Kreeta ja Kasos

Eipä millään uskoisi, että kesä alkaa olla ohi ja kahden viikon päästä sidomme köydet talveksi kiinni Kosin saarelle. Sää on sopivasti viilentynyt ja pysyttelee 25 asteen tietämillä ja öisin lämpötila laskee kivasti niin, että viileämmässä ilmassa saa loistavasti nukuttua ja pitkästä aikaa esiin kaivetut peitotkin on kiva nostaa ylös asti. T-paita ja shortsi keli jatkuu aina vaan ja lasten kanssa ei tarvitse yhtään tapella kerrospukeutumisesta tai pipoista. Meriveden lämpötila on hienoisessa laskussa ja sen tultua nyt 23 tietämille kaivoimme varastohytistä esille suomesta tuodut puolimärkkärit pojille, jotta ei tule niin nopeasti vesileikeissä kylmä.

Kreetan pitkä saari on nyt jätetty taakse ja purjehdimme eilen usean ankkuriyön jälkeen Egeanmeren tuulisimpaan ja sivistyksestä kaukaisimpaan kulmaan Kasoksen saarelle Frin satamaan ottamaan viikonloppuna nousevan myrskyn vastaan.

Pari viikkoa Kreetalla meni ohi nopeasti. Hanian turistikohteessa vietimme 5 päivää ja Rethymnonissa toiset samanlaiset. Siinä välissä ankkuroimme myös Soudaan, Iraklionin edustalle Dia saaren suojiin ja Spinalonga laguuniin. Kreetan itäpäädyssä tutustuimme myös sympaattiseen Sitian kylään, johon onnistuimme kylkikiinnittymään sataman viimeiseen paikkaan. Paulan vanhemmat kävivät vierainamme viikon verran Haniasta Rethymnoniin ja heidän kanssaan vuokrasimme myös yhden tila-auton kolmeksi päiväksi, jolla ajelimme kätevästi muihin nähtävyyksiin kuten vuorille, keskiaikaiseen hienoon ortodoksi luostariin, pieniin maaseudun kyliin ja Kreetan pääkaupunkiin Iraklioniin, jonka jätimme veneellä kokonaan välistä melko surkean sataman vieraspaikka tarjonnan vuoksi. Pikkupaikkojen ja syrjäisten saarien jälkeen oli vähän outoa vierailla Hanian kaupungin satamassa, missä ravintoloiden ruokalistat oli englanniksi ja suomeksi sekä nähdä laumoittain suomalaisia, jotka olivat kokoajan ottamassa meidän veneestämme kuvia ja kyselemässä kaikenlaisia kysymyksiä matkastamme. Hanian ja Rethymnonin turistipaikat kuten linnat, hevoskärryajelut, minijunat sekä merimuseot kahlattuamme rauhoittuminen autioissa ankkuripaikoissa teki taas hyvää. Aamuisin heräilimme ankkuripaikassa pikkukylien kukonlaulusta poiketen lampaiden määkimiseen ja laineiden kevyeen liplatukseen. Automatkoilla vuorilla näimme paljon villivuohia, mutta merenrannalla vastaan tuli aina vain laumoittain laiduntavia lampaita.

Hania:

 

Rethymnon:

 

 

 

 

Luostari, vuoret, Iraklionin linna:

 

Ankkurissa:

 

 

Kreetan jäätyä taakse suuntasimme Kasoksen saarelle Frin kylään. Iloksemme matkalla veneen perässä roikkuvaan käsisiimaan ja uistimeen nappasi kilon kokoinen tonnikala ja valmistimme siitä illaksi loistoaterian perunan, valkosipulin ja pinaatin kanssa sekä seuraavana päivänäkin vielä keittoa.  Perillä syrjäisessä kylässä vierasveneitä ei oikein käy, joten pienessä satamassakaan ei oikein paikkoja 15 metrisille veneille ollut tarjolla. Tiesimme, että laituripaikan löytäminen voi olla haastavaa, joten silmällä pitäen viikonloppuna saapuvaan 18m/s myrskyyn päätimme olla hyvissä ajoin liikkeellä ja saapua tähän ykkösvaihtoehtoomme Kasokselle jo torstaina, jotta ehtisimme tarvittaessa siirtyä vielä eteenpäin perjantaina jos on pakko. Onneksemme kalastajien ja yhden englanninlipun alla seilaavan purjeveneen seasta löytyi meille vielä yksi paikka ja saimme jäädä. Pienessä kylässä tulomme ei tainnut jäädä huomaamatta ja ystävälliset Kreikkalaiset toivottivat meidät moneen otteeseen tervetulleiksi. Eräs kalastaja olisi antanut meille heti ison kalan, mutta juuri saadun tonnikalan vuoksi emme tällä kertaa ottaneet sitä kuitenkaan vastaan. Saarelta meitä tervehtimään tuli pikaisesti myös eräs saksalainen mies, joka koki selvästi hengenheimolaisuutta kanssamme ja tuli useaan otteeseen juttelemaan kanssamme, tiedottamaan uusista tuuliennusteista ja kertomaan paikoista. Toisena päivänä veneellemme tuli koputtelemaan myös yli 25 vuotta sitten suomesta kreikkaan muuttanut vanhempi suomalainen nainen, joka hyvällä suomenkielellä tuli tutustumaan meihin, kyselemään kahville ja oli niin liikuttunut nähtyään ensimmäistä kertaa kotisaarellaan muita suomalaisia, että puhkesi itkuun. Koska aiomme olla täällä suojissa useamman päivän, niin vaihdoimme puhelinnumeroita ja sovimme viestittelevämme taas pian ja menevämme yhdessä kahville tai syömään ja juttelemaan lisää.

 

Kithira ja Kreeta

Tämän vuoden pisimmät legit taitavat olla nyt takana, samoin tarkoin sovitut päivämäärät milloin pitäisi olla jossain tietyssä paikassa. Matkamme Kroatian eteläpäädystä Kreetalle kuukaudessa on nyt takana ja pääsimme sovittuun paikkaan perille sopivasti jo kolme päivää ennen kuin vieraamme saapuvat. Vaikka kiirehtiminen Ionian saarien kohdalla vähän harmitti, se kuitenkin kannatti, sillä jäimme kovien tuulien vuoksi jumiin Finikoundaan melkein viikoksi ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa mantereelta isommilla ylityksillä Kithiran saarelle ja sieltä Kreetalle. Finikoundassa syysmyrskyn ohi odottelu oli järkevää, sillä ennen Kreetaa ei ollut tarjolla yhtään täyden suojan antavaa satamaa ja tiesimme jo muutaman huonomman kokemuksen jälkeen, että yöpyminen villisti nykivässä ja aalloissa keinuvassa veneessä ei ole välttämättä kovin mukavaa.

Pidempi ylityksemme Kreetalle mantereelta sujui kahdessa osassa, ensin Kithiran saaren Kapsalin kylään ja sieltä Kreetan Hanian kaupunkiin. Molemmat legit sujuivat hienossa purjehduskelissä. Kapsalin kylän pientä satamaa oli etukäteen parjattu aikalailla erilaisissa purjehdusoppaissa, sillä se on osittain auki tietystä suunnasta tuleville tuulille ja kevyelläkin tuulella vanha maininki vyöryy satamaan sisään. Valmistauduimme keinuttavaan yöhön, mutta onneksi iloksemme yö kylkikiinnityksellä aallonmurtajan takana oli ihan hyvä. Montenegrosta ostetut isot kumijoustimet kiinnitysköysiin osoittautuivat jälleen kerran rahansa arvoisiksi ja keinuminen ilman inhottavaa nykimistä nosti mukavuustasoa huomattavasti. Ennakkoluuloista poiketen Kapsali osoittautui tosi kivaksi ja sympaattiseksi paikaksi, jossa varmasti riittäisi kävijöitä enemmänkin jos sataman suoja olisi parempi. Kylässä oli hieno hiekkaranta, kivoja pikku ravintoloita, kauppa, linna ja rauhallinen unelias meininki. Syrjäisellä saarella ei paljon turisteja pyöri ja ruokalistatkin ravintolassa olivat vain kreikaksi. Paikallisten englanninkielen osaaminen nuorisollakin on usein yllättävän huono, joten meidät taas talutettiin totuttuun tapaan kädestä pitäen ravintolan keittiöön tutkailemaan mitä olisi tarjolla. Uimaankin ehdittiin 25 asteiseen meriveteen ja snorklaillessa Jari bongasi myös ison ja ihmisiä pelkäämättömän kilpikonnan, joka kuulemma tykkää asustella sataman lähistöllä puolisonsa kanssa.  Kilppari uiskenteli ihan Jarin ja veneen vieressä tuntikaupalla syöden ja tutkien paikkoja. Uimisen jo lopettaneet Paula ja pojat näkivät kilpikonnan hyvin veneestä ja laituriltakin käsin kun vesi oli niin kirkasta ja kun kilppari tuli aika-ajoin veden pintaan hengittelemään. Kuvissa näkyy myös hyvin Kilpparin masussa roikkunut Remora-kala.

 

Ylitys Kithiran saarelta Kreetalle meni joutuisasti. 6 m/s tuuliennusteen sijaan meillä olikin sivuvastaista 10-12 m/s ja parhaimmillaan tai pahimmillaan myös kaksi metrisiä aaltoja ja 1,5 solmun vastavirta. Vauhtia saatiin kuitenkin sen verran reippaasti, että päätimme reivata reilusti purjeita ja tulimme kolmasosa purjeilla parhaillaan yli 11 solmua ja mainingin käännyttyä meille sopivammaksi surffasimme aalloilla super vauhtia. Aiemmin olemme vähän jännänneet miten ison purjeen vinssaaminen maston sisään onnistuu kovalla tuulella, mutta ainakin nyt todistimme, että reivaus 11 m/s onnistui tosi hyvin ja kevyesti. Koko pesuekin on tainnut jo tottua kovempaan keliin, kun päästiin perille ilman valitusta ja oksentelua. Tällä kertaa heiluminen ei mahdollistanut turvallisesti lasten leikkejä tai ruoan laittoa sisällä, joten reilu kymmenentuntinen purjehdus meni  jutustellessa, nukkuessa ja hedelmiä sekä leipää syöden. Haniaan pääsimme lopulta reippaasti yli seitsemän solmun keskinopeutta ja olimme perillä torstaina jo neljän jälkeen. Seuraavan viikon aikana itse Hanian kaupunkiin tutustumisen lisäksi olisi tarkoitus purjehtia itään ja tutkia saaren keskiosia myös autolla. Ehkäpä toteutamme myös huomenna poikien toiveen ja kierrämme kaupunkia heppakärryillä.

Hania:

 

Manner-Kreikkaa ja talvisuunnitelmia

Kylläpäs tuulee! Melkein voisi jo kuvitella, että tänne Kreikkaankin on tullut syksy kun pitkästä aikaa ollaan kaivettu pitkähihaista päälle kaapin uumenista. Onneksi shortseja ei tarvitse kuitenkaan vielä työntää kaapin perukoille, sillä syy hieman kylmentyneelle ilmalle on pari päivää yllämme velloneessa matalapaineessa. Olemme ”jumissa” Finakoudassa Manner-Kreikan melkein viimeisessä kylässä ennen pidempää ylitystä Kreetan saarelle. Oli hyvä, että liikuimme viime viikot reippaammalla aikataululla, jotta nyt voimme rauhallisin mielin odotella ukkosten ja kovien tuulien väistymistä, mutta olla kuitenkin hyvissä ajoin perillä Haniassa ensi viikolla ennen vieraiden saapumista.

On oikeastaan aika kiva olla pidempään paikallaan samassa paikassa ja antaa tuulen puhaltaa. Ensimmäinen yö Finakoudassa vietettiin ankkurissa ja toisesta yöstä eteenpäin olemme olleet ankkureilla ja useilla köysillä kiinnitettyinä laituriin tai oikeastaan muutamien metrien päähän siitä, sillä ihan laiturissa kiinni olisi meille liian matalaa. Koska purjehdussesonki alkaa olla ohi ja laiturissa on tilaa, niin päädyimme kiinnittämään keulasta kaksi ankkuria ja useamman perä- ja sivuköyden pitämään meidät paikallaan 15m/s sivutuulessa. Koska tuuli tulee sopivasti mantereelta niin aaltoa ei ehdi muodostua ja veneessä asustaminen on mukavaa ja hyttysvapaata.

 

 

 Ennen Finakoundaa, mutta Zakynthoksen ja Ionian saarien jälkeen on tapahtunut muutakin. Ensimmäiseksi vierailimme Katakolovissa ja matkasimme sieltä vuokra-autolla tutustumaan Olympia kylään eli paikkaan, jossa ensimmäistä kertaa maailmassa vietettiin olympialaisia tuhansia vuosia sitten (tarkemmin noin 3000 vuotta sitten). Hämmentävän iso paikka on Unescon perintökohde eikä syyttä, sillä alue ja sieltä löytyneet useat ylelliset palatsit kaikkine patsaineen ovat olleet todella hienoja ja itse kisat selvästi rikkaille miehille suunnattua huvia.

Katakolovin jälkeen purjehdimme Pilosiin. Pidempi yli kymmenentuntinen matkamme parani tuulten puolesta loppua kohden ja oli melkein sääli laskea purjeet yli 8kn matkanopeudesta. Nukkumaankin oli kuitenkin hyvä päästä, joten livuimme sisään satamaan illan viimeisillä minuuteilla ennen kuin tuli säkkipimeää. Paikka oli varsin itsepalvelu henkinen ja koska emme nähneet ketään henkilökunnalta näyttävää missään parkkeerasimme itse mooringit hakien laituriin ja jätimme toisten veneilijöiden vinkit kylkikiinnittymisestä isoon troolariin keskelle sisääntuloaukkoa omaan arvoonsa. Viihdyimme satamassa pari yötä, tutustuimme kylään ja kävimme markkinoilla toteamassa, että vaatteiden lisäksi myynnissä oli myös eläimiä (pupuja, kaloja, kilpikonnia, pupuja, gerbiilejä, papukaijoja, undulaatteja jne), siivousvälineitä, ruokaa ja kaikenlaista krääsää. Koko visiittimme aikana yhtään satamantyöntekijää ei tullut vastaan, joten visiitti oli meille hyvä diili vaikka joku vanhempi kylän mies yritti käydä väärinperustein pyytämässä meiltä rahaa tekeytymällä satamavahdiksi. Kun rahaa ei meiltä hänelle herunut ja hän myönsi kerjäävänsä oikeasti rahaa ruokaan päätimme antaa miehelle ison leivän emmekä rahaa.

Viime aikoina olemme pähkäilleet kovasti talvikuvioitamme purjehdustauon ajaksi. Alun perin suunnitelmissa oli talvehtia Kyproksella ja sovimmekin jo paikasta suullisesti yli vuosi sitten, mutta nyt kuukausi sitten kun varmistelimme asiaa niin meille ilmoitettiinkin tylysti, että ”eihän kukaan voi sellaisia muistaa”. No eipä hätää, hinta oli vieläkin edullinen joten laitoimme paikka-anomuksen vetämään uudestaan. Jostain syystä useista meileistä ja soitoista huolimatta asia ei vaan edennyt ollenkaan, eikä meille koskaan palattu asiaan vaikka niin aina luvattiin tehdä. Ajattelimme, että jos asiointi jo nyt on näin kovin vaikeaa niin antaa olla ja mennään paikkaan jossa hommat toimii. Aika pian löysimmekin Turkin puolelta useita tosi kivan oloisia viiden tähden marinoita sopuhintaan, loistavalla asiakaspalvelulla ja kaikilla mahdollisilla fasiliteeteilla mitä veneelle tarvitaan sekä miehistölle hemmottelua aina kuntosalista uima-altaisiin, tenniskenttiin ja saunoihin. Olimmekin jo maksamassa ennakkomaksua kovaa vauhtia kun Jari hoksasi vielä varmuudeksi tarkistaa uusimman lakikoukerot ja säännöt eri käytännön jutuista. EU veneelle ja kansalaisille Turkki ei ollutkaan ihan niin mutkaton kuin Kreikka, eikä useita eri viranomaisia konsultoitaessakaan osattu meitä oikein auttaa, joten päätimme ottaa varman päälle, välttää stressi ja pysyttäytyä talvi EU rajojen sisäpuolella. Kyselimme tarjouksia Kreetalta, Rodokselta sekä Kosilta ja koska Kos Marina oli ainut paikka joka edes vaivautui vastaamaan meille, niin valinta oli varsin helppo ja bookkasimme Alicelle talvikodin Kosille. Aiemmista kokemuksista oppineina vaadimme nyt kirjallista sopimusta ja toki kuittia maksusta, joten toivottavasti nyt kaikki sujuu paremmin ja paikka löytyy kun sinne päästään marraskuun alussa. Kosin melko uusi marina paikkana ei ole ihan Turkin marinoiden luokkaa, mutta vaikuttaisi olevan kuitenkin tykätty jo toimiva meidän tarkoituksiimme. Koska venettä ei tarvitse nyt purjehtiakaan enää Kyprokselle asti ja Kosilta on kivenheitto Turkkiin ja muihin Kreikan saariin niin talvehtimisaikaakin pidennettiin kolmesta kuukaudesta kuuteen kuukauteen, mikä on taas kulumielessä paljon parempi diili kuin kolme kuukautta ja irtopäiviä siellä täällä kaksin-kolminkertaisilla hinnoilla.