Leros, Arki ja Samos

No nyt on kesä! Viimeinen viikko on ollut kuin suomen kesä parhaimmillaan, lämpöä on riittänyt parhaimmillaan jo 32 astetta ja vesikin on puolimärkkärillä siedettävää 20 asteista uimiseen ja pidempiin vesileikkeihin. Kalimnoksen jälkeen jatkui tuulettomissa olosuhteissa Lerokselle, jonka pohjoiskärjestä löytyi kiva ja suojaisa lahti. Hyvien ankkuripaikkojen lisäksi tarjolla oli pari poijua ja päädyimme kiinnittämään veneen sellaiseen ihan lentokentän kiitoradan viereen. Vaikka koneita laskeutui ja nousi ihan vierestämme, haittaa niistä ei ollut kun lentoja oli vain kaksi päivässä. Melkeinpä lentoja olisi voinut olla reilusti enemmänkin, sillä aika harvoin sitä pääsee aitiopaikalta katsomaan niiden tuloja ja menoja.

Leros jäi tätä yhtä poukamaa tarkemmin tutkimatta kun jatkoimme hyvän sään vallitessa eteenpäin Arki nimiselle saarelle. Täältä vähän tuntemattomammalta pikkusaarelta ei turistimassoja ja krääsäkauppoja löytynyt ja tykkäsimme kovasti paikallisen pikkukylän uneliaasta meiningistä. Kylän ravintolassa odotettiin kiltisti perheen kokkaavaa äitiä takaisin kirkosta ja siihen asti pidettiin meitä tyytyväisinä juttelemalla mukavia ja tarjoamalla nopeaa nettiä surffailuun. Kylän laiturin vierestä samasta lahdesta löytyi myös kiva pieni hiekkaranta joten kuuman päivän hiostamina päätimme lähteä kirkkaisiin vesiin uimaan, suppailemaan ja tekemään hiekkalinnaa koko porukalla.

Arki-saaren jälkeen jatkoimme pohjoiseen kohti Samosta. Satamapaikaksemme valitsimme Pythagoran kaupungin ihan Turkin kupeesta. Tasakattoisten valkoisten laatikkotalojen sijasta meitä odotti vaihteluksi Symin kaltainen pastellin sävyinen söpö pieni kylä, jossa talot oli rakennettu vieriviereen rantaa ja rinnettä mukaillen. Kaunis ja kymmenine upeine hiekkarantoineen varustettu Samos ei ole jäänyt turstisteilta löytämättä ja meininki täällä olikin ihan toinen kuin viimeisellä muutamalla saarella. Tulopäivänämme oli kuulemma saarelle saapunut myös Finnmatkojen vuoden ensimmäinen pakettimatkaryhmä ja suomalaisia tuntui yhtä äkkiä olevan vastassa ihan joka paikassa. Lapset iloitsivat kovasti uteliaista suomalaisista ja kertoivat elämästämme ja tekemisistämme enemmänkin kuin olisi tarvinnut, me aikuiset taas aika nopeasti jo kyllästyimme veneen kannella istumiseen kun kokoajan joku suomalainen oli kysymässä ollaanko oikeasti suomesta tai ihmettelemässä miten ihmeessä voidaan olla pari vuotta purjehtimassa. Kun valokuvaavat suomen ihmeet oli taklattu vastaamalla suomeksi ja vakuuteltu, että vene-elämä ei ole ollenkaan ahdasta tai tylsää pakenimme rannalle hellettä. Parin päivän pysähdyksemme aikana juhlittiin myös vanhemman poikamme kauan odotettuja 6-vuotis syntymäpäiviä. Jo pari kuukautta sitten isovanhempien kautta meille postilla toimitettu ja hyvin synttärisankarilta piilotettu Disneyn lentsikat 2 elokuvasta tuttu ja paljon toivottu vihreä helikopteri eli Tuulentekijä ilahdutti kovasti lahjansaajaa. Lisäksi lasten leikkijousipyssy ja Disneyn Puna- että Seriffiautot löytyi paketeista ja leikit uusilla leluilla oli heti pystyssä.

 

Kreikan saariston itäreuna on nyt nähty. Seuraavaksi vuorossa olisi Egeanmeren keskiosa eli Kyklaadit. Aluetta monesti kuulee kutsuttavan Kreikan tuulisimmaksi alueeksi eikä tuulensuojaa täällä ole tarjolla samallalailla kuin muualla maassa. Jos matkaa tahtoo taittaa vähänkin mukavammassa säässä ja säästää purjeet ehjinä puuskittaisessa tuulessa tälle alueelle kannattaa varata hyvin aikaa ja valita yöpymispaikat huolella. Alueella tuntuu olevan paljon kivanoloisia saaria ja nähtävää, mutta turvallisia ja rauhallisia satamia/ankkuripaikkoja, joihin maininki ei pääse sisään on harvassa. Vaikka pahin sesonki ei ole päällä vielä lähimainkaan, mutta satamaan haluttaessa liikkeellä kannattaa olla hyvissä ajoin ja varata paikka etukäteen mikäli vain satamassa joku vastaa ja suostuu sellaisen varaamaan. Pieniin ja halpoihin satamiin tuntuu olevan aina kova tunku ja myrskyn lähestyessä ei aina ole niin kovin hauskaa jäädä ilman paikkaa ja ankkuroitua satamanulkopuolelle ilman aallonmurtajien tuomaa suojaa.

Uusi kausi avattu Kreikan Dodekanesiassa

Kuuden kuukauden purjehdustauon jälkeen olemme päässeet taas merille! Viime marraskuun ja edellisen blogimerkinnän jälkeen on tapahtunut kaikenlaista: Alice pääsi ansaitulle levolle Kos Marinaan, kautta pistettiin pakettiin ja vene valmisteltiin nostettavaksi ylös. Miehistö poistui joulukuun alussa ja palasi helmikuun lopussa valmistelemaan veneen takaisin vesille. Talven aikana istuinkaukalon teak uusittiin ja keväällä tehtiin normaalit huoltohommat, jotta vene voitiin laskea takaisin veteen. Kun kaikki oli laitettu vimpan päälle ja vielä vähän paremminkin irrotimme 30.4.2015 iloisina köydet ja jätimme Kosin saaren taaksemme. Paikkana Kos oli ihan kiva ja tarvittavan iso, jotta saatiin veneeseen tarvittavat osat ja työt tehtyä. Turistien puuttuessa paikka oli sopivasti unessa ja siellä oli kaikille hyvin tilaa hengittää. Viereisiin pieniin Symin, Nisiroksen tai Kalimnoksen uniikkeihin ja söpöihin pikkukylämeininkeihin nykyaikaista Kosia loputtomine hotelleineen ja turistiputiikkeineen ei voi vertailla, mutta veneelle lähes ainoana kunnollisena marinana täällä suunnilla Kos oli lyömätön. Kosilla oli myös se hyvä puoli, että julkisilla lautoilla Turkin puolelle Bodrumiin pääsi alle tunnissa ja välillä veneen laittamiseen kyllästynyt miehistö sai välillä uutta nähtävää ja muuta ajateltavaa. Turkista totesimme erityisesti Marmariksen kaupungin venekaupat lyövän Kreikan ja Suomenkin tarjonnan 6-0 ja pieni Turkin lomamme päättyi hillittömään venetarvikkeiden raahaamiseen lautalle kun takaisin reppujen lisäksi tulikin uutta purjetta, lippupoijua, tridata näyttöä, kaikenlaista uutta mittaria ja tilpehööriä mitä ei aiemmista satamista ollut löytynyt tai oli matkan varrella jo hajonnut.

Päivä ennen vappua säät olivat kohdillaan ja vene valmiina, joten päätimme suunnata ensimmäisenä Kosin eteläpuolelle syksyllä sateiden vuoksi väliin jääneeseen Nisiroksen saarelle. Kauden vielä vähän käynnistellessä saimme purjehtia kivassa kelissä ihan rauhassa ja Palonin satamassa tilaa riitti kaikille tulijoille yllin kyllin. Olimme kuulleet, että satamassa talven aikana sisääntuloaukon kohdalla maa-aines oli lähtenyt reippaammin liikkeelle, eikä isommilla veneillä ollut asiaa sisään. Onneksi pohjaan kerääntynyttä hiekkaa oli saatu siirrettyä pois jo sen verran, että satama oli taas normaalissa käytössä kunhan ymmärsi paikallisten viittelöintiä rannalta ja osasi ajaa hiljaa sisään kylki aallonmurtajan kiviä raapien. Meidän onneksemme eräs Italialainen vene oli tulossa satamaan sisään samaan aikaan kanssamme. He näyttivät haluavan selvästi sinne ennen meitä, joten hiljensimme tyytyväisinä ja annoimme heidän testata sisään meno ensin, jäädä jumiin keskelle väylää. Me hoksasimme paikallisten huitomisen italialaisen peruutellessa pois hiekkavallista ja ajoimme itse vaurioitta perille huonommasta esimerkistä viisastuneina. Onneksi pohjassa oli vain hienoa hiekkaa eikä monelle muillekkaan illan mittaan samaan paikkaan tössäyttäneille tuntunut käyneen kuinkaan. Vaikka perille pääsyä saatiin vähän jännittää vierailu saarella oli kannattava. Pieni saari ja sen kylät olivat nättejä ja satamasta vuokratulla autolla kävimme myös tutkimassa paikan vetonaulan eli tulivuoren kuplivan kraatterin ja haistelemassa sen voimakasta rikin hajua. Lapset nimesivät kraatterin osuvasti röyhtäysvuoreksi ja sitä se tosiaan oli. Toisessa kylässä hämmästelimme myös kellarin näköistä ”luonnonsaunaa”, joka tosiaan oli tulivuoritoiminnan vuoksi ihanan lämmin. Jos se olisi vain sijainnut lähempänä venettä, sinne olisi voinut mennä illalla pidemmäksikin aikaa nauttimaan ihanan kosteista ja lämpimistä löylyistä (tai oikeammin höyryistä).

Parin päivän Nisiroksen tutkailun jälkeen jatkoimme matkaa pohjoiseen Kalimnoksen pesusienisaarelle. Tämä paikka on ainakin Kreikan pesusienisukelluksen keskuspaikka ja ainut saari, missä vielä tänä päivänäkin muutama viimeinen sinnikäs sukeltaja työkseen niitä kerää. Viisituntinen purjehdus Nisirokselta sujui loistavasti ja iloitsimme kevään ensimmäisistä delfiineistä, jotka jaksoivat pariinkin otteeseen uiskennella ja leikkiä veneen kanssa pitkät tovit. Kalimnoksen saarella meidät vastaanotti kovin Köpiksen mieleen tullut pieni merenneitopatsas. Kalimnos paikkana oli kiva ja kaunis ja 8 euron satamamaksukin oli enemmän kuin kohtuullinen. Pesusieni ostokset ja tarinoiden kuuntelu niiden sukelluksesta jopa reilusti yli 40 metrin syvyyksistä teki vaikutuksen ja kannatimme mieluusti vanhan sedän pesusieni kauppaa. Sukellustarinat olivat kyllä sen verran hengästyttävää kuultavaa, että seuraavan kerran kun niillä itseämme pesemme niin arvostamme tätäkin vaarallista ammattia vielä hyvin paljon enemmän. Täällä saari jäi pääkaupungin kiertelyn, kauppaostosten ja yhden yön pituiseksi, sillä säätiedotusta silmällä pitäen haluamme päästä etenemään mahdollisimman pitkälle hyvillä säillä. Olemme sopineet olevamme kuun lopussa Ateenan nurkilla ja koska nähtävää on paljon sekä välillä meille liian tuulisia päiviä saattaa helposti olla melkein viikkokin putkeen on parasta edetä aina kun siihen on mahdollisuus. 

 

 

 

Täällä kevät on vaihtunut jo kesäksi ja lämpötilat nousevat päivisin jo reippaasti yli kahdenkympin. Merivesi on jossain 18-19 asteen tietämillä, mutta meitä se ei ole saanut vielä uimaan. Ehkä jonain oikein lämpimänä ja tuulettomana päivänä voisi ankkurissa jo turhia miettimättä hypätä pommilla veteen ja heittää talviturkit hiiteen.

Antaa talven tulla!

Tänään marraskuun alussa, jolloin täällä Kreikassa alkaa vihdoin olla vähän syksyistä suomessa on kuulemma jo kolmatta päivää maa valkoinen. Olemme kaivaneet kaapeista pitkän tauon jälkeen iltaisin käyttöön pitkät housut, paidat, sukat ja lenkkarit. Ilman takkia pärjää hyvin vieläkin illalla ja päivällä auringon paistaessa t-paidalla pärjää yleensä hyvin. Eilen huomasimme ensimmäistä kertaa, että jotkut puun lehdet ovat muuttuneet keltaisiksi ja punaisiksi. Tänne taisi tulla siis syksy.

Talvi on kuitenkin tulossa, ainakin kalenterin mukaan. Oli aika siis purjehtia kauden viimeiset purjehdukset ja päästää vene lipumaan talviunille suojaisaan marinaan. Koska Egeanmerellä Kreikan puolella oikeita marinoita ei juurikaan ole tarjolla, ei ollut kovinkaan vaikea valita talvehtimispaikaksemme vajaa kymmenen vuotta sitten valmistunutta ja paljon kehuttua Kos Marinaa. Rodoksen viikon jälkeen suuntasimme siis Symille ja sieltä kohti Kosia.

Söpöä pientä Symin saarta on monesti kehuttu Santorinin ohella Kreikan hienoimmaksi paikaksi. Purjehtijoiden keskuudessa Symi on suosiossa kauniin kylän, hyvän sijainnin ja useiden suojaisten ankkuripaikkamahdollisuuksiensa vuoksi. Suurin osa Kreikan Egeanmeren puolelle sijoittuvasta charter vene liikenteestä sijoittuu Rodoksen ja Kosin saarille ja Symin saaren ollessa siinä välissä, on aika selvää, että paikka on kesällä tupaten täynnä joka päivä. Oli kai kerrankin hyvää tuuria, että satuimme reitittämään kauden purjehduksemme niin, että Rodos ja Symi olivat kauden aivan lopussa ja ylipäätään onnistuimme pääsemään molempiin satamiin sisään. Rodoksen kaupungin hulinan jälkeen Symin kylä ja hiipuva kesän hulina oli tervetullutta. Paikka oli lupauksiensa mukaan upea ja sadunomainen hienoine samanlaisine taloineen. Vietimme saaren suojissa useamman päivän ja odotimme kevyempiä tuulia. Satamassa oli kerrankin ihan kivasti tilaa ja onnistuimme asemoimaan veneen niin, että mastomme ei kärsinyt mitään vaurioita aaltojen keinuttaessa paatteja isojen Silja Linen kokoisten matkustajalaivojen päristellessä satamaan. Kaikki eivät olleet valmistautuneet pari kertaa päivässä heiluttaviin aaltoihin yhtä hyvin kuin me, sillä useamman veneen mastoista lenteli antennin palasia mereen kun aaltojen keinutuksessa veneiden mastot löivät yhteen.

 

1.11 alkoi talvisopimuksemme Kos Marinassa ja purjehdimme vuoden viimeisen legimme. Auringon jo laskettua livuimme viimeisen hämärän aikana sisään marinaan ja kiinnitimme köydet talveksi kiinni. Kosin saari ja sen Kos niminen kaupunki on mennyt jo talviunille. Viimeisen lomalennot saarelle on jo lennetty ja puolet kaupungin ravintoloista ja suurin osa hotelleista näyttää olevan suljettu. Hienot rantabulevardit ovat melkein tyhjänä kun isosta kesäkaupungista on kuihtunut talveksi 16 000 asukkaan kylä vähän liian isoilla puitteilla. Kos Marina noin kilometri kaupungin keskustasta poispäin on kuitenkin vielä elossa. Marinan 250 venepaikkaa vedessä ja ehkä noin 100 maalla on melkeinpä tupattu täyteen ja laitureilla käy päivisin vielä ihan kiitettävä suhina kun me ja monet muut huoltavat veneitä pitkän kauden jälkeen. Marina itsessään on tosi kiva ja hienoin tähän asti näkemistämme paikoista. Kaikkialla on tosi siistiä, suihkut on ja niistä saa aina lämmintä vettä, mikä ei varsinkaan Kreikan satamissa ja marinoissa ole ollut kovinkaan yleistä. Marina tuntuu olevan hyvin suojattu aallonmurtajilla ja pitkästä aikaa on tarjolla kiinnitykseen mooringitkin, joten tänne uskallamme jättää hyvillä mielin veneen yksin pidemmäksikin aikaa eikä tarvitse miettiä pitääkö keula-ankkuri vai ei. Vaikka vene on päässytkin jo lepäämään meillä riittää paljon huoltohommaa ennen kuin voimme itse täysin levähtää ja miettiä muita juttuja. Suomesta poiketen suurin osa veneistä on vedessä talven yli kun täällä meri ei jäädy. Täällä on kuitenkin hyvät mahdollisuudet nostaa vene suomen tapaan myös pidemmäksi aikaa ylös, joten meillä on vielä pohdinnassa josko tekisimme samoin aiempaa suunnitelmaa pidemmäksi ajaksi ja antaisimme veneelle aikaa kuivua kunnolla.

Blogimme lähtee nyt myös talviunille ja palaa iloksenne taas keväällä uuden purjehduskauden alkaessa.