Zakynthos ja Kefalonia

Viikko on heilahtanut taas pikavauhtia! Ithacan Vathissa vietetyn hääpäivän jälkeen suuntasimme Kefalonian eteläpäädyn hieman pomppuisen ankkuriyön jälkeen Zakynthoksen saarelle samannimiseen kaupunkiin vieraitamme vastaan. Vieraiden kone tuli niin kuin pitikin ja saimme odotettua seuraa suomen sateista lämmittelemään Kreikan paahtavan aurinkoon.

Seuraavana aamuna lähdettiin matkaan. Suuntasimme ensin Zakynthoksen pohjoiskärkeen katsomaan luolia ja uimaan. Päälle kolmenkympin noussut lämpötila vaati pitkää ja huolellista polskuttelua vedessä ennen kuin jatkoimme matkaa läheiseen Agios Nikolaoksen kylän satamaan. Kylässä oli oma kiva pikkukiviranta jossa päästiin uimaan ja leikkimään pariinkin otteeseen.

 

 

Seuraavana vuorossa oli Kefalonian saari. Zakynthos on erityisen tunnettu kilpikonnistaan, joten oli kiva nähdä useampi iso kilppari jo ennen seuraavaa saarta. Leppoisissa tuulissa motoroidessa muutama päivää paistatteleva otus bongattiin ja ne antoivat tulla varsin lähellekin ennen kuin sukelsivat jälleen meren uumeniin. Kefalonian ensimmäinen satamamme oli Eufimia. Todella siistin ja kivan rantabulevardin varrella sijainnut kaupungin laituri miellytti meitä kovasti, ruoka lähiravintolassakin oli erinomaista. Niin kivaa kylässä taisi olla, että kuvaaminen jäi yhtä tai kahta otosta lukuun ottamatta unohtui täysin.

Eufimiasta jatkoimme Kefalonia pohjoisosaan suosikkikohteeseemme Fiskardoon. Jo aiemminkin vieraillussa maalauksellisen kauniissa kylässä oli pakko käydä uudestaan todetaksemme, että tämä on veneilijälle varmasti Kreikan parhaimpia paikkoja. Pittoreskissä pikkukylässä jätimme veneen taas ravintoloita vastapäätä pienen lahden toiselle reunalle niin, että perä oli kallioissa kiinni pitkällä köydellä ja pääsimme uimaan veneestä suoraan toisin kuin jos olisimme peruuttaneet suoraan laituriin. Jari tunsi olonsa ensimmäistä kertaa miesmuistiin kipeäksi ja illalla kuumeen noustua 38 asteen tienoille hän jäi veneeseen lepäilemään kun muut lähtivät illalliselle yhteen kylän monista hyvännäköisistä ravintoiloista. Päälle nautittiin vielä vähän erään mahtavan jäätelökiskan luonnollisesti ilman väri- ja lisäaineita valmistamia suussa sulavia jäätelöitä ja sitten painuimme perässä nukkumaan mahat pullollaan.

Seuraavana päivänä Jarin päästyä jo vähän tolpilleen kiersimme Kefalonian pohjoiskärjen ja lähdimme länsireunaa pitkin laskettelemaan alas takaisin kohti Zakynthosta. Ennen lähtöpaikalle paluuta pysähdyimme vielä kahdessa paikassa. Ensimmäinen stoppi oli Argostolin kaupungissa, mikä sattuu olemaan myös Kefalonia saaren pääkaupunki. Saaren länsipuoli ei vaikuttanut olevan muiden purjehtijoiden suosiossa, sillä saimme purjehtia perille aikalailla omissa oloissamme eikä satamassakaan ollut kovasti tunkua. Illalla ravintolaillallisella paikallisia ruokia ja hyviä viinejä nauttiessamme huomasimme paikallisten seuraavaan ravintoloiden telkkareista silmäkovana kansanäänestyksen äänten laskentaa ja ravintolan tarjoilijakin kommentoi maan velkasotkuja selvästi vähän levottomana peläten pahinta, että maa erotetaan eurosta. Paikallisia tuntui kovasti kiinnostavan mitä kreikan tilanteesta kirjoitellaan muiden maiden mediassa ja yritimme sitten diplomaattisesti vastailla niin, että kukaan yksittäinen henkilö ei pääsisi siitä loukkaantumaan. Vaikka kreikan talous tuntuu olevan pahasti solmussa, sen kiemurat tuntuu olevan aika etäinen asia maan kansalaisille, jotka eivät oikein itsekään ymmärrä mitä maassa kulloinkin tapahtuu. Tietoa asiasta ei paljon jaeta tai se mikä jaetaan ei välttämättä ole tavalliselle tallaajalle helposti ymmärrettävää. Mielestämme alueilla jossa me olemme kierrelleet, mitään tavallisesta poikkeavaa ei ole näkyvissä, eikä siisteillä kaduilla pyöri kerjäläisiä tai muita huonossa jamassa olevia paikallisia. Ehkäpä maan tilanne on vaan heikossa hapessa huonosti kerättyjen verovarojen vuoksi, sillä hyvin harvasta paikasta virallista kuittia ostoksistaan on saatavilla tai se on joku käsin kirjoitettu söherrys mitä ei kirjanpidossa varmaan yhtä iltaa pidempään säilytellä. Koko maassa oloaikanamme lähes joka ravintolassa, pienemmässä kaupassa ja jopa huoltoasemilla korttipäätteet ovat aina olleet ”yllättäen” rikki, joten käteisellä kauppaa tehtäessä valtiolle ei varmaankaan tule tilitettyä veroja ihan siihen malliin kuin pitäisi.

Argostolin politiikan täyteisen illan jälkeen nostimme purjeet ja seilasimme kohti turkoosinvärisiä rantoja Zakynthoksen saarelle. Matkallamme saaren eteläkärkeen kilpikonnalahdelle pysähdyimme pariksi tunniksi monista matkaesitteistä ja kirjoista tutulle hylkylahdelle viilentämään oloamme kirkkaissa vesissä ja tutkimaan 80-luvulla salakuljettajien myrskyssä rannalle haaksirikkoutunutta venettä. Melko kevyesti puhaltanut tuuli innosti meidät virittämään purjeita ja nostimme jenaakkerin jolla pääsimmekin kivasti kohteeseen. Hikisen 34 asteisen hellepäivän pysähdyksen jälkeen jatkoimme etelään kohti ankkuripaikkaa ja pääsimme perille ennen pimeän tuloa.

Viikko vieraidemme kanssa päättyi ennen Zakynthoksen kaupunkiin paluuta Kerin ankkuripaikalla kilpparilahdella. Täällä arvioilta 800 kilpikonnaa käy vuosittain hautaamassa munansa hiekkaan ja täällä niitä sitten syntyy elo-syyskuussa tuhansittain. Alue jossa kilpikonnat pesivät on julistettu luonnonsuojelualueeksi ja siellä on tarkat säännöt missä saa ankkuroida tai edes liikkua veneellä. Nyrkkisääntö maksimissaan kuuden solmun nopeudesta on hyvä pitää mielessä, sillä isot otukset eivät kuulemma ehdi väistämään nopeammin kulkevia aluksia ja ovat vaarassa jäädä alle. Kävimme yhdellä saarella jonka hiekkarannoille kilpikonnat munivat ja siellä oli tarkasti merkattuna pesien paikkoja ja aidattu alueita, joihin ei olisi hyvä mennä kävelemään. Näin hienosti asiat eivät kuitenkaan ole ihan joka paikassa, sillä munia tuhoutuu paljon joka vuosi esimerkiksi mantereella läheisen uimarannan alueella, jossa tuhannet lähihotellien turistit iskevät aurinkovarjonsa syvälle hiekkaan ja paistattelevat päivää tuoleillaan. Meistä poiketen paikalliset eivät myöskään tunnu välittävän tarkoista nopeusrajoituksista vaan ajelevat nopeilla moottoriveneillä ympäri lahtea eikä kukaan tunnu puuttuvan asiaan mitenkään. Toivotaan, että kilppareilla kaikki on hyvin, ainakin ne kuulemma palaavat aina samaan paikkaan vuosi toisensa jälkeen uskollisesti. Hieno lahti innosti meidät monenmoisiin vesileikkeihin, kuten sukellus skootterilla ajeluun ja nostimen köydellä Tarzan hyppyihin.

Meidän viikkomme sekä kahden saaren kierros tuli täyteen. Viikkoon mahtui kahdeksan veneestä bongattua kilpikonnaa, yksi ujo delfiini ja paljon aurinkoa, lämpöä ja hyvää mieltä. Saattelimme vieraat haikein mielin taksiin ja jatkoimme itse kohti Levkasin kaupunkia Ag. Nikolaoksen ja Ithacan Vathin pysähdyksillä. Huomenna saamme veneelle uusia vieraita ja helteitä tuntuu riittävän, joten mikäs meidän on täällä ollessa J.

Merillä taas!

Suomi vierailut on nyt vierailtu ja palasimme takaisin veneelle juhannuksen tienoilla eli viikko sitten. Suomessa kaikki oli hyvin vaikkakin sää oli koko kolmen viikon reissun yhtä tai kahta päivää lukuun ottamatta aika kylmä ja sateinen. Kreikkaan päästyämme osasimmekin siis antaa taas vielä enemmän arvoa täkäläiselle tasaisen hienolle ja lämpimälle kesäsäälle.

Poissa ollessamme ystävämme purjehtivat Alicen Korinttin kanavan läpi Joonian merelle. Koska lentomme palasivat kuitenkin lähtöpaikkaan eli Ateenan lentokentälle vuokrasimme auton ja ajoimme veneelle Joonian merelle Levkasin marinaan reilun viiden tunnin matkan. Mediassa puhutaan kokoajan kovasti Kreikan ajautumisesta maksukyvyttömiksi, mutta ainakaan automatkan varrella se ei näkynyt mitenkään, sillä varmaan puolet teistä oli tietöiden vallassa ja näimme useammankin uuden sillan rakennusprojektin vedettömissä paikoissa, keskellä ei mitään ja aloimme jo vähän pohtia tehdäänköhän täällä näitä siltoja koska päättäjien kaverilla on sillanrakennusfirma vai mikähän idea niissä on.

Levkasiin ja veneelle oli kiva päästä. Ystävämme olivat veneellä paluumme jälkeen vielä kaksi päivää, joten ehdimme hyvin vaihtaa kuulumisia, tutustua yhdessä Levkasin kaupunkiin ja etsiä autolla saarta kiertäen hyvää uimarantaa. Suomessa oloaikanamme kiersimme tarkasti venetarvikekauppoja ja toimme mukanamme veneelle monta kassillista tavaraa mitä Välimereltä ei ole löytynyt tai suomesta saa jopa reippaasti halvemmalla ja asensimme heti esimerkiksi uuden kaasulieden/uunin edellisen tilalle, koska uuni ei oikein enää jaksanut toivotulla tavalla pelittää. Uutuutena ostimme myös toisen kaiun perään asennettavaksi ja iloitsimme kovasti hienosti toimivasta laitteesta, joka mittaa meille syvyyttä nyt myös perästä keulan lisäksi. Tämä auttaa meitä paljon satamissa, joissa on tapana peruuttaa laituriin ja vesi madaltuu monesti varsin nopeasti.

Pari päivää vieraiden kanssa meni nopeasti ja tiistaina heidän lähdettyä kohti lentokenttää me irrotimme köydet ja suuntasimme kohti Vlikhon suojaisaa ankkurilahtea. Kiva iso pussinpohjalahti kapeamman ”sisäänajolahden” jälkeen oli aalloilta niin suojaisa, että tuntui ihan kuin olisimme olleet pienellä järvellä. Paikka oli meille tuttu jo viime syksyltä kun purjehdimme Kroatiasta kohti Kreetaa, joten tämä pysähdyspaikka oli pakollinen stoppi. Viime kerrasta poiketen tällä vierailulla kävimme jollalla illallisella yhdessä rannan kivoista ravintoloista ja tapasimme siellä mukavan englantilaisen elämäntapapurjehtija pariskunnan, joilla on suunnitelmissa ensi talveksi myös Karibia ja melkolailla sama reitti sinne, joten toivottavasti näemme heitä vielä matkallamme moneen kertaan. Samalla lahdella pois lähtiessämme näimme vielä suomalaisenkin veneen ja koska ainakin toistaiseksi se on ollut aika harvinaista, niin kävimme moikkailemassa tätäkin mukavaa purjehtijapariskuntaa jäämme odottelemaan josko reittimme kohtaavat vielä uudestaan Joonian merellä.

 

Vlikhon lahden jälkeen suuntasimme Meganisin saarelle Kapalin lahdelle ankkuriin. Ilma oli niin lämmin, että valitsimme taas mieluusti ankkuripaikan ja uimme päivän aikana veneestä useita kertoja. Rauhallisen yön jälkeen teimme seuraavana päivänä myös kävelyretken viereiseen Vathin kylään, söimme lounasta ja tutkimme paikkoja josko tulisimme parin viikon päästä veneellä tähän satamaan. Paikka sai hyväksyntämme ja pojat tykkäsivät erityisesti kylän hyvästä leikkipaikasta.

 

 

Meganisiltä purjehdimme Kalamoksen saarelle Kalamoksen kylään. Aiemmin totuttuihin pidempiin purjehduksiin verrattuna lyhyet legit saarten välissä oli kivaa vaihtelua ja päivän aikana ehti hyvin tekemään paljon muutakin kuin liikkumaan veneellä. Iltapäivisin täällä tähän vuoden aikaan tuuli nousee jonkin verran ja olemme saaneet purjehdittua hienosti joka päivä. Kalamokseen päästyämme totesimme kylän sataman olevan jo niin tupaten täynnä, että eipä paljon kiinnostanut tunkea enää seitsemäntenä jonkun kylkeen kiinni ja hyppiä kaikkien kansien yli päästäkseen maihin ja lähteä pois aamulla seitsemältä kun lähinnä rantaa oleva aamuvirkku eläkeläispariskunta haluaa lähteä, joten jäimme suosiolla sataman ulkopuolelle ankkuriin. Käväisimme jollalla kylässä illallisella ja kävelyllä sekä ihmettelimme kovasti paikan kovaa suosiota kun paikassa ei ollut oikein yhtään mitään muutamaa aika perustasoista ravintolaa lukuun ottamatta. Illalla tuuli jaksoi puhaltaa pidempään kuin yleensä ja vene keinui vähän aalloissa vielä nukkumaan mennessä, mutta yöllä tuuli lakkasi ja meri tyyntyi.

 

Seuraavana päivänä saimme taas hienon purjehduskelin ja navigoimme Ithakin saarelle. Koska meillä on kerrankin aikaa hyvin kierrellä alueen saaria ja tästä saaresta olimme kuulleet paljon hyvää, päätimme katsastaa melkein vierekkäiset Kionin ja Vahtin kylät. Ensin menimme yöksi kauniiseen Kioniin. Tykkäsimme kauniista pikkukylästä ja ihailimme paikallisen viljelijän kiertävää täyteen pakattua hedelmä- & vihannesmyynti autoa satamassa. Esikoisemme sai laiturilla ongittua perinteisellä mato-ongella (tai tällä kertaa tarkemmin ilmaistuna kinkunpalaongella) elämänsä ensimmäisen kalan ja lapsen riemu oli niin valtavaa, että kaikkien viereisten veneiden miehistöt antoivat spontaanit aplodit ja hurrasivat kovasti pojan hienolle saavutukselle. Ehkä viisisenttinen pikkusintti päätyi lopulta pitkän keskustelun jälkeen laiturilla pyörineelle kissalle maukkaaksi lahjaksi vaikka poikamme olisi kovasti toivonut, että äiti olisi valmistanut siitä koko perheelle tai ainakin pikkuveljelle aterian. Onneksi ravintolasta löytyi illalliseksi paremman kokoinen kala ja se katosikin pikkukalastajan suuhun ennätysvauhtia.

 

Ithikan saaren toinen kohteemme Vahti oli myös odotusten mukaisesti mukava. Tunnin siirtymisen aikana pieni ukkonen ja sade raikastivat ilmaa, mutta ymmärsi väistyä sopivasti ennen kuin aloimme laskea ankkuria ja kiinnittyä laituriin. Kauniissa kylässä lahden suojissa vietimme pari yötä, juhlimme 7-vuotis hääpäiväämme sekä järjestelimme venettä tulevien viikkojen purjehduksia varten.

 

 

 

Seuraavat neljä viikkoa tulemme purjehtimaan Joonian merellä ristiin rastiin. Neljästä viikosta kolme on charteria, joten blogin kartta tulee menemään aikamoiseen sotkuun kun pyörimme samoissa paikoissa useammankin kerran. On kivaa saada vieraita veneelle ja odotamme jo kovasti mukavia purjehduksia ja illanviettoja ystävien kanssa.