Kolmen maan viikko

Kuluneen viikon aikana olemme vaihtaneet maata kahdesti, ensin Kroatiasta Sloveniaan ja sen jälkeen Italiaan. Kroatian Funtanan ja dinomaan jälkeen suuntasimme Poreciin, jossa Jarin saksalainen varjoliitokaveri Herbert liittyi seuraamme kuudeksi päiväksi perheensä kanssa. Porec jäi erityisesti mieleen huikeasta jäätelökioskistaan, jossa ei vain pyöritelty palloja vaan temppuiltiin ja heiteltiin niitä villisti taaten meille hienon ja hauskan shown.

 

 

 

 

 

Porecista purjehdimme porukalla Umangiin, jossa Jari pyöräili ympäri kylää etsiessään korjaajaa kaasuliedellemme kun pullon regulaattori sanoi itsensä irti ja päästi kaasua liian kovalla paineella ruokaa tehdessä. Oikeaa osaa ei löytynyt, mutta onneksi eräs ravintoloiden kaasuliesiä korjaava mies saatiin paikalle ja regulaattori vaihdettua toiseen. Turvallista ruoanlaittoa voitiin siis taas jatkaa ja kolmenkympin hinta korjaajallekin oli enemmän kuin kohtuullinen kahden tunnin työstä.

 

Umangin ja siellä vietetyn yön jälkeen vaihdoimme maata Sloveniaan ja Piran nimiseen kauniiseen kylään reippaassa tuulessa. Vaikka nykyään molemmat maat kuuluvat EUhun Kroatia ei kuitenkaan ole Schengen alueen piirissä, joten perille saavuttuamme kiinnitimme köytemme ensin satamatoimiston & poliisin laituriin ja marssimme hoitamaan passien ja venepapereiden kanssa perus maahan tulomuodollisuudet kuntoon. Tämän jälkeen siirsimme veneen kieli keskellä suuta kovassa sivutuulessa sataman virallisille laituripaikoille ja kapteenin hyvien peruutus- ja veneenkäsittely taitojen ansiosta saimme ahdettua veneemme kahden muun väliin ja vältettyä kaikki haaverit. Piran paikkana ylitti odotukset, kylä oli sekä kaunis ja vanha että monipuolinen kaikkine linnoineen ja kivoine ravintoloineen. Niemen kärkeen perustetusta kylästä näki myös sekä Kroatian että Italian puolelle.

 

 

 

 

 

Slovenian lyhyen rantaviivan vuoksi maassa ei ole kuin kolme tai neljä satamaa/marinaa mihin voimme veneellämme mennä. Izola on niistä suurin yli 600:n venepaikan vuoksi, mutta myös kallein liki sadan euron päivähinnalla. Izolassa itse oli aika sieluton eikä siellä ollut juuri mitään nähtävää, joten yksi yö siellä riitti meille. Ajatuksena oli vielä käydä katsastamassa Koper, mutta ennakkosoitto sinne selvensi, että siellä ei ole vapaana yhtään meille sopivaa 15 metrisen veneen paikkaa. Nostimme siis purjeet ja käänsimme kurssin kohti Italiaa ja Triesteä.

Sen lisäksi, että Trieste on aika selkeästi teollisuuskaupunki ja viimeiset mailit sai väistellä 200-300 metrisiä tankkereita paikka on myös tosi hieno ja täynnä upeita vanhoja taloja, kirkkoja ja aukioita. Isosta marinasta meille osoitettiin venepaikka todella kapeiden väylien takaa ja nollatuulta sekä keulapotkuria kiittäen saimme käänneltyä ja peruutettua Alicen osoitetun altaan kulmaan. Herbert lähti poikansa ja puolisonsa kanssa kohti saksaa yhden Triestessä vietetyn yön jälkeen ja me muut päätimme myös jatkaa matkaamme, sillä 98€:n päivätaksa oli mahdollista vaihtaa ilmaiseen ankkuripaikkaan läheisen kylän Gradon liepeillä. Trieste oli kyllä kiva paikka ja sieltä löytyi hyvin kaikenlaisia venekauppoja, joten Paulan käytyä kaupungilla ja ruokakaupassa lasten kanssa Jari pääsi shoppailemaan niihin erinäisiä varaosia, satamaoppaita, jollan perämoottorin potkuakselin tappia, tiivisteitä jne jne.

Perjantaina 27.6 venematkustaja määrän vähennyttyä takaisin normaaliin neljän vahvuuteen ja siirryttyämme Triesten kaupungin hälinästä Gradon kanavan varteen ankkuripaikkaan henkäisimme syvään ja nautimme hiljaisuudesta. Lapset nukahtivat ruoan jälkeen salamana sänkyihinsä ja aikuiset juhlistivat 6-vuotis hääpäiväänsä yhdessäololla ja upealla tähtitaivaalla. Venettäkin piti vähän vahtia illan ja yön aikana, sillä ankkuripaikkamme oli saarien ja aallonmurtavan suojasta huolimatta kanavan reunalla, jossa oli metrin vuorovesivaihtelu, solmun virta ja tuuli virtaa vastaiseen suuntaan.

Matkalla taas

Blogipäivityksistä on ollut reilun viikon tauko kun tuntuu, että ei olla oikein tehty yhtään mitään :) . Jäimme nimittäin Rovinjin edustalle saareen erään hotellin poijuun viikoksi ja oltiin vaan. Hotelli ja sen laguuni olivat siitä kivoja, että kun poijumaksu oli hoidettu niin pääsimme käyttämään myös heidän uima-allastaan, lasten leikkipuistoja ja tietysti ravintoloita. Saarelta oli myös aika tiuhaan oma alusyhteys Rovinjiin, joten kävimme pari kertaa silläkin Rovinjissa kaupassa ja ravintoloissa ilman murhetta mihin veneen voi siksi aikaa jättää. Rovijn paikkana saa erityisesti kiitosta sympaattisuudestaan ja kauneudestaan. Huomaa, että venetsialaiset ovat olleet sitäkin paikkaa aikoinaan pystyttämässä.

Tänään siirryimme lekottelun jälkeen eteenpäin pohjoiseen Funtanaan. Olimme aiemmin kartasta huomanneet, että kylän liepeillä on dinosaurusmaa, joten oli aika selvää, että tämä pitää katsastaa. Näillä main todella kauan sitten on kuulemma ollut oikeitakin dinoja ja jostain Pulan lähistöltä saaresta löytyy vielä näihin päiviin asti säilyneitä jalanjälkiä, joten odotukset olivat korkealla. Paikka sinänsä oli ihan ok ja ainakin kovasti lasten mieleen. Aikuisten harmiksi maa kuitenkin osoittautui aika perus teemapuistoksi, mihin oli ympätty kaikkea mahdollista sirkusesityksestä poniajeluun ja se itse asia tai historia unohdettu kokonaan tai kuitattu jollain pienellä infotaululla.

Tänään ainakin suomessa suurin osa blogimme lukijoista juhlii juhannusta. Meille viikonloput ja erityispäivät ovat alkaneet jo vähän menettää merkitystänsä. Muutenkaan ei tunnu niin kovin juhannukselta kun täällä aurinko laskee normaalisti yhdeksän aikoihin ja pitkälle lokakuuhun jatkuvat kesäkelitkään ei onneksi oikein anna aihetta keskikesän etappia varten. Veneemme oman langattoman verkon avulla tulee kuitenkin seurattua jonkin verran mitä suomessa ja maailmalla tapahtuu, joten terveisiä vaan sinne kaikille ja viettäkäähän mukavaa jussia! Pari päivää sitten suomessa on näemmä satanut lunta ja vanhan kotimme lähellä räntää, joten täällä on edelleen meidän hyvä olla :) .

Ylihuomenna lauantaina saamme taas vähän säpinää veneelle, sillä meille on tulossa jälleen uusia vieraita. Tällä kertaa Jarin saksalainen varjoliitokaveri Herbert saapuu perheensä kanssa kyläilemään meille viikoksi. He asuvat alpeilla ihan Itävallan rajalla, joten matka taittuu tänne kadehdittavan helposti autolla parissa tunnissa.

Kesä parhaimmillaan!

 

Huh hellettä! Viimeiset pari päivää täällä Istrian niemimaalla on ollut tosi lämmin, parhaimmillaan ollaan oltu 35 asteen lukemissa, joten nyt ei voi ainakaan kylmää valittaa. Lämpötilan kivuttua mukavan lämpöisestä hellelukemiin olemme heittäneet unipeitot pois ja saaneet vauhtia lisätuulettimien asentamiseen veneen sisälle. Merivesi on myös lämmennyt reippaasti, nyt olemme jo 23-26 asteen lukemissa, riippuen siitä vilvoitellaanko kesken matkaa avomerellä vai lahden suojissa.

Viime ajat eli viimeisen viikon olemme ”lomailleet matkanteosta”.  Vanhemman poikien kummit perheineen jäätyä Pulan lähistölle hotelliin otimme Paulan siskon ja hänen miehensä kyytiin ja suuntasimme kohti Rovinjin kaupunkia ja sen lähisaaria. Heidän lähdettyä palasimme takaisin Pulan seuduille Verudaan moikkaamaan kummiperhettä sekä Rovinjin eräälle kivalle saarelle, johon voi hienon hotellin eteen kiinnittyä poijuun ja nauttia sen uima-altaasta ja muista virikkeistä. Meininki on sopivalla tavalla raukeaa hetkessä elämistä ja pientä lomaa tai pureskelua jo nähdyistä hienoista paikoista.

Rovinj paikkana oli tosi kiva. Se oli sopivan kokoinen ja ainakin siltä osin mitä me näimme koko keskustan osalta samaa tyyliä, toisin kuin Pula joka oli sekoitus vanhaa, 60-luvun laatikkotaloja ja teollisuuskaupunkia. Rovinjin kirkon kupeesta löysimme hämmästyttävän taiteilijan, joka teki parissa minuutissa hienoja profiilikuvia paperista leikkaamalla.

Nyt kun on kerran kesä ja aurinko paahtaa kuumasti niin olemme tosiaan uineet paljon. Veden eläimet ja vesiurheilujutut ovat pyörineet aikalailla puheissa ja erilaisten kalojen lisäksi olemme tehneet taas tuttavuutta meduusojen ja delfiinien kanssa. Meduusat ovat välillä vähän poltelleet uidessa, mutta täälläpäin mitään kovin vaarallisia otuksia ei onneksi ole. Delfiineitä on näkynyt useammankin kerran, mutta tämän päiväinen ison parven ilottelu ja upea hyppyesitys jäi erityisesti mieleen. Hienoja hyppykuvia kameralla ei saatu talteen, mutta vähän videota ja lähietäisyydeltä otettuja kuvia kuitenkin saatiin kun ne tulivat pelottomasti viereemme uimaan ja sukeltelemaan veneen ali.

 

Vesileluista tai –urheilusta sen verran, että Alice ”muutettiin” yhtenä päivänä hetkellisesti hurjaksi moottoriveneeksi ja vedimme perässä vesikiekkoa missä 1-3 makaa kyydissä mahallaan ja yrittää pysyä kyydissä, tehtiin liaanihyppyjä mereen spinnun nostinköydellä, koitettiin mummojen vesijuoksuvyötä ja todettiin se ihan tehokkaaksi liikuntamuodoksi ja tehtiin ostopäätös uudenlaisesta pumpattavasta purjelaudasta minkä voi muuttaa myös suppilaudaksi ja erillisellä istuimella kanootiksi. Purjehärpätykset ja masto käytiin jo katsastamassa, lautaa saadaan vielä odottaa vajaa kaksi viikkoa, jotta niitä taas tulee uusi erä varastoon. Sitä ennen perheen aikuiset ehtii kuitenkin ottaa pari purjelautailu oppituntia, Paula varsinkin koska Jarille laji on jo tuttu.

Ensimmäiset vieraat

Veneen stressitesti on läpäisty! Viimeiset viisi päivää vierainamme on ollut vanhemman poikamme kummit perheineen. Heidän kaksi aikuista ja viisi alaikäistä poikaa lisättynä meidän vahvuuteen oli yhteensä 11 ja yhden alle veneen virallisen petipaikkojen määrän. Täytyy todeta, että purjehduksemme neljällä aikuisella ja "seitsemällä veljeksellä" onnistui yli odotusten ja kaikilla oli oikein mukavaa.

Viime blogimerkinnän jälkeen on taas tapahtunut paljon. Ennen vieraiden tuloa siirryimme Krk:n saarelta Rijekaan kolmeksi päiväksi ja teimme sieltä vuokratulla autolla matkan Slovenian läpi Italian Triesteen ankkurin hakuun. Kerrankin jonkun systeemin varaus, maksu ja haku meni ihan kuin elokuvissa ja tilattu 33 kiloinen Rocnamme odotti meitä sovitusti perjantaina. Samalla kun Italiaan mentiin keksimme poiketa Ikeassa hakemassa kaikenlaista pikkusälää ja tavaroiden sullominen tulikin pieneen autoon aikamoinen operaatio. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja autokin ehdittiin palauttamaan Rijekassa kätevästi minuuttia ennen vuokraamon sulkemisaikaa :P .

Sunnuntaina kauan odotetut vieraamme vihdoin saapuivat. Viisi uutta 2-15 vuotiasta leikkikaveria takasi veneeseen menoa ja meininkiä, mutta satamien trampoliini pomppiminen, kalastelu, uiminen, vesileikit, kohteiden kävelyretket ja tietenkin purjehdus raittiissa meri-ilmassa pitivät huolen, että illalla ei tarvinnut kenenkään unta odottaa. Vieraidemme kanssa ehdimme Rijekan lisäksi käydä Icicissa, Opatijassa, Cresin saarella Cresin kylässä josta päädyimme lopuksi Pulaan. Cres erityisesti teki maalausmaisilla maisemilla vaikutuksen ja lapsia ilahdutti viereinen merirosvolaiva museo.

 

 

Vierailu Pulassa ja varsinkin vanhan kaupungin alueella oli kiva piipahdus. Kiinnitimme köydet Aci marina Pulaan ihan Colosseumin viereen, joten kävely keskeisille paikoille oli kaikille vähintäänkin sopiva.

Perjantaina ensimmäiset vieraamme keräsivät kimpsut ja kampsut ja suuntasivat lähistölle hotelliin toiseksi viikoksi, meille veneeseen taas tuli uusia vieraita kun Paulan sisko päristeli paikalle moottoripyörillä miehensä kanssa. Seuraavat neljä päivää olisi siis tarkoitus viettää uudella kokoonpanolla Pula- Rovijn akselilla ja ehkä jossain lähisaarilla. Sää ainakin tuntuisi suosivan meitä, sillä seuraavaksi viikoksi luvassa on pelkkää aurinkoa ja +31 helteitä.