Manner-Espanja

Baleaareilla kiertelyn jälkeen vuoroon tuli Manner-Espanja. Vajaassa kahdessa viikossa oli määrä purjehtia koko rannikko Malagan liepeille, johon ystäväperheellämme oli lennot 6.10. Tuulet näyttivät kääntyvän toisen viikon alussa vastaisiksi, joten päätimme vetää ensimmäisen viikon pitkää päivää ja edetä niin paljon kuin mahdollista joka päivä eteenpäin. Paikoista alkumatkalla jäi vähän ohuet muistot, sillä sataman ja lähimmän kivan ravintolan lisäksi ei paljon muuta nähty. Varmaan ainut vähän enemmän muistijälkiä jättänyt paikka oli Alicante. Tähän yhden illan ihmeeseen saavuimme Cala Sardineran ankkuripaikasta vähän ennen auringonlaskua ja ehdimme pikaisesti pestä marinan koneilla iloksemme pyykkiä ja kiertää lyhyesti kaupunkia. Suomalainen pariskuntakin nähtiin satamassa, heillä oli oma päälle 30-jalkainen moottorivene pidempiaikaisesti laiturissa ja olivat kuulemma viihtyneet kesät kaupungissa jo pitkään.

Alicanteen olisi voinut jäädä pariksi päiväksi, mutta meri kutsui taas aamun koittaessa. Alicantesta jatkoimme matkaamme Cartagenaan. Tämä upea vanha kaupunki miellytti meitä kovasti ja olisi ollut hienoa koluta sitä enemmänkin ellei yö olisi laskeutunut ja paikat olisivat olleet kiinni sunnuntain vuoksi. Kun lopulta taivas repesi ja saimme ukkoskuuronkin päällemme päädyimme vähän pakon sanelemina venepaikasta katsottuna lähimpään ravintolaan ja saimme mahamme kyllä hyvin täyteen. Malagaa kohti suunnistessa pysähdyimme vielä useammassa marinassa: Garrucha, Almeria, Almerimar ja Almunecar (Marina del Este) tulivat pintapuolisesti tutuiksi. Matkalla saatiin pari kalaa, ensin pieni Amberjack (minkä vanhin poikamme halusi tuttuun tapaan syödä kokonaisena niin, että päätä eikä pyrstöä saa poistaa) ja myöhemmin tonnikala.

Viitisen vuotta vanhan moottorin kanssa kohtasimme myös ensimmäistä kertaa ongelmia. Vähän epätasainen käyntiääni ihmetytti ajaessa ja Jari totesi suodattimien olevan melkein tukossa vaikka olemme orjallisen tunnollisesti suodattaneet aina jokaisen tankatun tipan huoltsikoilla. Suodattimet vaihdettiin ja niiden kanssa touhutessa huomattiin myös outoa kumirouhetta moottorin ympärillä. Satamasta löytyi onneksemme Volvo Pentan huolto ja pienen tutkimisen jälkeen he totesivat, että moottorin merikytkin oli hajoamassa. Heillä ei ollut aikaa koneen korjaamiseen, mutta Malagan lähellä Benalmadenassa oli isompi satama ja sieltä käsin homma voisi hoitua nopeastikin. Ei siis auttanut muu kuin jatkaa matkaa mainittuun satamaan. Venepaikka saatiin ja korjaajatkin tulivat tutkimaan tilannetta. Homma vaikutti selkeältä ja he lupasivat aloittaa työt heti maanantaiaamuna tilaamalla tarvittavan osan. Kroatiassa viime vuonna kokemiamme lupauksia ja työmoraalia muistellessamme olimme vähän epävarmoja kauankohan korjausurakkaan menee, mutta muitakaan vaihtoehtoja ei ollut. Viikonlopun alettua ja kaiken muun pysähdyttyä päätimme siis vuokrata auton. Kävimme katselemassa vähän lähialueita kuten Torremolinosta ja teimme päiväretken Rondaan viidenkymmenen kilometrin päähän sisämaahan.

Ronda oli aikalailla sitä mitä olimme aiemmin kuvista päätelleetkin, kaunis kiva kylä rotkon reunalla. Ihan mukavaa kylää oli kierrellä, mutta ei siellä varsinaisesti tekemistä paljon yli pariksi päiväksi varmaan ole. Suosittu paikka kyllä on. Turisteja oli kadut pullollaan, vaikka sesonki alkaa olla jo ohi ja ”rotkon reuna” hotellit mihin yritimme majoittua yöksi olivat tietenkin buukattu jo aikoja sitten. No koska matka ei ollut pitkä hurautimme yöksi takaisin veneelle.

 

Uusi viikko valkeni ja Volvo Pentan kaverit tilasivat rikkoituneen osan ja hoitivat 260 kiloisen moottorin siirron ja korjauksen. Homma hoitui annetussa aikataulussa parin päivän aikana ja vieraidemme saavuttua 6.10 moottorikin iloiseksi yllätykseksemme oli sen verran hyvässä jamassa, että se saatiin kuntoon ja pääsimme eteenpäin seuraavana päivänä. Ensimmäinen yhteinen satama lähdön jälkeen oli Puerto Banus Marbellan kupeessa. Tämä hieno marina oli selvästi tehty hienommaksi ”näyttäytymispaikaksi”, sillä satamasta löytyi kaikenlaisia superjahteja helikoptereineen ja rannan kaupat eivät todellakaan olleet venekauppoja vaan Guccia ja Pradaa, mitä ei varsinaisesti tarvitse veneillessä. Kiva tuttavuus kuitenkin.

 

Toisena päivänä jatkoimme Gibraltarille. Olimme odottaneet paikkaa jo pidempään ja pojille oli puhuttu apinoista. Suureksi pettymykseksemme matkalla Gibraltarille Jarin ottamat uudet säätiedotukset olivat muuttuneet selvästi huonommiksi ja parin päivän suunniteltu pysähdys ennen pitkää ylitystä Kanarialle alkoi näyttää mahdottomalta ajatukselta. Tankkaamaan oli pakko mennä kuitenkin. Siispä suuntasimme  Gibraltarin verottomien dieselien apajille ja tankkasimme lentokentän viereisellä huoltsikalla tankin täyteen hintaan 0,49€/l. Pallottelimme ajatusta lähteä heti yötä kohti matkaan tai nukkua vielä yksi yö ja lopulta yhden yön stoppi voitti vaikka paikkoja ravintolaa ja ruokakauppaa lukuun ottamatta emme ehtisikään nähdä. Harmitti paljon, mutta sääennusteissa näkyvä kuuden-seitsemän päivän päästä reitille vyöryvä pitkä matalapaine vastatuulineen ei sekään kuulostanut hyvältä. Nytkään 605 mailisesta purjehduksesta ei tulisi myötätuulta, mutta yhden päivän vastatuuli muuten ok kelin ohessa oli kai vielä ihan mukiin menevää. Vielä yhdet rauhalliset unet ja sitten matkalle kohti Atlantin aaltoja!

 

Baleaarit

Viimeiset pari viikkoa olemme viettäneet Espanjan Baleaareilla. Menorcalla, Mallorcalla, Ibizalla ja Formenteralla aika on kulunut taas nopeasti, tällä kertaa erityisesti siksi, että meillä on ollut kaksi eri porukkaa vieraita suomesta.

Tuulten käännyttyä meille suotuisiksi jätimme hyvästit Ranskalle ja lähdimme kukonlaulunaikaan kohti Menorcaa. Pari päivää ja yhden yön kestänyt tai tarkemmin sanottuna 240Nm pituinen ja 37 tuntia kestänyt purjehduksemme meni hienosti. Myötäisellä ja sivumyötäisellä tuulella puhaltaneella legillämme meitä ilahdutti useat leikkisät ja korkealle hyppineet delfiiniparvet sekä monet yöllä taivaalta bongatut tähdenlennot. Yöllä ympärillämme salamoi joka suunnalla, mutta me säästyimme sateelta ja ukkosilta kokonaan. Toisen päivän illalla vähän ennen auringonlaskua Menorca vanhoine tykkeineen oli vihdoin edessämme ja livuimme niiden ohi Mahonin kaupungin edustalle Cala Tauleran ankkurilahdelle yöksi.

 

 

Seuraavana päivänä levollisten ja hyvin ansaittujen unien jälkeen jatkoimme pari mailia perille asti Mahoniin. Jarin aiemmin tilaamat uudet geeliakut veneeseen olivat saapuneet paikalliseen veneliikkeeseen ja saimme noudettua ne sovitusti. Parkkeerasimme veneen hyvään paikkaan Marina Mahon Menorcalle suoraan vanhankaupungin kupeeseen. Viitisen päivää vedimme henkeä, siivosimme, hoidimme asioita ja tutustuimme Menorcan saareen. Kauniin ja siistin Mahonin kaupungin lisäksi tutustuimme vuokra-autolla myös Ciutadellan kaupunkiin, Ferreriesin kylään, missä valmistetaan käsityönä laadukkaita nahkakenkiä sekä vietimme vauhdikkaan iltapäivän hurjassa vesipuistossa. Mascaron kenkätehtaalta Paulalle tarttui mukaan kolmet kengät, kahdet Pretty Ballerinat ja pari Ursula Mascaron korkkareita. Vesipuistossa taas koko porukka lasketteli puolestaan hurjia vesiliukumäkiä pitkälle iltaan, vaikka kuvissa näkyykin vain rauhallisempaa ”vauvojen puolta”.

Mahon:

Ciutadella:

14.9 Mahonissa saimme veneelle seuraksemme Paulan tädin ja tämän miesystävän viideksi päiväksi. Heti seuraavana päivänä heidän saapumisestaan irrotimme köydet ja käänsimme keulan kohti Mallorcaa. Sää ei ihan suosinut ensimmäistä kertaa purjeveneellä matkaavia vieraitamme ja pahaolokin hieman vaivasi vastatuuleen töyssytellessämme aamusta iltaan. Onneksi pitkän päivän päätteeksi päästiin perille hyvissä voimin ja Mallorcan ensimmäinen marina Porto Cristo ilahdutti meitä kovasti mahtavine uima-altaineen ja siisteine suihkuineen sekä pyykinpesumahdollisuuksineen. Kelin kovennuttua merellä päätimme viettää Porto Cristossa pari yötä. Ajanvietossa ei ollutkaan mitään ongelmia, sillä kylän reunalta löytyi yksi saaren vetonauloista (kuulemma Välimeren upein) tippukiviluola ja Jari korjaili suomesta saadulla osalla aiemmin hajonneen jollan perämoottorin kuntoon. Drachin tippukiviluola olikin upea, erityisesti mieleen jäi luolan turkoosit pikkulammet sekä siellä suotuveneestä käsin esitetty klassinen musiikkiesitys.

 

Tuulen suunta jatkui melkein vastaisena, mutta meillä ei ollut aikaa enempää hukattavaksi. Jatkoimme Porto Cristosta Cala O´dorin lounas- sekä uinti pysähdyksen jälkeen Puerto de la Rapitaan. Vielä puolivälissä legiä emme olleet varmoja pääsemmekö perille ennen pimeää ollenkaan vai pitäisikö meidän kääntyä takaisin ja mennä lounasankkuripaikan viereiseen satamaan yöksi. Onneksi tuuli hellitti ja pääsimme puskemaan perille Rapitaan asti. Aika moni muukin näytti valinneen saman marinan, sillä hieman ennen auringon laskua saavuttuamme paikka oli täpötäynnä. Onneksi henkilökunta auttoi jokaisen venekunnan tuulensuojaan ja meillekin paikka irtosi lopulta kylkikiinnityksellä laiturinpäähän, tosin välissä oli vain kolme muutakin venettä. Sopu sijaa antoi ja me varovaisesti pompimme kolmen muun veneen kannen kautta maihin kävelylle ja sovimme naapureiden kanssa yhteisymmärryksessä aamun lähtöajan yhdeksän tienoille.

Aamulla siis lähdettiin. Vieraidemme viimeiselle purjehduspäivälle saimme vihdoin kaipaamaamme mukavaa sivutuulta ja pääsimme hienosti perille Mallorcan pääkaupunkiin Palmaan. Ison kaupungin ympärillä oli yhdeksän eri satamaa ja vähän umpimähkää soittelemalla saimme lopulta paikan Marina Port de Mallorcasta. Hienojen superjahtien välistä meitä kävi moikkaamassa myös suomalainen mies, joka työskenteli ammattikipparina lähelle parkkeeratussa englantilaisomistuksessa olevassa 72- jalkaisessa moottoriveneessä.

Palmassa ja lähialueissa riitti nähtävää ja tehtävää. Ensin painelimme tietenkin kaupungille katsomaan katedraalia ja muita nähtävyyksiä, myöhemmin teimme myös retken yli sata vuotta vanhalla puisella avojunalla läheiseen Sollerin kylään vuorille. Ensimmäisille vieraille vilkutettiin hyvästit ja toiset otettiin iloisina vastaan. Uusien vieraiden kanssa kävimme illallisella hyvässä ja tunnelmallisessa Tapas ravintolassa ja yön yli nukuttuamme purjehdimme lyhyen pätkän Palman lahtea pitkin Magalufin lomakeskuksen edustalle. Ankkuripaikka ei ollut täysin suojassa aalloilta, mutta yö selvittiin heiluvassa veneessä ja umpiväsyneinä päivän riennoista. Kahden yön pikavisiitin jälkeen toisetkin vieraat pakkasivat tavaransa ja jatkoivat eteenpäin. Me siirryimme kahdeksi yöksi vielä viereiseen Palmanovan lahteen, mikä ei tainnut olla sen suojaisampi, mutta parempaakaan ei ollut tarjolla ellei olisi halunnut lähteä kohti Ibizaa täysin vastaisten tuulien puhaltaessa. Odottelimme kiltisti tuulen kääntymistä myötäiseksi ja uimme paljon turistien täyteen pakkaamilla hiekkarannoilla. Kylässä itsessään ei ollut mitään nähtävää ja samaa surkeaa turistikrääsää kaupattiin joka puolella.

 

 

Soller:

Magaluf/Palmanova:

Keskiviikko yönä tuuli vihdoin kääntyi ja pääsimme jatkamaan matkaamme sivutuulessa kohti Ibizaa. 65 mailinen legimme eteni rivakasti parhaimmillaan reilusti yli kaksimetrisissä aalloissa ja perillä olimme aika märkiä ja likaisia useista päälle lentäneistä aalloista ja ilmassa leijuneesta suolasta. Matkalla meitä onnisti ja saimme pienen Doradon, josta teimme myöhemmin maittavan kala-aterian. Ibizan satamassa moni marina osoittautui täydeksi. Kahdesta paikasta tilaa olisi löytynyt, mutta hintojen kohotessa edelleen kesäsesongin jo loputtua 150€ ja 187€ summiin päätimme laskea ankkurimme viereiseen lahteen ilmaiseksi ja kävellä vai pari sataa metriä enemmän kaupungille. Ibiza yllätti positiivisesti. Pahin bilettäjäporukka lienee takaisin kouluissaan, sillä kaupunki oli varsin kiva, kaunis ja rauhallinen sekä vanhakaupunki linnan muurien sisällä idyllinen ja kivoja ravintoloita täynnä.

 

Visiittimme Ibizalla jäi yhteen iltaan, sillä aamulla taas yhden normaalia enemmän keinuneet ankkuriyön jälkeen lähdimme kohti läheistä Formenteran saarta. Turkooseille vesille oli lähtenyt moni muukin ja bongasimme useita hienoja superjahteja, esimerkiksi maailman kuudenneksi suurimman Saudi Arabian kuningasperheelle kuuluvat 147 metrisen Prince Abdulazizin. Laskimme ensin ankkurin, mutta vaihdoimme myöhemmin hieman suojaisempaan paikkaan viereiselle lahdelle poijuhin kohtuullisella 29€/yö hinnalla.

Baleaarit on nyt kierretty. Loppupäähän olisi voitu ehkä ympätä enemmänkin päiviä, mutta tuulien puhaltaessa meille jälleen suotuisasti on paras jatkaa huomenna kohti Manner-Espanjaa. Katseemme on jo pidemmässä Gibraltar-Lanzarote ylityksessä ja jotta olemme Malagan tietämillä hyvien tuulien vallitessa on meidän purjehdittava seuraava viikko joka päivä rivakasti eteenpäin.