin meillä oli mukana myös tuuria, sillä emme joutuneet jonottamaan yli 10 minuuttia mihinkään laitteeseen, sillä kesän kiireisin kausi - jopa 1,5h jonoineen per laite alkoi kuulemma kaksi päivää vierailumme jälkeen. Legokatalogista bongaamillamme lasten vapaalipuilla pääsymaksutkin puolittuivat kivasti, joten sisäänpääsymaksuiksemme lopulta jäi yhteensä vain noin 80€ kun Disneyssä sillä ei saa yhtäkään lippua. Illalla päivän riennoista väsyneinä emme ehtineet muita paikkoja juuri autolla kierrellä. Fynin saarella noin 15km veneestä poikkesimme kuitenkin vielä 1554 valmistuneen Euroopan parhaiten säilyneen Egeskovin yksityisomisteisen renessanssi-saarilinnan pihalla, mutta harmiksemme portit oli siltä päivältä jo ehditty sulkea eikä auttanut kuin ihastella linnaa vähän kauempaa käsin.

Egeskovin linna

 

Fynin saarta ei jätetty ihan vähällä. Jari Azoreilla tapaama s/y Bellonan tanskalainen miehistö oli kutsunut meidät heidän vuoden purjehdusreissunsa jälkeisiin kotiintulojuhliin Kerteminden kotisatamaan 2.7. Hauskoja bileitä ja mukavien tuttujen jälleennäkemistä ei haluttu jättää väliin, joten Korsorin väliyöstopin jälkeen purjehdimme heidän juhliinsa ja olimmekin perillä suunnilleen saman aikaan heidän kanssaan. Leikkitykkien paukkeessa ja sumutorvien soidessa kiinnitimme meidänkin juhlaliputuksella varustetun veneemme virallisen sataman ulkopuolelle joen reunaan, sillä veneemme oli liian iso mahtuakseen sisään oikeaan marinaan. Ilta ja yö Bellonan kotiinpaluujuhlissa sujui iloisissa merkeissä ja juttua riitti pitkälle aamuyöhön asti, Paulan ja poikien poistuttua nukkumaan jo reilusti aiemmin illalla. Nuorista miehistä koostuneelle miehistölle veimme lahjaksi yllätykseksemme eräästä tanskalaisesta kaupasta löytämämme Mölkky-pelin, jota he lupasivat opetella pelaamaan tulevissa illanvietoissaan.

siltoja ollaan alitettu urakalla

S/y Bellona

Alice juhlaliputuksessa

Juhlien jälkeisenä päivänä Fyn jäi taaksemme. Agersön pienessä ja matalassa satamassa meille annettiin tilaa sataman suulta ja mahduimme yöksi kylkiparkkiin. Seuraavana päivänä matka hyvällä purjehduksella jatkui Mon saarelle Klintholmiin, jossa epäonneksemme mitään järkevää satamapaikkaa ei ollut enää tarjolla. Mielessä kävi vetää kylkikiinnitys pieneen 34 jalkaiseen moottoriveneeseen, joka oli tyhmästi tukkinut yli 12 metrisille varatun laiturin, vaikka se olisi helposti mahtunut ihan mihin vain useista muista vapaana olleista paikoista. Lopulta menimme kiltisti sataman perälle puutolppien väliin 4,46 metriä leveällä veneellämme ja eihän se nyt ihan kovin kätevää ollut kun tolppien väli oli vain pari senttiä enemmän, niin että hipihiljaa (onneksi tyynellä) laituriin lipuessamme ei lepuuttajatkaan enää tolpan ja veneen väliin mahtunut. Lopulta kun keula oli kiinni laiturissa, niin perä oli neljä metriä yli tolpista vaikka idea on, että ”boxissa” ollaan kokonaan sisällä. Välimerellä ja Karibialla totuttiin olemaan aika keskikokoinen vene, mutta itämerelle päästyämme olemme vanhan 42-jalkaisen veneen tavoin joutuneet taas toteamaan, että 15 metriselle veneelle niin suomessa kuin muissakin lyhyen venekauden maissa sopivia laituripaikkoja on aika vähän tarjolla. Klintholmin yö vähän pienellä paikalla pärjättiin kuitenkin kiitos tyynen kelin ja illalla syötiin hyvin mahat täyteen sataman läheisessä saaristolaisravintolan hyvässä kalabuffassa.

Agersö

 Klintholm

Täpötäydellä mahalla uni tuli heti ja hyvä niin, sillä seuraavana aamuna herätys aikuisilla oli jo klo 04.45 eli samoihin aikoihin auringonnousun kanssa. Vajaa 90 Nm purjehdus kohti Bornholmia alkoi tyynessä kelissä, mutta päivän mittaan tuulikin virkosi ja purjeet saatiin esiin. Päivällä sivutuuli nousi 7 m/s:ssa ja vene kulki yli 7 solmua kohti Bornholmia. Mukavan purjehduksen jälkeen saari ilmestyi eteemme ja tungimme sisään ahtaaseen Allingen kylän sisäsatamaan. Normaalisti olisimme jääneet Allingen ulkosatamaan, mutta  seuraavalle päivälle tuuliennuste alueella oli noin 40kn eli 20m/s luokkaa. Ulkosatamaan mahdolliset aallot tulisivat sisään, joten halusimme päästä paremman suojan sisäsatamaan, johon lopulta kiinnityimmekin kylkikiinnityksellä kolmantena veneenä laiturin reunasta. Jotta pääsimme maihin, saimme hyppiä suomalaisen 38-jalkaisen ja tanskalaisen noin 50-jalkaisen veneen kansien yli. Tanskalainen laituriin motitettu vene ja sen miehistö oli vähän huolissaan, että liiskaammeko me heidän veneensä kovassa tuulessa laituriin rikki. Näin ei päästetty käymään, sillä kiinnitimme omat köytemme myös suoraan tuulenpuolen laituriin satama-altaan molemmin puolin. Tämän kerran tämä tukkiminen oli kuitenkin ihan ok, sillä ketään ei ollut lähdössä satamasta ulos seuraavan päivän kovaan keliin satamamestarin mukaan.

 

 

Bornholmin kauniilla saarella vietimme kolme yötä. Kovempien tuulien ja sateiden hellitettyä otimme päiväliput busseihin ja kiersimme saaren kyliä. Yllättävän isolla saarella riitti nättejä kyliä kierrettäväksi ja päivän aikana löydettiin monta kaunista ja kivaa taloa, kirkkoa, tuulimyllyä, kauppaa, ravintolaa ja yhdessä karkkipuodissa päästiin seuraamaan ihan vierestä miten toffeeta valmistettiin. Pitkään vaivattu minttutoffee lakuraidalla oli muuten ihan hillittömän hyvää, niin tuoreena kuin kovettuneena mukaan ostettunakin. Päivän aikana Allingen kylän lisäksi tutuiksi tuli Gudhjem, Svaneke, Nexo ja Ronne. Gudhjem ja Svaneke olivat ehdottomasti näistä parhaat, kannattaa joskus käydä jos sattuu olemaan täälläpäin!

Gudhjem

Mahtaakohan tyttö jaksaa syödä ihan kaiken?

Svandeke

Tässä tulee toffeeta, nam!

Ronne

 

Tanska alkaa olla nyt tältä osaa nähty. Ennen ruotsiin purjehdusta tarkoituksena on käydä vielä Christiansön saarella. Karibian lämmön jälkeen Itämeren kylmä ilma ja jääkylmät vedet eivät saa hirveästi kiitosta, mutta toisaalta mukavaa vaihtelua on turvallinen ympäristö ja halvat satamamaksut. Purjehdus Itämerellä isojen vesien jälkeen tuntuu aikamoiselta järvipurjehdukselta, kun mitään aaltoja ei juuri ole ja ainaista maininkia monien tyynien päivienkin jälkeen ei täällä totisesti koskaan ole. Uimakautta itämerellä ei ole vielä avattu, mutta toivotaan, että tulevan neljän viikon aikana säät täälläkin vielä lämpenevät.